Pahinta monen lapsen saamisessa ei ole se että

älä ole moksiskaan muiden kökkömäisistä vastauksista. Ovat todennäk vastaavassa tilanteessa kuin sinä, eivät vaan kehtaa tunnustaa sitä kenellekkään. Kaikki vauvojen äidit ovat väsyneitä!! Puhumattakaan jos se valvominen syystä tai toisesta kestää vuosia.



Been there, done that, survived! Vaikka koville otti.

vaikka lapset on jo isommat ja nukkuvat yönsä. Tarvitsen kuitenkin myös omaa aikaa, joka on iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Univajeesta kärsimme me, jotka tarvitsevat vähintään 8 tuntia yössä (mieluummin 9), siihen ei tahdo löytyä aikaa kun aamulla on pakko herätä töihin. En vaan saa mentyä nukkumaan vielä 21-22 aikaan. Jos kuuden tunnin yöunet riittäisi, eihän tässä olisi mitään ongelmaa, aikaa olisi vaikka mihin kun ei tarvitsisi käyttää sitä nukkumiseen!

Moni äiti taas on vastannut, että vaikka lapsia olisi kuinka monta, niin univajetta ei ole.

22: sä et ilmeisesti hoksannut tän aloituksen tarkoitusta?

ainakaan sen perusteella kun halusit vielä lopussa tähdentää että sinulla on 12 lasta etkä valita vaikka olisi aihetta..



Minä lähdin puhumaan asiasta joka on osa elämääni; normaalia mutta epämiellyttävää.

Minusta on erittäin tervettä puhua jos on paha olo.

Vaikka asia ei korjautuisikaan niin siitä puhuminen helpottaa ja auttaa etenemään taas päivän kerrallaan.



Kyllä minä tiedän että olen itse hankkinut lapseni ja siten ajanut itseni tähän tilanteeseen mutta en ole sanonut että päivääkään vaihtaisin.

Kunhan halusin purkaa pahaa oloa "sanomalla ääneen" että väsyttää.

Omat lapseni ovat olleet pienestä asti hyviä nukkujia joten en voi väittää tietäväni miltä sinusta tuntuu. Mutta uskon että sinulla on tosi rankkaa. Voimia, toivottavasti pian helpottaa!



Miksi muuten teidän suurperheiden äitien, joilla ei ole muuta sanottavaa kuin kuittailla, pitää vastata tällaisiin viesteihin? Nainen on todellakin susi naiselle.

23: just tämän mä halusinkin kuulla:

"Been there, done that, survived! Vaikka koville otti."



"survived"... mikä ihana, toivoa antava sana ;)



Mutta nyt herättelemään lapsukaisia välipalalle että keritään vielä uloskin.

Luojalle kiitos siellä on niin kaunis ilma että ehkä se tartuttaa minuunkin jotain valoa :)



Aurinkoista päivää aaveelaisille :)

en ole kuuten vuoteen nukkunut yhtäjaksoisia yöunia, ja jos saan tilaisuuden niin, että voisin nukkua, kykenen nukkumaan ainoastaan kaksituntia putkeen, jonka jälkeen valvon tunnin ja taas nukahdan ja valvon tunnin jne. eli samoin kuin arjessa muutoinkin. Väsymystä ei enää vain samalla lailla tunne kuin esikoisen kanssa aikoinaan.



Oikeasti se on todella paha asia, sillä voi olla, ettei unirytmi palaudu koskaan, näin sanoi lääkäri.

Empatia ap:lle!

Kyllä lapset on niin erilaisia! Meillä esikoinen valvotti ja väsytti, oli koliikkia yms. Yöt alkoi rauhoittua 1,5-vuotiaana, mutta silti oli heräilyjä. Toinen lapsi uskallettiin laittaa alulle ja hänpä aloitti 6kk:n iästä nukkua yöt heräämättä, on muutenkin rauhallinem persoona. Vielä sitten kolmas haluttiin, voihan tämäkin olla helpompi... No, koliikkia ei onneksi tullut, mutta vasta nyt lähes 2,5-vuotiaana yöt nukutaan suht rauhallisesti (vielä pari kuukautta sitten joku 9 herätystä/ yö oli normaali). Kyllä minua on väsyttänyt! Ja ihan tutut ajatukset: "Apua tää jatkuu vielä, vaikka kuinka kauan!" Kolme lasta riittää meille.

Tokan lapsen vauva-aika oli ihana, jaksoi touhuta lasten kanssa päivisinkin kaikenlaista, nyt on tehty, mitä on jaksettu.

Perhepäivähoitajilla voi olla muuten tosi pitkiä päiviä eikä työ muutenkaan ole mitenkään kevyttä, hatunnosto ap:lle selviämisestään!

miksi niillä joilla menee niin hirmuisen hienosti ja vaivattomasti, eivät kykene osoittamaan minkäänlaista myötätuntoa niille, jotka kamppailevat arkensa kanssa. Vahinginiloisia ovat ja kertovat "niin makaa kuin petaa" kommenttejaan. Saisinko tietää miten minun olisi pitänyt maata, jotta lapsi ei olisi huutanut koliikissa 16 tuntia paivässä elämänsä ensimmäiset 4 kuukautta ja sen jälkeen kin heräsi joka ikinen yö 1-2 tunnin välein yli 1,5vuotta huutamaan.



Lääkärikierrokset tehtiin ja kikat ja konstit kokeiltiin. Mies väsyi ja lähti. Yksin, todellisessa univajeessa, hoidin lapset oikein hyvin, mutta vasynyt olin.



Tsemppiä ap:lle!

Kyllä täytyy olla niin, ettei suurimmalla osalla vastanneista ole hajuakaan univajeesta. Onneksi olkoon heille.



Mulla on kolme lasta 3-8 vuotiaita. Esikoinen valvotti ekan vuoden koko ajan. Nukkui vain vartin pätkissä. Kakkonen ja kolmonen laittoivat paremmaksi oppimalla nukkumaan kokonaisia öitä vasta yli kaksi vuotiaina. Olen todellakin valvonut ja kärsinyt univajeesta vuosia. Nyt vuoden on ollut helpompaa ja kaikilla kokonaiset yöunet. Neljäs lapsi olisi toiveissa mutta yksi syistä mikä estelee sitä on tosiasia, että raskauteni ovat vaikeita ja kaikki lapset ovat olleet huonosti nukkuvia. En tiedä uskallanko aloittaa taas alusta sitä, että olen päivällä ihan koomassa yön valvomisista.



Tietenkin AP saa valittaa väsymystään. Mitä ihmeen superäitejä te kuvittelette itse olevanne. Niin makaa kuin petaa on ihan typerintä mitä voi tässä sanoa. Tietenkin se on niin mutta kyllä kai ihminen saa väsyäkin ja valittaakin erityisesti purkamalla se vaikka anonyymisti näppäimistölle. Ehkä hänellä on huomanna on jo taas parempi päivä.



Tosi paljon jaksamisia Ap loppuraskauteesi ja arkeen kolmen lapsen kanssa. Kyllä aika tekee tehtävänsä ja teilläkin alkaa helpottamaan. Voimia!

Ei ole ihme, että ihmiset masentuu ja voivat huonosti, kun mistään ei saisi väsyä, eikä ainakaan valittaa.

Tämä on vauva-lehden palsta. Missä sitten voi kertoa väsymystään, ja saada ymmärrystä, jos ei täällä? Mikä ihme vaivaa ihmisiä, jotka netissä tulevat ivaamaan, että "niin makaa kuin petaa"?



Ei lapsia tehdessään voi valita, millaisia valvottajia sielta tulee. Ei voi myöskään tietää, mitä kaikkea lasten kanssa tulee sattumaan ja tapahtumaan. Lisäksi olemme erilaisia ihmisiä ja se meille kaikille suotakoon. Kaikista meistä ei ole superäideiksi, jota hymyssäsuin kaiken kestävät ja aina jaksavat. Hienoa tosin kuulla, että palstalla on näin paljon heitäkin siunaantunut. Onnea vaan teille!



Omat lapseni ovat jo lähes kaikki murrosikäisiä, mutta kyllä muistan vielä ajan, jolloin jaksamiseni oli välillä todella heikoilla. Muistan unelmoineeni siitä, että edes joskus saisi nukkua rauhassa vaikka koko viikonlopun, mutta edes yhden yön. Ihan helppoa ei ollut hymyillä, kun keskimmäinen nukkui 15 minuutin pätkiä monta kuukautta syntymänsä jälkeen. Muistan, kun kolmatta odottaessa mietin, mihin taas ryhdyinkään, jaksanko tätä lasta.



Silti väitän, että olen lapsilleni paras äiti maailmassa. En ole teflonia, josta kaikki kimpoaa, väsymyskin, vaan elävä, tunteva ja erehtyvä. Lapsiani rakastan eniten maailmassa, mutta silti välillä olen ollut heihin kyllästynyt ja tosi väsynyt jatkuvaan arkeen ja heidän tarvitsevuuteensa.



Ap. Sinulle toivon jaksamista! Älä ota itseesi näistä idiooteista täällä. Jos vaan näkisimme, miten tällaiset äidit oikeasti elävät. Netissä on niin helppo olla täydellinen...Pienten lasten kanssa elämä vaan on usein raskasta.



Mutta elämä jatkuu ja väsymyskin katoaa joskus. Yhtäkkiä huomaat, että lapset ovat jo isoja ja jopa kaipaat sitä, että joku vielä tarvitsisi sinua. Meidän lapsilla kaverit, harrastukset ja muuta omat menot vetävät jo vanhempien edelle. Omaa aikaa on nyt vaikka kuinka, nukkumiseenkin :) Vaikka helppoa tämä murrosikäisten kanssa eläminen ei aina ole :)

niin - anteeksi nyt vain - valittaminen on jokseenkin surkuhupaisaa. Niin makaat kuin petaat...

Miten ihmeessä voi joku petailla itselleen lapsia, jotka valvottavat?!!! Muka lähdetään siitä, että:

a) lapsien valvominen on äidin syy

b) jos lapsi valvottaa, täytyy tulla toimeen lyhyillä unilla valittamatta vaikka 5 vuotta putkeen

Voiko se nyt olla niin vaikea ymmärtää, että jotkut lapset valvottavat, jotkut eivät, ja etukäteen ei tiedä, kumpia sieltä tulee. Jotkut valvottavat vähän aikaa ja sitten se loppuu, jotkut valvottavat vielä 3 vuotiainakin. Ja jotkut äidit pärjäävät vähällä unella ja joidenkin toimintakyvyn kannalta unimäärän tulisi olla vähintään 7-8 tuntia yössä tai jopa enemmänkin. Jos nyt sattuu yhteen vähäuninen lapsi tai lapset, joiden vähäunisuus kestää pidemmän ajan kuin jokusen kuukauden ja vielä äiti, jonka unentarve olisi suurempi, niin siitä seuraa väsynyt äiti. Perin yksinkertaista.

Minulla on ollut kaksi huonosti nukkuvaa lasta ja itse tarvitsen melko paljon unta. Olen siis ollut eritasoisesti väsynyt jo kohta 6 vuotta. Onneksi minulle lapset ovat valvottaneet epätasaisesti ja kausittain, eli mukaan mahtuu aikoja, jolloin on nukuttu paremmin. Nyt kun lapset ovat 3 ja 6 vuotta, yöt menevät pääsääntöisesti ihan hyvin. Mieheni taas pärjää vähemmillä unilla ja on herkkä heräämään (mistä lie periytynyt herkkäunisuus), joten hänelle herääminen on ollut helpompaa, mutta imetysaikoina siitä ei ole mainittavasti hyötyä ollut.

Ja jos väsymyksestä ei saa valittaa niin lukekaa jokin niistä tutkimuksista, joissa tutkitaan aikuisten unettomuutta, eli unettomuuden vaikutuksia terveyteen ja muuhun toimintaan.

Täytyy kyllä sanoa niille, jotka ihmettelevät väsymystä eivätkä ymmärrä, että toivottavasti ette ikinä joudu kokemaan sitä oikeasti. Tavalliset heräämiset vauvan takia eivät väsytä samalla tavalla kuin jatkuva vuosia jatkunut univaje.



Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla. Kaksi ensimmäistä halusimme tietoisesti lähekkäin, mutta kakkosen aloitettua sairastamisen, kolmas olisi ollut tervetullut vasta vuosien päästä. Luonto päätti kuitenkin toisin ja kolmas syntyi keskimmäisen ollessa 1,5 vuotias. Raskausaika oli vaikea ja nuorimmaisen ollessa puoli vuotias, hän aloitti sairastelukierteen. Nyt en ole nukkunut kunnolla 2,5 vuoteen ja sen kyllä huomaa. Pahimmillaan kun heräilee 10-15 minuutin välein lapsen takia ja päivällä et voi nukkua, sitä on väsynyt. Minulla ei ole ikinä ollut ongelmia nukkumisen kanssa, nukahdan heti kun voin ja minulla on mies, joka on myös valvonut lasten kanssa. Hänen on kuitenkin käytävä töissä, joten ihan tasan yövalvomiset eivät ole menneet. Ja itse asiassa kaikista pahinta on, kun saa nukkua kaksi yötä kunnolla, sitten se väsymys vasta iskee.



Ap:lle toivotan voimia ja kehoitan ottamaan kaiken avun vastaan. Minulla ainakin on helpottanut se tieto, että tämä vaihe menee ohi, joskus, ja muillakin on välillä samanlaista. Emme ole yksin. Ja vaikka esikoiselle oli koliikki ja valvoin hänenkin kanssaan, se väsymys ei ollut edes väsymystä tämänhetkiseen olotilaan nähden..

Ymmärrän sua ap täysin! Vaikka väsyttää, en siltikään vaihtais tätä rumbaa aikaan ennen lapsia :). Mulla lapset 3, 5v ja 1,5V, ensimmäinen nukkunut aina kuin unelma ja toinen ei todellakaan! Univelkaa on kertynyt erittäin paljon...Kaikkea on kokeiltu, kaikki lapset eivät vaan heti osaa nukkua öitä putkeen. Toisaalta, väsyttää ehkä myös siksi, että en mene lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan, koska mun on saatava oma- sekä miehen kanssa yhteinen hetki, ilman lapsia.



On nimenomaan tervettä sanoa, kun väsyttää ja asiat pännii. Täällä tuntuu pyörivän näitä superäitejä, joilla koti kiiltää, lapset tottelee puolesta sanasta ja elämä on pelkkää aurinkoa!



Tsempit ap sulle! Muistakaamme, että lapsia on erilaisia. Älkää vertailko omianne toisten lapsiin. Se ei ole vanhempien paremmuutta jos lapsesi on hyvä nukkuja.

http://www.ambrosiasw.com/forums/index.php?showuser=43709 buy cialis, 9093,

olen myös sairaan väsynyt 3 lapsen äiti. Ekat oli huonouniset kaksoset joita melkein yksin hoidin, 3. koliikkihuonouninen lapsi. Kaikki lapset alle 3v ikäerolla. Nyt olen herännyt 2.30 eikä uni tule ja koko perhe nukkuu. Unihäiriöt ovat tulleet elämääni ja tämä on pahempaa kuin heräily.



Olen todella puhki, väsynyt, katkera, itkuinen, kiukkuinen,

koko perhe kärsii väsymyksestäni.



Mutta minkäs teet, unilääkkeitä ei voi loputtomiin syödä, imetän vielä

joten muut lääkkeet ei vielä kyseeseen.

Kaikki, pienetkin asiat stressaavat nykyisin, eikä stressinsietotasoa ole enää...



Jaksamista ap!!! et todellakaan ole ainut!

loppu, että meinasin heittää veivini. Joo en ole ihan terve.

http://www.odwyerpr.com/message_board/member.php?u=3500 buy cialis online, fooulh, zamakriomza

missä teidän miehet ovat? Miksette jaa yöheräämisiä heidän kanssaan? ap?

57; mun mies heräilee aina viikonloppuisin mutta hänen on lähdettävä aamuisin töihin kuudeksi ja työ on sen tyyppistä että vaatii tarkkuutta ja keskittymiskykyä.



Siksi arkiviikko on rauhoitettu hänen kohdaltaan..



"Onneksi" mies on nyt lomautettuna synnytykseen asti ja minulla alkaa ensi viikon (rv 36) jälkeen äitiysloma..