Turhauttaako ketään muuta tämä ainainen siivoaminen?
Ja pakko sanoa, että se vaan pahenee ap :(
Mulla lapset 7v, 5v ja vauva 11kk. Koululainen ja päiväkotilainen ovat päivisin muutaman tunnin poissa mutta tuovat sitten tullessaan mukanaan kilokaupalla hiekkaa eteiseen ja sekä kasan likavaatetta pyykkikoriin joka päivä. Vauva on vaiheessa, että haluaa syödä itse, joten sotkee useamman vaatekerran päivässä ja lisäksi ruokapöydän alunen on hänen jäljiltään Aivan Kamalassa Kunnossa jokaisen syömisen jälkeen: murusia, möhnää, tahmaa...
Heilun imurin kanssa joka päivä, pyykkikone pyörii joka päivä, tiskirätti on kasvanut kiinni käteen, kuljeskellessani kotona on aina toisessa kädessä joku tavara joka on kantautunut olkkariin ja vien sitä paikoilleen, jatkuvaa jatkuvaa turhauttavaa pakkopullaa...
Kommentit (26)
En mä aikaisemmin välittänyt sotkusta mutta nykyään sitä tuntuu tulevan jo päivässä niin paljon että on KOKO AJAN pakko siivota! Eteisen lattian joudun pyyhkimään JOKA PÄIVÄ. Keittiössä riittää raivaamista päivittäin myös. Sitten on kissa joka tuo sisälle rapaa ja sotkee myös ruokakupin ja kissalaatikon ympärillä.
Tuntuu kyllä että siivoammista on jatkuvasti ja siitä saisi itselleen kehitettyä täyspäiväisen työn.
Jos haluamme kutsua vieraita, tarkoittaa se sitä että puoli päivää on siivottava! Vessat, keittiö käytävä läpi, imuroitava, pedattava sängyt... Silti mieskin tekee toosi paljon ja osa lapsista myöskin.
t. 3:n äiti
Kun on töissä, koti pysyy helposti aika siistinä. Äitiyslomalla on liikaa aikaa katsella ympärilleen ja liikaa aikaa olla siellä kotona sotkemassa.
Itse olen jo tuon vaiheen ohittanut, mutta silti tunteesi on tuttu. Kesäloman alkaessa olen aluksi ihan innoissani, mutta pian alkaa raivostuttaa: koko ajan pitää olla laittamassa ruokaa ja sitten tietysti tiskata ja siivota keittiö. Ja kohta sama alusta. Roskia ja likaa kulkeutuu joka paikkaan. Ja vaikka mieskin siivoaa ja laittaa ruokaa, jossain vaiheessa lomaa tuntuu aina että pää räjähtää.
Voi se kotityörutiiniahdistus tietysti johtua muustakin, ja sama voi päteä sinuun. Jos olet ollut välillä töissä, voi se siivoamiseen kohdistuva suuttumus olla myös tiedostamatonta turhautumista: tässäkö tämä nyt on?! Mutta kyllä fakta on se että kotona olo tuottaa kotiin myös epäjärjestystä.
Paras lääke olisi ehkä olla mahdollisimman paljon poissa sieltä kotoa. Näin kevään tullen viettäkää tekin ulkona niin paljon aikaa kuin mahdollista. Käykää myös välillä syömässä jossain muualla kuin kotona.
Minusta joidenkin neuvo olla petaamatta sänkyjä on ihan outo: sekö sitä viihtyisyyttä lisää että peditkin ovat hujan hajan? Kyllä minusta järkevät ihmiset edes oikovat peitot päivän ajaksi. Aikaakaan ei mene minuuttia enempää.
Eteisen lattian joudun pyyhkimään JOKA PÄIVÄ.
Sitten on kissa joka tuo sisälle rapaa ja sotkee myös ruokakupin ja kissalaatikon ympärillä.
Meillä riittää ihan imurointi perussiivouksena, siinä eteisessä menee minuutti. Lemmikkieläimet hävittäisin välittömästi jos niitä olisi. Aika paljon tämä on omista valinnoista kiinni.
Meillä on vain yksi lapsi reilun vuoden ikäinen ja 3 koiraa. Siivoilen joka aamu vajaan tunnin, imuroin, järjestelen paikat, laitan pyykit, petaan sängyt ja teen ruoan. Sen jälkeen en koko päivänä siivoile kuin syöntijäljet yms. Illalla suurimmat lelut lapsen huoneeseen ja sillä selvä. Jos lemmekkejä ei olisi, en imuroisi kuin tarpeen tullen.
Ei tuossa aamun siivoilussa kauaa mene, joskus van vartti joskus tunti. Mutta joka viikko yrtitän pitää oikean siivouspäivän.
Kyllä minäkin haluaisin että kaikki olisi aina tip top mutta ei se ole mahdollista. Mukavaa se että kuitenkin on normaalin siistiä ja rutkasti aikaa lapselle ja miehella sekä menoihin.
Eteisen lattian joudun pyyhkimään JOKA PÄIVÄ.
Sitten on kissa joka tuo sisälle rapaa ja sotkee myös ruokakupin ja kissalaatikon ympärillä.
Meillä riittää ihan imurointi perussiivouksena, siinä eteisessä menee minuutti. Lemmikkieläimet hävittäisin välittömästi jos niitä olisi. Aika paljon tämä on omista valinnoista kiinni.
-- en hävitä lemmikkieläintä, on lapsille rakas! Vaikka tuo meille lisätyötä niin on meillä silti muitakin arvoja. Eteisen kaunista lattiaa EN mene peittämään millään matolla. Ja pitää se mattokin sitä paitsi imuroida tai tampata, sen verran kuraa tulee nyt sisälle kun juuri ollaan muutettu sisään eikä ulkona ole kunnon nurmikkoa:). Yhtä nopeasti pyyhin sen lattian sitä paitsi rätillä.
Mua ihmetyttää nää tyypit jotka tähänkin ketjuun tulee pätemään?
Sitä paitsi se mikä yhden mielestä on siistiä ei sitä ehkä ole toisen mielestä!
Omassa lapsuudenkodissa oli aina sen näköistä ettei siellä edes asu kukaan kun oli niin siistiä ja kiiltävää. Omassa kodissa en yllä lähellekään tuota; sinänsä puhdasta on mutta sekaista. Oman äitini mielestä asuntoni on kuin sikolätti. Sitten taas vieraillessani ystävien luona, huomaan että oma kotini taitaa sittenkin olla melko siisti...
Tässä pätee myös 80-20 -sääntö. 80%:sti puhdasta/siistiä saa helpolla, vikat 20% vaatii jatkuvaa siivoamista (jota jotkut edellä kirjoittaneet näyttivät harrastavan).