näitä riittää..
olen pahoinpidellyt lapsiani enkä muutenkaan kykene heistä huolehtimaan, olen valehdellut lapseni koulukiusaajien vanhemmista ( siis "hyvien" perheiden lapsethan ei kiusaa, eli syy on muualla), kiusaan vieläkin exääni, ja tavoittelin kiihkeästi entisen työnantajani 20 v. vanhempaa miestä. Hiukan eri piireissä eri jutut syntyneet ja eri aikoihin.
Sitä olen itsekin ihmetellyt, että miksi ihmiset uskovat kaikki kuulopuheet? Voisiko joku naapurista/lapsen kaverin vanhemmasta negatiivisia juttuja kuullut vastata, miksi uskoo tai ei ota itse selvää... Eikö tunne itsensä tosi typeräksi jos selviää, ettei juttu ollut totta ja on sitä ollut levittämässä. Ja jos naapurilla oikeasti menisi tosi huonosti, nin juoruileminenko siinä ketään sitten auttaisi.
Näiden keskellä jaksaa kun on ne omat rakkaat ihmset. joiden mielestä jutut kertovat enemmän niiden kertojista kuin kohteesta.
WT?