Lue keskustelun säännöt.
Opinko rakastamaan tulevaa lasta?
16.04.2009 |
Olen nyt raskaana n. rv 9+ jotain.. Ensimmäinen neuvolakäynti on viikon päästä.
Raskaus oli vahinko, lapsen isä on kyllä kuvioissa, ollut jo 7vuotta. Tilanne on vain se etten ole ikinä niin välittänyt lapsista, eläimistä välitän ja omiani rakastan enemmän kuin mitään muuta. Minusta tuntuu siltä että rakastaisin koiraani enemmän kuin lastani.. Onko tämä normaalia? Onko kukaan tuntenut samoin?
Tässä ollaan vielä vähän kahden vaiheilla, pitääkö lapsi vai ei.. Mies haluaisi ehdottomasti pitää sen, mutta itse en ole todellakaan varma. Olis epäreilua lasta kohtaan jos se syntyisi meille, jos olen itse tämmönen.
On meidän tilanteessa muutakin vialla, siis parisuhteessa. Mutta en niitä viitsi alkaa kertomaan. Olemme pari kymppisiä, jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Kommentit (5)
Omasta puolestani sanoisin että JOS omaisin sen kokemuksen joka mulla on nyt pitäisin vauvan.
Lapsi on kuitenkin jotain ihan muuta. Ei sitä osaa selittää. Äidin rakkaus on aivan valtava voima ja uskon että osaat ajatella aikusesti ettei sun ja miehen tilanne ole lapsen syytä. Hän on viaton ja täysin puhdas kaikesta vanhempien sotkuista.
Anna tunteille aikaa. Ei ne ole kuin valokatkaisija jonka voi napsauttaa päälle.
Mä en ole koskaan ollut mikään lapsirakas ihminen. Oli se vaan ihan eri juttu pitää sitä omaa lasta sylissä ja tapittaa silmiin. Ei siinä voinut kuin todeta hei, mä oon sun äiti ja alkaa tutustua siihen uuteen, pieneen ihmeelliseen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta, kun mulla ei ollut lapsia, niin mies ja koira oli kaikkikaikessa...
Halusin kuitenkin lapsenkin..ja jos joku edes vinkkasi, että lapsi voi olla allerginen ja koirasta on silloin luovuttava, niin minä en suostunut edes ajattelemaan sellaista...
Lapsi meni synnyttyään reippaasti koiran ohi. Niin julmalta kun kuulostaakin..koiraa hoidettiin ja siitä välitettiin, mutta kun se tuli uhkaksi lapselle, niin oli erittäin helppoa luopua siitä. Tosin ei ventovieraalle...vaan hyvään kotiin..
Lapsi meni/menee kaiken edelle....
että sinusta tuntuu, että eläimet ovat maailmasi ja et koskaan lapsia edes haluaisi. Odota vain kun se oma lapsi syntyy, kyllä siinä osaa nähdä taas eläimet eläiminä ja varmasti rakastaa lastaan!
Jos sä osaat rakastaa eläimiä, niin sanoisin, että melko varmasti rakastat myös omaa lastasikin. Oma lapsi on useimmille aina ihan eri, kuin toisten lapset.
En kyllä tiedä, että jos miehen geenit ärsyttää tosi pahasti, että miten silloin on??
Jokatapauksessa on varmaan aika tavallista epäröidä tuossa vaiheessa. Ja sekin on hyvä asia, että ajattelee. Nyt sulla on vielä monta kuukautta aikaa valmistaa itseäsi siihen asiaan. :)
että onko lapsesi sulle koko maailma synnyttyään, vai vaan taakka, jota et halua. Vaikea tilanne...