Lue keskustelun säännöt.
Oppimisen ongelmat voidaan nähdä jo 4-vuotiailla
14.04.2009 |
Oppimisen ongelmat voidaan nähdä jo 4-vuotiailla
14.04.2009 08:55
Oppimisen ongelmia pystytään ennakoimaan neuvolassa jo neljävuotiailla lapsilla.
Tuoreen psykologian väitöstutkimuksen mukaan leikki-ikäisille tehty neurologinen Lene-arvio ennusti hyvin esimerkiksi lukemiseen, kirjoittamiseen ja matematiikkaan liittyviä oppimisvaikeuksia.
Tutkimus suositteleekin neuvoloiden viisivuotistarkastuksen muuttamista vuotta aikaisemmaksi. Näin oppimisen tukitoimet voitaisiin aloittaa mahdollisimman varhain.
Tutkija Riitta Valtosen mukaan näin voitaisiin keventää useimpien lasten määräaikaistarkastuksia.
Tuki voitaisiin kohdistaa sitä tarvitseville, ja keventää määräaikaistarkastuksia iänmukaisesti kehittyneitä lapsilta jo neljännen ikävuoden jälkeen.
Ehdotus on jo huomioitu kesällä voimaan astuvassa uudessa neuvola-asetuksessa.
STT
Kommentit (9)
Samantapaiset kokemukset on meilläkin. Toinen lapsista on lievästi kehitysvammainen, mutta neuvolassa olisi vaan katseltu ja odoteltu, jos en olisi vienyt lasta neurologille ja saanut sieltä suositusta puheterapiaan 2-vuotiaana.
Toisella on todettu kapea-alaisia oppimisvaikeuksia lukemisen ja matematiikan alueilla, sekä pitkäkestoiseen muistiin siirtämisen vaikeus - mitään tukitoimia ei olisi ennen kouluikää herunut, ellen itse olisi ollut aktiivinen.
Neuvolatarkastuksiin eivät näytä vaikuttavan mitkään tutkimukset kuin pitkällä viiveellä - onhan jo reilut 10 vuotta sitten todettu, että jo 6 kk:n ikäisellä lapsella voidaan todeta puheenkehityksen häiriö, joka toisaalta voidaan asianmukaisilla harjoituksilla "korjata", niin ettei lapsella enää koulunaloituksessa ole muuten näillä lapsilla säännönmukaisesti ilmenevää lukihäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomioitu tarpeeksi. Lapsi "kohelsi" opittuaan kävelemään eikä keskittynyt mihinkään hienomotoriseen toimintaan lähes 3-vuotiaanakaan, nukenvaunuja työnsi mielellään, kun moni saman ikäinen teki palapelejä, piirsi, muovaili jne. Neuvolakäynnit olivat säännölliset.
Lapsi oli ollut keskosena happihoidossa, paino 1560g
Sitten kun alettiin muuta kautta tutkimaan asioita, huomattiin lapsen heikko näkö, jolloin ymmärrettiin miksei ollut pienempänä kiinnostunut hienomotorisesti, ei nähnyt tarpeeksi hyvin.
Silmäleikkaus, mm. siirrännäinen silmään. Silmäklinikalle pyydettiin vanhempien kanssa samaan aikaan neuvolan terveydenhoitaja, joilta lääkäri kysyi ensin vanhemmilta kävätkö neuvolassa ohjeen mukaan ja sitten terveydenhoitajalta oliko hän tehnyt kuuluvat tutkimukset jne. He vastasivat kysymykseen myöntävästi, jolloin otettiin esille mm. 3-vuotistarkastus. Lääkäri kysyi terkalta oliko lapsi osanut piirtää ympyrän. Ei osanut, jolloin lääkärin mielestä jo se seikka olisi pitänyt olla terveydenhoitajalle tarpeeksi hyvä syy perehtyä enmmän lapsen kehitykseen; kehityksessä voi olla häippää, joten katsotaanpa vielä....
joista toki huomaa häikät yleensä jo varhain.
Oppimisvaikeudet kuten lukihäiriö yms.
http://www.psykonet.helsinki.fi/psykonet/Klinikka/Klinikka.nsf/0/9ba36d…
Kaikki lasten parissa työskentelevätkään eivät ole varauksetta niiden puolestapuhujia.
huippuyksilöitä?
Eikö normaalius enää riitä? Kaikki lapsetkin kehittyvät eri tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikä on sinun mielestäsi vammainen lapsi?
Kyllä se raja kuule aika veteen piirretty viiva on. Ainakin meidän lasestamme on puhuttu lastenneurologialla nimenomaan oppimisvaikeuksisena. Lisäksi on motorista kömpelyyttä, kielen kehittymisen ongelmia ja keskittymisvaikeuksia. Diagnoosit ovat ihan näitä oirediagnooseja, mitään "vammaisuusdiagnoosia" ei todellakaan ole eikä mitään selvää yksittäistä syndroomaa.
Sitäpaitsi kai neuvolan nyt ainakin kehitysvammat ja näköongelmat pitäisi huomata? Pointti on juuri siinä, että jos ei nykyisin edes huomata sitä, mitä huomattavissa olisi ja mihin testit on kehitetty niin toiminnassa olisi aika paljon kehittämisen varaa. Kuka uskoo, että lievemmät oireet voitaisiin havaita jos ei vaikeampiakaan havaita?
t. 3
testikohdista tekemättä kun vaikka aika loppuu kesken jne. Näin ainakin meillä.
Monissa neuvoloissa ei puututa puheen viivästymiin ennen 5 ikävuotta - odotellaan vain - mitä? Kun resursseja ei ole riittävästi, ei voida kuin odotella ja viivästyttää ongelmaan puuttumista. Näin saadaan ainakin ne "vaatimattomat" vanhemmat lapsineen pois rasittamasta palveluja ja kunnan taloutta.
Monet vanhemmat eivät sitten mitään vaadikaan tai eivät halua kohdata lapsensa "epätäydellisyyttä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja testi muuttuu vuotta aiemmaksi.
Sehän on totuus että varhainen puuttuminen luo paremman tuloksen oppimisessa sitten kun koulu alkaa. Eivät ongelmat kokonaan poistu sehän on selvää.
Oman lapseni poikkeavuuden näin jo muutaman viikon iässä (ei osannut imeä eikä niellä). Vähitelleen löytyi lisää ja lisää asioita, joissa lapsi ei ollut normaali. Kolme vuotta toitotin neuvolassa, että tämä lapsi ei ole normaali ja pitäisi tutkia, mutta ainut mitä tapahtui oli meidän vanhempien leimaaminen hysteerisiksi ja psykologin tarjoaminen meille vanhemmille.
Myös päiväkodissa lapsen poikkeavuus huomattiin hetimiten sen jälkeen kun hän sinne reilun vuoden ikäisenä meni. Kolmevuotiskeskustelussa kiertävä erityislastentarhanopettaja epäili, että lapsella voisi olla joku autismikirjon vika, Asperger tms. ja suositteli jatkotutkimuksia. Neuvola ei edelleenkään nähnyt lapsessa mitään poikkeavaa.
Järjestimme lapsen "takaoven kautta" lastenneurologisiin selvittelyihin ja sen jälkeen alkoivatkin mittavat tukitoimet ja terapiat, jotka ovat jatkuneet nyt 6 vuotta. Lapsi on 9 ja erityisluokalla. Neuvola ei edelleenkään myönnä toimineensa missään kohtaa väärin.
Joten jos minulta kysytään, niin neuvolan tarkastukset ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. parhaaseen tulokseen päästäisiin kun uskottaisiin vanhempia ja muita lapsen ympärillä päivittäin olevia aikuisia, päiväkotihenkilökuntaa jne. ja kohdennettaisiin tutkimukset niihin lapsiin joissa nämä ihmiset ovat jotain poikkeavaa havainneet.