KOLMOSTEN VIIKKO 16 (13.4-19.4)

kiitokset vastauksista. jotenkin kiva kuulla ettei kuitenkaan ihan kaikilla ole täysin selvät systeemit. oon tänään(kin) pohtinut tätä juttua oikeen urakalla, mutta ei se siitä selvemmäks tuu. mies on sitä mieltä, että mennään ihan fiilispohjalta, että hankitaan se kolmonen sitten kun siltä tuntuu. mä oon taas enemmän sitä mieltä että päätöksiä päätöksiä! voihan niitä sit aina pyörtää... ;)



tänään oon ollu kallellani ehkä enemmän, et jos sit kuitenki ennen valmistumista hankkis sen vauvan. mut ei nyt ihan vielä, täytyy IHAN vähän saada hengähtää. kesän yli ehkä. :) vastahan mulla alko menkat tän pienemmän jälkeen, nyt menossa olisko kp 7. kamalaa, täytyy olla laskematta, ettei liikaa ala miettiä ja jossitella!



ja silti: oon tässä ostellu lapsille vaatteita nettikaupoista ja aina samalla fiilistelly mammavaatteita. NIIN kivalta ne näyttää tälleen ei-raskaaana ollessa. toista se sitte raskaana on, tuntuu ettei mikään mahu päälle ja kaikki näyttää kamalalta. tosin, molemmissa raskauksissa oon ajatellu että en varmaan sitte liho, ja kummallakin kerralla on tullu noin 13 kg ylipainoa! no, ehkä kolmas kerta toden sanoo... ;) onneks kuitenkin oon saanu sen ihan hyvin pois.



nyt täytyy lähteä laittamaan vähän iltapalaa ja ottamaan viintä, lapset viimeinkin nukkumassa. hyvät viikonloput ja toivottavasti tädit ei tuu viikonloppuna kyläilemään.



t.VadelmaMama

Marju ja M-i-n-s-kku: Jokos olette päässeet testaamaan? Toivottavasti täti ei ole tullut vierailulle.



Tervetuloa uusille! Mukava, että saadaan tähänkin pinoon uusia tuulia. Ja toivotaan, että palstailu tässä pinossa jäisi mahdollisimman lyhyeksi.



Uutta yritystä niile, joille täti kurvasi ilkeästi paikalle. Onneksi tuo kevätaurinko ainakin itselläni kohottaa mieltä valtavati ja antaa lisää energiaa.



ON: Tänään aloin oviksen tikutuksen Clearbluen tikuilla. Itse ainakin näin eka kerran jälkeen pidin niitä erittäin helppona. Ei tarvi miettiä ja arvailla viivojen väriä. No katsotaan miten tässä mennään...



Halti

kaikile tasapuoleisesti. Ulkona ihana auringonpaiste, mutta varmaan todella kylmä, täytyy kai lähteä kokeilemaan.



wilukissa: olen samaa mieltä kanssasi tuosta tikuttamisesta, enhän minä sitä tehnyt edellisten lastenkaan kohdalla, tää on siis ihan eka kerta.

Jotenkin mua vaan pelottaa että olen jo niiiiin paljon vanhempi että mun kroppa ei tule raskaaksi edes sitä "vauhtia" kun edellisten kohdalla, tosin eihän se tikku raskaaksi saa ;-) antaa vaan kaiketi varmuuden että kroppa toimii jos toimii. Taidan unohta tikuttelun noiden tikkujen jälkeen, ehkä ?

meillä ihan sama juttu kuopus just kuusi ja näistä asioista siis aikaa melkoisen paljon. Olis pitänyt varmaan aloittaa aikasemmin, mieskin on yrittänyt suostutella jo vuosia, mutta itse olin vastaan.



Tänään taas ristiäisiin ;-)...haluis jo kovasti pitää omatkin, mut ihanaa silti.

Ja illalla peitonheilutus talkoisiis, heh. kp taitaa olla jo 11.



Vadelmamama (meniköhän oikein): tervetuloa joukkoon ja rohkaisun sananen. Pohdin itse noin viisi vuotta noita samoja asioita tämän kolmennen suhteen kunnes vasta sain tehtyä päätöksen, ollaan kaikki varmaan osiltamme käyty vastaavat keskustelut itsemme kanssa. Tsemppiä, kyllä se päätös päässä pian vahvistuu, ellei jo ole .



Plussa tuulia TAAS kaikille.



Sirusade

heippa taas kanssasisaret, uudet ja vanhat! Hauska huomata, miten porukka kasvaa, ja kuinka samanlaisia ajatuksia kaikki tuntuvat käyvän läpi!



Ja plussiakin satelee - suuret onnittelut kaikille!



Täälläkin mieliala taas nousee, kun ovis alkaa olla lähellä. Kai. Mites muuten muut laskette kierron alun, onko kp 1 heti, jos vähänkin tulee pikku tippa verta? itsellä olis tänään kp 13, jos lasketaan ekasta pikku tihrusta, tai jos kunnon vuodosta vasta, niin kp 11. Mutta lähellä siis joka tapauksessa, ja merkkejäkin on lupaavasti.



Eipä nyt muuta kuin tsemppiä kaikile!

VadelmaMamalle tervetuloa minunkin puolestani! Tuttuja nuo juupas-eipäs pohdiskelut :) Minua mietityttää melkeinpä eniten vauvan terveys ja oman kropan kestäminen. Edelliset 2 raskautta olivat aikasta rankkoja aikoja. Ekalta raskausmyrkytys valtavine turvotuksineen varjosti raskautta. Monen monta kertaa jouduttiin synnärillä käymään, jopa keskellä yötä. Olin pakkolevossa monta viikkoa ja lopussa oli kielletty edes hellan edessä seisominen! Koko ajan oli vaarana, että joudun sairaalaan vuodelepoon. Toisen kohdalla meni paremmin, mutta supistuksia tuli ennen aikojaan ja ne olivat avaavia. Taas oltiin nostelukiellossa ja pakkolevossa. Mutta onneksi raskauksien päätteeksi sain terveet ja ihanat tyttövauvat.



Halti; en todellakaan aio testata vielä moneen päivään. Huomenna pitäisi tädin kurvata paikalle ja sitä kaikki oireetkin puoltavat. Niinkuin joku hauskasti jossain aiemmassa ketjussa kirjoitti, minäkin olen alkanut harrastamaan näitä testien tekemisiä ja nyt saa riittä turha testailu. Tunnen itseni aina ihan hupsuksi kun seison apteekin kassalla testit käsissäni :) Pitänee vaihtaa apteekkia...



Viikonloppu on ollut ainakin yhdellä tapaa antoisa. Ollaan saatu miehen kanssa nyt päätettyä talomme sisäpintojen värit, pihasuunnittelija kävi ja tekee luonnoksensa ja myös ulkomaalien värit löytyi, jeee!!! Ehkä me todellakin päästään juhannukseksi uuteen kotiin...sinne kyllä mahtuisi sitten talvella se perheemme viides henkilö.



Meillä myös nuorimmainen flunssassa. Torstaina käytiin lääkärissä ja toinen putki lähti korvasta pois eikä toinenkaan enää ilmastoi korvaa. Tytön toinen silmä nyt vetinen ja aikaisemminkin aina vetistyi saman puolen silmä jossa tulehdus oli. Toivottavasti nyt väärä hälytys. Hän on sairastanut korviaan 10 viikkoisesta lähtien, kahdet putket ollut korvissa.



Mutta plussatuulia toivottelen ja lämmitelkää tiuhaan peittojen alla, pohjoistuuli on todella kylmä :)



Minsku

http://www.fertilityuk.org/nfps25.html#indicatorsoffertilityslug2



Tässä vielä viikonlopun ratoksi hyvä sivusto tuosta oviksen bongailusta, eli miten noita lämpötiloja ja limoja tarkkailemalla vois päätellä (esto- tai tässä tapauksessa raskautumismielessä) milloin on ovis.



Edellisessa yrityksessä uskon että nämä bongailut auttoivat pitkässä kierrossa paikantamaan ovista paremmin.

Juu, siinähän sitä onkin oottamista. Täällä ainakin niin tolkuttoman kylmä ja kamala myrskytuuli:(.



Amalia76, Tandy: Onnea plussasta:)!



Wilukissa: On kyl saman suuntaiset ajatukset/tuntemukset tämän kuumeilun suhteen. Tilanteestamme sen verran, et mä en oo saanut kertaakan tikutettua ovista, en edes clomeilla. Tässä kuussa otettu jo verikoe (FSH ja LH), tulosta en oo viel saanut. Ens viikolla sit taas verikoe, progesteroni. Sit ens kuulle on suunnitteilla munatorvien aukiolotutkimus. Mieheltä otettu simppanäyte. Se huono ja testosteronitaso alhainen. Hänestäkin nyt verikoe otettu ja ens kuussa kivesten uä.



VadelmaMama: Tervetuloa mukaan! Kovin tutun kuuloisia noi ajatukset ja pohdinnat täs vauvakuumeilussa. Itse olen harrastanut ja väliin harrastan edelleenkin juupas-eipäs pohdintojani tämän kuumeilun suhteen, vaikka yritystä jo vuosi takana:)!



2poj@näiti: Pahoittelut tädin saapumisesta:(! Teillekin jo plussan soisi!!



ON: En sit tässä kierrossa tikutellut oviksia, koska koin sen aivan turhaksi. Peittoa kyl heiluteltiin olettuna ovisaikana, mut eipä siitä taida hyötyä olla. Onneksi oli sentään pari oikeen mukavaa heilutuskertaa, niin ei ihan pakkopullaksi touhu mennyt;)! Lähinnä oottelen, et saatais jotain vastauksia tehdyistä kokeista. Jotain konkreettista tietoa tilanteestamme.



Kevättä ja plussia toivottelee Senny kp 16/24-27 (positiivista ilmeisesti se, et kierto ollut nyt pitkän aikaan ton 27. Hyvä mää, onnistuin löytään jotain positiivista;)!!)

Eipä kuulu eikä näy tätiä. Mutta ei ole kyllä oireita raskautumisestakaan. Jos nyt olisin raskaana, niin kyllä olisi naisen vaistot tältä rouvalta hukassa! Eli en kiirehdi testaamisen kanssa, pelkään negaa tulosta, taas. Odottelen kuukautisia alkavaksi hetkellä millä hyvänsä.



Minsku kp 32

Minsku: Onpas sulla ollut rankat aikaisemmat raskaudet. Kyllä sitä parin negan jälkeen kummasti oppii maltaamaan noiden testien kanssa...Mulla oli yksi kierto ovuloimaton ja olin ihan täpinöissäni kun ei vielä kp32 (norm kp 24-26) tätiä näkynyt ja sen puoleen arvelin jo raskautuneeni ja aattelin et jes nyt uskaltaa jo testata, mut eikun negaa vaan näytti - silloin olin pikkuisen riemuissani- et tällastakin vielä - kaikkea sitä saakin tässä ruljanssissa kestää....OVULOIMATON... ja pah kans.





2poj@näiti harmi taas sen tädin tuppautuminen! On se vaan niin suuri ihme se raskautuminen, et on kai se yleensä ihme, et kukaan ylipäätään raskautuu. On siinä niin monta liikkuvaa osaa ja vaan 20 % mahdollisuus raskautua kierrossaan, jos on kaikki kunnossa....entä sitteen jos on jotain vähänkään "rempallaan". Ja sitten vielä pitäisi kaiken mennä kohdalleen raskautumisen jälkeen... Niin, että kyllä sitä ihmettä tässä kaikki odotellaan. Toivotaan 2poj@näiti teille pikaista raskautumista!



Senny: toivotaan, ettei tutkimuksissa mitään löydy! Ja tsemppiä teillekin yritykseen.



ON: Piinaviikkoon valmistautumista. Itsensä rauhoittelua. Loppuviikosta vasta tätiä odotan- joskus SU tienoilla. Kiitos muuten sirusade tsemppauksesta. Sitä välillä tarvitsee :)



Harmittelut tädin kohdanneille ja onnea peitonhelutus talkoisiin, ovisplussan metsästykseen sekä tietty sen tärkeän plussan saamiseen!



t. kisu

Vadelmamamalla taitaa olla samanlainen tilanne kuin meillä! Moni muukin tuntuu epäröivän ja pohtivan tätä kolmatta, varmasti enemmän kuin edellisiä!

Mä olen kanssa opiskelija, alan vaihtaja. Ja opinnot ihan aluillaan. Tiedän, että olisi maailman hulluin teko yrittää tässä elämäntilanteessa raskautta;mutta hemmetti, kun luonto kutsuu!!



Haluáisinkin enemmän alkaa oppia kuuntelemaan sydäntä järjen sijaan. Järkihän sanoo mulle koko ajan, että ei enää vauvaa, nyt on hyvä, miksi aloittaa taas se valvominen ja vauvassa 24/7 kiinnioleminen, kun on jo kaksi ihanaa tervettä lasta ja kaikki hyvin....eikä me tosiaankaan missään rahoissa kieriskellä mun opintojeni takia...kolmas muksu toisi aika tavalla lisämenoja, ihan kuin ei tässä olisi jo vyö tiukilla muutenkin...niimpä niin. Nää on niitä järkiseikkoja. Sitten sydän sanoo ihan muuta, siellä ON vielä paikka yhdelle, tunnen sen. Meidän perheeseen kuuluu vielä yksi jäsen, olen siitä varma!



Mies 'pakotti' mut koejamaan eilen 7 paikkaista tila-autoa ja puhui autonmyyjälle siihen malliin, että nyt on ukkokin sitten asialle lämmennyt! Sanoi suoraan, että kolmas lapsi olisi toiveissa ja siksi pitäisi isompaa autoa alkaa katselemaan...:D Ennen mies on vaan hymähdellyt lähinnä, antanut ehkä hiljaisen tuen asialle, muttei ole mitenkään riemusta kiljuen haluamassa kolmatta lasta. Toisaalta, en ole häneltä koskaan saanut irti 'kuumeilufiilistä', en ekan enkä tokan kanssa. Olen itse ehdottanut vauvaa ja mies on vaan sanonut, että no joo, käy se mulle...



Mulla on päivittäin alavatsakipuja, naama kukkii ja olen tot.haluton seksiin. Tässä olisi nyt hyvät 'syyt' mennä poistattamaan kierukka:) Toisaalta vasta marraskuussa sen asennutin ja maksoin yksityisellä itseni kipeäksi...hullua.



Ajatteleeko kukaan sellaista hassua juttua, että mitä MUUT sanoisi raskaudestanne? Onko kellekään tärkeää esim omien vanhempien hyväksyntä asialle? Mulle jostain syystä on. En kestäisi nähdä niiden ilmeitä, jos ne ei olisikaan onnellisia meidän puolesta. Ja pelkään anoppia/appiukkoa ja omia siskojani, ovat ilmaisseet selkeästi, että nyt mun pitäisi käydä opinnot loppuun, mennä töihin jne. Eli eivät ymmärtäisi ollenkaan:( Tukea olisi siis vaikea saada!



Toisaalta moni kaveri sitten sanoo, että hittoako muiden mielipiteitä kuuntelen, omahan on elämämme. Totta sekin.



Täällä siis harkitaan vasta kierukan poistoa...mutta sekin on jo iso askel mulle, jos sen teen. Kolmas lapsi astuu ihan pienen askeleen lähemmäs todellisuutta, kaikista gyne-ongelmistani huolimatta.



Zemppiä ja jaksamista kaikille ja yritetään selvitellä tunteitamme, vaikka sitten täällä yhdessä!;) :D

Kiitos vaan vielä kaikille mukavista kommenteista. :) Elinana kun puhuit tosta muitten reaktioista, niin kyllä mäkin sitä _hiukan_ mietin. en paljon, mut kuitenkin. oon niiiin isoon ääneen sanonu, et ennen valmistumista ei taatusti yhtäkään vauvaa tähän talouteen tule. saan varmaan selittää jokaiselle vastaantulijalle et ei, ei ollu vahinko... ;) mut siitä opiskelujutusta ei kannata huolissaan olla. koulu _ei_ häviä mihinkään äitiysloman aikana. :) mun mielestä ainakin omassa koulussani joustoa ja ymmärrystä saa ihan mukavasti esim jos lapset on kipeenä. opetushenkilökunnalta jopa enemmän kuin muilta opiskelijoilta! niillä tietysti monilla jo omia lapsia, kurssikavereissakin perheellisiä kyllä on, mutta luonnollisesti huomattavasti vähemmän.



puhuttiin miehen kanssa tässä viikonloppuna enemmänkin asiasta. se on lähinnä repeilly tähän asti mun tuskailuilla eikä oo oikeen muuta sanonu kun että ei nyt ihan vielä ainakaan. ja mullehan se ei riitä! pitää saada niitä päätöksiä! :D no, nyt sitte saatiin sellanen päätös aikaan, että alotettais yrittäminen joulukuussa, jolloin laskettu asettuis aikasintaan sit ens vuoden syyskuulle. ihana on jotenkin ajatella sitä. :) vähän hassuun kohtaanhan se sit tulis, vajaa vuos valmistumiseen, mutta toisaalta mietittiin sit, et ikäero näihin kahteen muuhun lapseen on meille tärkeempi kuin mun valmistuminen. lisäks ahdinkoa vähän (tai siis aika paljonkin) helpottaa se, että saan alkaa tehdä alan töitä ens jouluna ja sit saisin ens vuoden kesän tehä töitä ja nostaa a) palkkaa ja b) niitä kelan huikeita tulorajoja ennen vauvaa. mut jotenkin nyt on hyvä olo tästä jutusta. saadaan rauhassa nauttia tavallisesta elämästä jonkun aikaa, saadaan ikäero (toivottavasti!) pysymään pienehkönä, saadaan toivottavasti taloudellisesti vähän helpompi vauva-aika. ei nyt autoa tai asuntoa pysty vaihtamaan, mutta muuten. lisäks oon miettiny, et voin tehä sit keikkaa mammalomallakin, saadaan vähän lisärahaa ja pysyy tiedot ja taidot ehkä paremmin hanskassa.



oikein hyvää viikkoa kaikille! toivotaan pinoon paljon plussia, vähän tätejä. :) t.VadelmaMama