Seinät kaatuu pääl. Esikoisen ikä 2 vko kotona...

Pahimmilaan itki aina, ei siis mitään iltaitkuja vaan ympärivuorokauden.

Muistan joskus kun vauva vaan itki ja mies oi töissä, niin ajattelin että tästä mulle nyt maksetaan (työnantajani palkkaa, sulla t.a tau KELA), joten työ on hoidettava vaan kunnolla.

Oli aika kylmä ajtus, mutta kun se vauva vaan itki.



Ja tosiaan, ulkoilu auttaa. Meilläkin se itkuinen vauva nukkui edesd vaunuja työntäessä. Lenkki saa sinutkin virkeämmälle tuulelle.



Kait teillä on imetyshetkiä sohvalla? ei muuta kun varaat vaikka suklaata ja kivan dvd:n tai kirjan ja rentoudut samalla.



Eikö sitä vauvaa ole ihana pitää sylissä, kun nukkuu? Meillä kolmonen nukkui ihan pienenä vain sylissä. Mutta olihan sitä ihana ihastella siinä.



Ja niinkuin joku sanoi, se elämä helpottuu kyllä. Vauvalle tulee joskus selkeä rytmi, osaat hieman ennakoida milloin nukkuu pidempään ja milloin sinun kannattaa yrittää lukea,/nukkua tms.

Sillon on helppo lähteä vauvan kanssa jo vaikka minne kaupoille ja paikkoihin.

Ajattele, eihän siihen mene kun muutama hassu kuukausi. Ja kesä tulee, luonto herää eloon, kesällä kaikki tuntuu mukavemmalle.



Sinä kasvat vielä äitinä ja olosi helpottuu sitäkin kautta. Se on rankkaa huomata sen vauvan sitovuus ja kuinka vauva on kiinni ja riippuvainen sinusta ja hetken elät vain vauvan tarpeiden kautta ja hän on se pomo.

Mutta usko pois, aika kultaa muistot, sitten kun sulla on 2-3 muuta lasta siinä vauvan kanssa kaipailet tätä aikaa ja muistelet kaiholla!

Tsemppiä ja onnittelut ihanasta ihmisen alusta!

Meillä nimittäin esikoisen kohdalla ei. Verenmaku suussa nukutin pienestä vauvasta asti ulkona, tietyssä rytmissä, hytkyttelin yleensä vaunuja n. 30min parvekkeella vielä päälle - tuloksena 40min unta ja virkeänä hereille. Nyt seuraavan kanssa otin rennommin (tietysti lapsetkin erilaisia), nukkukoon sisälle kun nukuttaa. Ja ainakin omat paineet oli hävinnyt siitä nukuttamisesta. Vaikka olisi nukkunutkin vain 40min, en sentään ollut käyttänyt nukuttamiseen saman verran aikaa vaan vain 5min (vierelle nukutin). Esikoisen kohdalla kun olisin saman tajunnut, olisin ollut onnellisempi.



Sanoisin, että kun on esikoinen, niin nukuta vaikka viereen jos tuntuu paremmalta ja nuku itsekin vieressä! Toisen kohdalla tämä ei enää onnistukaan..

Mitä kuoppaisempi tie sen parempi, asvalttitiellä vauva aina heräsi.

Lapset ovat yksilöitä ja kaikki ei vaan nuku. Tämä tyttö tarkkaili ympäristöään ja lähti tosi varhain liikkeelle tutkimusmatkoilleen, lisäksi puhui poikkeuksellisen varhain.



Yöt nukkui hyvin toki söi 2-3 kertaa yössä alkuun ja sitten pari kertaa yli puoli vuotiaaksi.

Niinpä jotkut äidit eivät voi käsittää miten hukassa siinä on, kun se vauva vaan syö, ja on sylissä hereillä. Ihan missä vain muussa asennossa karjuu vaan - lattialla, sängyssä, vaunuissa, autossa...



Voi kun vielä saisikin sellaisen syö ja nukkuu -vauvan. Olisi ihanaa kokea sellainenkin vauva-aika, mistä voisi itsekin nauttia. Ja tosiaan pääsisi sinne vessaankin ilman, että hyssyttää vauvaa sylissä!

Jotenkin tunnistin itseni kirjoituksistasi. Ihana vauvasi (kuten omanikin) tuntuu olevan tyytyväinen ja rauhallinen päivänpaiste, jonka hoitaminen ei ole lainkaan ongelma. Synnytyksen jälkeinen hormonaalinen myrsky on joillakin niin valtava että meinaa lähteä todellakin älli ja taju. Ulkoilu ei ainakaan auttanut minua lainkaan. Itse en asiasta kenellekään puhunut ja meinasin todellakin hajota siihen olooni (paljon palstallakin puhuttu syn.jäl.mas.) Suosittelen todellakin että jos olosi ei parane niin reilusti puhut asiasta neuvolassa/lääkärissä. Itseäni harmittaa, että kärsin tuosta tunteesta melkein koko 1. vuoden ja tietysti se meni vähitellen ohi. Nyt vuosien jälkeen harmittelen edelleen etten saanut suutani auki. Sinun tulee saada nauttia vauvastasi ja ottaa rennosti. Tsemppiä ja halaus teille kaikille:)