Miten annetaan "mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"?

Ei kyllä mullekaan ole helppoa. Toki on jotain jonninjoutavia asioita, joihin ei tule kiinnitettyä huomiota, mutta sitten on niitäkin, joita saa työstää mielessään tovin tai kaksikin, ennen kuin kuulemastaan pääsee yli. Ja se pari tovia voi tarkoittaa päiviä tai viikkoja. Eli tuskin silloin voidaan enää sanoa, että asia meni toisesta korvasta ulos.



Toivottavasti joku osaa vastata.

että hänen alkaessaan puhua alan ajatella jotain muuta eli en kuuntele. Ja sopivissa väleissä sanon esim. "aijaa" tai " ihanko totta".

Tämä toimintatapa mahdollistaa meidän kanssakäymisen eli en loukkaannu mistään mitä sanoo, koska en kuuntele hänen jatkuvaa toisten ihmisten morkkaamista, neuvomistaan jne.

Se ottaa anoppia suunnattomasti päähän, mistä mä taas nautin. Ennen aina aloin väitellä sen kanssa, mutta enää en viitsi, vaan suhtaudun täysin välinpitämättömästi.

Mä en välttämättä edes tajua, jos joku loukkaa mua ennen kuin jälkeen päin. Eikä kyse ole siitä, että olisin jotenkin tyhmä, vaan ihmisten mielipiteet on mulle lähtökohtaisesti aika yhdentekeviä. Oma sisäinen kontrollini elämässä on tarpeeksi tiukka, mun ei tarvitse kuluttaa energiaani siihen, mitä muut minusta saattavat ajatella. Sitä paitsi tyhmiä ihmisiä riittää maailmassa, se on asia, joka täytyy vaan hyväksyä. :)

Mä en välttämättä edes tajua, jos joku loukkaa mua ennen kuin jälkeen päin. Eikä kyse ole siitä, että olisin jotenkin tyhmä, vaan ihmisten mielipiteet on mulle lähtökohtaisesti aika yhdentekeviä.i]

Mua ei kiinnosta muiden kuin ihan elämäni läheisimpien ihmisten (4-5 kpl) mielipiteet, ja jos he arvostelevat tai loukkaavat mua jotenkin, se satuttaa, mutta muiden puheet on ihan se ja sama. Ei minkäänlaista merkitystä mulle. Jotenkin sitä on vaan hiffannut, ettei kaikkien tarvi musta tykätä. En mäkään tykkää likimainkaan kaikista.

Miten annetaan "mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?

Niin, ei se kyllä helppoa ole... Mikä siinä onkin että loukkaukset muistaa pitkään, mutta kohteliasuudet unohtaa hyvin äkkiä.

Mun mielestä toi korvajuttu tarkoittaa samaa kuin "jättää omaan arvoonsa". Vastapuolta keskimäärin kiukuttaa enemmän välinpitämättömyys kuin reaktio, siis jos loukkauslinjoilla mennään.

Esimerkiksi työtilanteessa tuo neuvo on paljon helpompi noudattaa, koska silloin voi ajatella, että jokin loukkaus kohdistuu minun rooliini eikä minuun ihmisenä.



Läheisissä ihmissuhteissa auttaa se, jos voi ajatella, että

a) loukkaaja on varmasti joutunut kärsimään koko ikänsä siitä, että ei ole saanut kotona oppia käytöstavoista

b) loukkaaja on sairas tai muuten vaikeassa elämäntilanteessa ja purkaa omaa pahaa oloaansa muihin tai

c) koska olen itse "fiksumpi", voin nousta tilanteen yläpuolelle ja jättää kommentin omaan arvoonsa.



Toki osa loukkauksista on todella tarkoituksellisia, joten on aika vaikea nousta tilanteen yläpuolelle. Silloin helpottaa se, että ajattelee, että annan periksi loukkaajalle, jos itse loukkaannun. Loukkaaja tietenkin pyrkii saamaan riidan aikaiseksi ja jos et antaudu tälle halulle, niin selviät voittajana.

"koska olen itse "fiksumpi", voin nousta tilanteen yläpuolelle ja jättää kommentin omaan arvoonsa."





Esim., jos mieheni arvostelee mua, ajattelen aina "Hoh hoijaa, koirat haukkuu ja karavaani kulkee" Hän on minua arvostellessaan mielestäni aina väärässä ja itse olen oikeassa.



Nyt tietysti hiukan kärjistän, toki joskus voin myös myöntää virheeni.

Ajattelet jotta:

"Aha! Universumi on luonut eteeni ihmisen, joka nyt puhelee tälläistä. Tämäpä mielenkiintoista!"

Ja sitten tuijotat sitä kuin lehmä uutta veräjää. Onnistuu hyvin kun hetken harjoittelee.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelet jotta:

"Aha! Universumi on luonut eteeni ihmisen, joka nyt puhelee tälläistä. Tämäpä mielenkiintoista!"

Ja sitten tuijotat sitä kuin lehmä uutta veräjää. Onnistuu hyvin kun hetken harjoittelee.

Harjoittelen tämän kun esimieheni puhuu. Se on mainoksen CEO...