Pahinta monen lapsen saamisessa ei ole se että

Minä nukuin huonosti noin 6 vuotta siihen asti kunnes kuopus täytti 3 v. Hän nukkuu vieläkin levottomasti, mutta rauhoittuu nykyään viereen huutamatta, joten pystyn nukkumaan vaikka hän vieressä onkin. Olen muuttunut ihan eri ihmiseksi sen jälkeen kun sain taas nukkua ilman herätyksiä, vaikka lyhyitä yöuneni ovat vieläkin (n. 6h). Luulin jo että en enää koskaan saa herätä levänneenä, mutta niinpä vaan nykyään joskus saan nukkua ihan niin pitkään kun väsyttää! Eipä sitä osaisi arvostaa jos on aina saanut nukkua.

hankkia vain jos tietää saavansa terveitä ja hyvin nukkuvia pienokaisia?

Meillä kaikilla ei ole ennustajan kykyjä =o

Kiva jos sulla on.

No miksi hankit lapsia, jos on noin vaikeaa. Minulla on kaksi pientä lasta ja paljon lapsiperheystäviä, eikä kukaan mistään erityisestä univajeesta kärsi kun ehkä alussa joskus. Kaikilla on tosin miehet, jotka hoitavat osansa yöheräilyistä.

Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Sitä voi ihminen olla ihan sairas univajeesta ja väsymyksestä, itku tirahtaa pienimmästäkin ja joskus saattaa hermostua olemattomasta. Elämä tuntuu toivottomalta. Eikä sitä ainakaan paranna se, jos siitä jollekin uskaltautuu jollekin puhumaan ja vastaukset on sitten tätä täydellisten äitien av-tyyliä.



Meilläkin on 3 lasta ja valvoin jo jokaisen raskausaikana, en tiedä oikein miksi, ensin oli rankkaa pahoinvointia yötäpäivää siis. Loppuaikana olis kovat lantionseudun ja selän kivut haittana.



Eka vauva oli koliikkivauva, joka valvotti monta kuukautta ja oli huonouninen senkin jälkeen. Toinen oli parempi nukkumaan, mutta hänen ekaan vuoteen sattui molempien lasten pahin sairastamisvuosi, oli tavalliset flunssat, mahataudit, enterorokko, vesirokko, pitkittyneet yskät...Kolmas oli sitten allerginen. Tähän soppaan kun lisätään miehen opiskelut työn lisäksi, 3 isovanhemman vakava sairastaminen ja oman isäni kuolema, sisarukseni kuolema, voin sanoa, että ei ollut helppoa.



Sitten pitikin aloittaa työt ja oli talonrakentaminen. Nuorin alkoi nukkumaan täydet yöt 3-vuotiaana. Minäkin kärsin rytmihäiriöistä, pää oli jatkuvasti kipeä, huimasi yms. Sitten kun olisi saanut nukkua, en enää osannut nukkua. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin nukun jo paremmin, mutta edelleen katkonaisesti ja vieläkin väsyttää. Nyt elämä on kuitenkin jo paljon helpompaa. Toiveissa ollut neljäs lapsi jäi kuitenkin hankkimatta, en olisi enää jaksanut.



En juurikaan valittanut, koska ei siitä olisi ollut mitään hyötyä. Jos jollekin mainitsin väsymyksestä, vastaukset oli yleensä että sellaista se on tai helppoahan sulla on kun on kunnollinen mies tai vain kolme lasta tai jotain muuta typerää.



Ap, aurinko paistaa vielä sullekin ja elämä voittaa!

http://www.odwyerpr.com/message_board/member.php?u=3500 cialis order online, ioayok,

ketuttaa jo su puolesta.

t.just lapsi alkanut nukkuman öisin

Kuvittelin, että kysessä on oikea suurperheen äiti.

Mutta kolmatta odotat.



No jaa. Välillä on oltu väsyneitä ja välillä ei. Elämä on. Hiukan isompia ja rankempia juttuja on koettu kuin pätkittäiset yöunet. Ole onnellinen, että se on ainoa ongelmasi ja kolmas lapsesi ei toisi niitä enempää ja niitä oikeita murheita.

Suurimmalla osalla hedelmällisessä iässä olevista naisista

on yksi tai kaksi lasta.

Lestadiolaisia tai muita uskonnollisia noin 6-12 lapsen suurperheitäkin

toki löytyy Suomesta, mutta nämä ovat kuitenkin vähemmistönä.

Kuvittelin, että kysessä on oikea suurperheen äiti.

Mutta kolmatta odotat.

olevia naisia, joilla ei ole lainkaan lapsia, eikä koskaan tulekaan.

Suurimmalla osalla hedelmällisessä iässä olevista naisista

on yksi tai kaksi lasta.

Ja muistutuksena kaikille superäideille joita ei koskaan väsytä: ihmiset ovat erilaisia, toisen yöunet häiriintyvät helpommin kuin toisen. Ja kaikille ei ole yhtä yksinkertaista korjata väsymystään vaikka joskus saisikin nukkua kokonaisen yön rauhassa. On siis hyviä nukkujia ja huonoja nukkujia, aivan kuten vauvoissa ja lapsissakin. Raskaus jo itsessään altistaa unihäiriöille.



Ja mun mielestä on ihan oikein ja kohtuullista valitella että väsyttää, vaikka kuinka olisi lapsensa toivonut ja halunnut. Tuolla teidän logiikallahan pitäis synnytyksessäkin jättää kipulääkkeet ottamatta, "kun itsehän niitä lapsia olet halunnut- kyllähän sinä tiedät että synnyttäminen sattuu..." Tai no joo, te kaikki superäidit olettekin varmaan synnyttäneet täysin luomuna...



Itsellä se tilanne että mulla on kolme lasta 6,4 ja 1 v. Neljäs pitäis syntyä muutaman viikon päästä. Pienimmäinen on sairastanut aika paljon ja olen itsekin joutunut valvomaan jo ennen hänen syntymäänsä raskausvaivojen takia. Joten itselläkin takana viimeiset 1½ vuotta ainakin kehnoilla unilla. Ja vaikka olenkin tosi hyvä nukkumaan (esim. jos tiedän että on miehen vuoro hoitaa kuopusta yöllä, en edes herää lapsen kitinöihin), täytyy sanoa että kyllä muakin väsyttää. Eikä yhtään hävetä sanoa sitä ääneen. Päin vastoin, kun sanon ääneen, yleensä joku kuulee sen (joko mieheni, isäni tai anoppi) ja tarjoutuu auttamaan.



Joten voimia ap:lle! Ja kyllä se univelka siitä ajan kanssa helpottaa- vaikkei nyt siltä ehkä tunnukaan.

Molemmat lapset ovat alkaneet nukkua öitänsä vasta yli 2-vuotiaana ja edellinen on lopettanut päikkärinsä aina ennen seuraavan syntymistä. Kolmas tulossa kohta ja kätevästi ikäero on vähän päälle kaks vuotta että just ehtii vähän huokasta ennen yövalvomisien alkua. Meillä riesana ovat olleet allergiat ja korvatulehdukset, vauvana myös koliikki. Silti aika kultaa muistoja ja taas jaksaa alkaa uuden valvomisrumban vaikka ainahan sitä toivoisi että seuraavan lapsen kanssa sujuisi helpommin ja olisi terve.

Mulla esikoinen valvotti 4 vuotta atooppisen iho ja rajujen allergioiden takia. Nyt vasta uskaltauduin toiseen lapseen kun esikoinen jo tokalla luokalla.



Hali sulle <3

Nukahdan aina heti uudestaan kun vauva on imetetty. Meillä nuo on korkeintaa 4 kertaa yössä vaatineet maitoa. Muuten eivät ole valvottaneet edes korvatulehduksien aikaan tai hampaitten puhjetessa. Ei kai noita montaa olisi tehnyt jos ei olisi helpolla päässyt. Toisaalta meille ei ole vauvoja syntynyt vuoden välein vaan 2-3 vuoden välein ja yöllä olen imettänyt vajaa vuoden jokaista.

Työtä kyllä on, mutta siksi on mieskin jonka täytyy osallistua ja muut sukulaiset ja ystävät jotka haluaa hoitaa lapsiamme.

Meillä kuopus oli tosi huono nukkuja viisivuotiaana lopetti yö heräämiset. Sitä ennen pahimmillaan heräsi 10 kertaa yössä.



Kuka tahansa aikuinen jonka uni keskeytyy 10 kertaa on väsynyt. Periaatteessa koko yönä ei saavuta syvintä unta. Ja tätä kun jatkuu viisivuotta ja sitä ennen esikoisen kanssa puolitoista vuotta huomattavasti paremmilla, mutta lyhkäseksi jäävilla unilla kuitenkin.



Voin taata, että kuka tahansa joka nukkuu useamman vuoden heikosti alkaa olla aika heikossa jamassa. Minulla se alkoi näkyä sairasteluna vastustuskyky laski olin jatkuvasti kaiken maailman flunssan kourissa.

mulla 3 lasta ja tosiaan, on väsyttänyt. Silti sanon sen olevan aivan omaa tyhmyyttä jos tekee lapsia yli omien voimavarojen.

ja teen myös 3 vuorotyötä, ja ihan YÖTYÖTÄKIn, eikä tulisi mieleenkään että vielä pitäis neljäs lapsi pukata koska ois vaan niin kiva et niit ois 4. Juu ei kiitos.

paitsi, että mulla on lapsia 4 ja teen myös vuorotyötä. Herttilei kun on yövuoron valvonut ja joku lapsista on kipeänä niin ei pääse nukkumaan vaan on jatkettava päivää samoille silmille.

Juu, mulle riitti 4, koska tiesin, että niihin voimavarani riittävät. Ei olisi tullut mieleen enää väsätä lisää, koska eihän tämä mikään marttyyrikilpailu ole, että kuka pukkaa lapsia eniten ja uhrautuu eniten.

Anteeksi ap, mutta en kyllä ymmärrä, miksi aloitte sitä kolmatta väsäämään. Elämänne ei ainakaan tule helpottumaan sen myötä.

mulla 3 lasta ja tosiaan, on väsyttänyt. Silti sanon sen olevan aivan omaa tyhmyyttä jos tekee lapsia yli omien voimavarojen.

ja teen myös 3 vuorotyötä, ja ihan YÖTYÖTÄKIn, eikä tulisi mieleenkään että vielä pitäis neljäs lapsi pukata koska ois vaan niin kiva et niit ois 4. Juu ei kiitos.

15 min - 1,5 h välein. Sain niin pahoja rytmihäiriöitä, että kaksi kertaa piti soittaa ambulanssi.

SIihen jäi mun haaveet suuremmasta perheestä.

Silti ymmärrän ap:ta, kun haluaa vielä kolmannen.

Sun vaan pitäisi nyt jotenkin pystyä lepäämään ennen synnytystä, saada apua tohon vädymykseen.

Voin kokemuksesta sanoa, että pahat rytmihäiriöt ja jatkuvasti 150 hakkaava sydän ei ole mukava juttu.

sano äänen, et väsyttää. miks sanoisin kun harva tajuu mitä se oikeesti tarkottaa, kun vauva valvottaa ja sä et saa nukkua.



kaikki lapset ei oo helppoja, on paljon asioita, mitkä lasta voi valvottaa. meillä esikoisella mm. koliikki ja vakava sairastuminen. siihen päälle sitten normaalit flunssat, vatsataudit, korvatulehdukset ja hampaidet tulot takasivat sen että ensimmäiseen kahteen vuoteen ennen nukkunut yhtään kokonaista yötä. sitten olikin jo kuopus maailmassa ja katsotaan nyt miten sen kanssa menee.



mutta harva on kuullut suustani että väsyttää (jotkut sen ymmärtävät ovat kyllä kuulleet), ja jaksan kyllä vetää hymyä korviin ihmisten ilmoilla silloin kun sinne jaksan vaivautua.



tsemppiä ap sulle, kyl se joskus on ohi, pakko vaan uskoo niin!

tehdä omasta arjesta ja varsinkin niistä öistä niin helppoja kuin mahdollista. JOs neuvolantäti sanoo, että vuavat sitten nukkuu omassa sängyssään, niin jos itselle sopii paremmin vauva vieressä-järjestely, niin toimikaa sitten niin.



Mulla on kolme lasta, joista kaikki ovat heräilleet öisin yli vuoden ikään, pienin syö rintaa öisin vieläkin, ja mulle pelastus on nimenomaan ollut se, että vauvat on siinä vieressä. Ne eivät ehdi herätä kunnolla kitinöihinsä, kun saavat saman tien lohdun jä läheisyyden, ja itsekin nukahtaa helpommin kun ei tarvitse tolpilleen nousta.



Moni varmaan älähtää, että totta kai kaikki niksit on koitettu, mutta kyllä mä vaan oon ihan lähelltä seurannut perheitä, joissa sitkeästi valvotaan ja hypätään öisin vuosikausia, koska periaatteesta lapset ei saa nukkua vieressä. Jos joskus on lapset nukkuneet vieressä, yö on mennyt hyvin, mutta seuraavan a yönä jatketaan huutoa ja hyppäämistä "ettei se nyt vaan totu".



Meillä lapset on siis 6, 3 ja 1-vuotiaat, ja kaikki ovat muuttaneet omaan sänkyynsä n 1,5-vuotiaana. Vieläkin saavat tulla yöllä viereen, jos heräävät öisin. Isommat eivät herää, todella harvoin sitä enää aamulla huomaa, että joku natiainen siinä vieressä nukkuu.