Saivatpa vihdoin valmiiksi talonsa kaverit ja eipä ollut enää näköjään varaa uusiin

Kaikilla kun ei ole samanlainen maku kuin sinulla.

varmaan heille on tärkeempää että on uusi isompi talo kuin uudet huonekalut?tuskin on sulta pois vai oisitko sä halunnut ne vanhat?

on kyllä täällä aina niin kivoja kavereilleen. Päin naamaa mielistellään ja imarrellaan ja sitten kuitenkin mielessään arvostellaan joka asiasta. Ihan kuin 50- lukulaiset kotirouvat, jolla ei ole mitään elämää. Minusta olisi silti kivempi asua uudessa hienossa omakotitalossa vanhojen huonekalujen kanssa kuin kälyisessä kerrostaloasunnossa niiden samojen huonekalujen kera.

Meillä ostettiin kaikki huonekalut uusia kun muutettiin uuteen taloon... Nyt on asuttu pari vuotta ja jotenkin tuntuu, että ois voinu vähän tarkemmin miettiä minkälaisia huonekaluja ostaa...

Meillä on tummat tasot olohuoneessa, muuton jälkeen oisin kuitenkin ehkä ostanut valkeat...

jotka käyttävät vain niitä rahoja, mitä heillä oikeasti on. Talo heillä on aina, ja kalusteita voi vuosien varrella hankkia aina.



Sitä paitsi, minusta juuri sukulaisten vanhat kalusteet ja vastaavat tuovat juuri sitä kaikkein parasta tunnelmaa sisustukseen, ja oikeaa arvokkuutta.

Vaan haluavat ajatella enemmän luontoa. Kierrätystä (sukulaisen vanhat huonekalut) ja kaatopaikkoja ym,

ja nyt lainaillaan kavereilta rahaa, että on varaa kirppikseltä ostaa lapsille vaatteita

Ei mekään heti ostettu uusia huonekaluja. Haluttiin ajan kanssa kierrellä ja pohtia minkälaista halutaan ja mistä. Yhtäkin tasoa etsittiin ties kuinka kauan ja löytyihän se vihdoin ja viimein, ja taatusti on mieleinen. Joo, oishan sitä voinut kävellä vaan läheiseen Askoon ja ottaa justiin sitä mitä niillä nyt sattuu olemaan mutta kun ei sellainen sisustaminen kiinnosta ja en rupea kenenkään kaverinkaan mieliksi heti uutta ostamaan vaan sen takia että hän on tyytyväinen uusista huonekaluista ja mä ehkä itkisin sitä kun ne on vaan ostettu ajattelematta sen kummemmin tykkäänkö vai en.

Ehkä heille oli tärkeintä (kuten mullekin) että saavat asua pitkään, alusta asti samassa paikassa. Muuttavat kerralla siihen kotiin, mihin jäävätkin. Puitteet ovat nyt tässä ja pikkuhiljaa sitten panostavat muuhun. Miksi nuorella parilla pitäisi olla rahaa laittaa kerralla kaikki kuntoon? Ei niin ole ollut millään aiemmallakaan sukupolvella.

järkeviä ovat.

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta talot on todella rumasti sisustettuja, huonekalut on vanhoja ja kokonaisuus epäyhtenäinen.

Mitä tästä voimme päätellä? Suurinta osaa ihmisistä sisustaminen ei kiinnosta, vaan talosta kodin tekee ihan muut asiat kuin sohvan trendikkyys tai lattiamateriaalin väri...

Millasessa luukussa mahdat ap asua?

Minusta ainakin siitä uudesta kodista tekee aluksi kodin nimenomaan ne vanhat tutut huonekalut. Sehän tuntuisi siltä, että jonkun toisen nurkissa pyörisi, jos ei mitään vanhaa ota uuteen taloon.

Yleensä nuoret perheet joutuvat ottamaan lainaa, ja silloin kaikki muu ostaminen kasvattaa tätä lainasummaa, eli huonekalut ostettaisiin lainarahalla, ja se nyt on ihan hullun hommaa. Sen lisäksi, että on aika junttia ja epäekologista ostaa kerralla uudet kalusteet uuteen kotiin, vaikka vanhojakin olisi.

Hihih ap, sekä täällä että kaksplussalla kaikki on eri mieltä sun kanssasi.

Kuten itsekin. En voinut ymmärtää kun muutin uuteen asuntoon kun jotkut sanoivat että nyt saat laittaa kaikki uusiksi. En halunnut laittaa kaikkea uusiksi. Olen aikanaan ostanut kivat huonekalut.

Ostan aina yhden huonekalun/ verhot/ maton kerrallaan ja jokaista ostosta pohdin pitkään ja harkiten.

Ja mikä parasta, olen sitten niihin niin tyytyväinen, että en vaihtele turhanpäiten vaan vasta sitten kun on oikea tarve.



En ymmärrä niitä, jotka laittavat kaikki huonekalut vaihtoon aina kun muuttavat tai muuten vaan parin vuoden välein. Järjetöntä haaskausta. Itse ostan mielummin kunnollista ja laadukasta ja pidän samoja vuosikausia.

Talo usein rakennetaan suureksi osin lainarahalla. Uudet huonekalut tietävät isompaa lainasummaa. Jos ostaisi huonekalut lainarahalla, kalliiksi tulisi mööpelit kun siitä lainasummasta pitää maksaa joka kuukausi myös korkoa. Parempi säästää huonekaluihin ja ostaa omalla rahalla kuin rahoittaa talon sisustusta velkarahalla!

Itse teimme aivan samoin. Pikkuhiljaa olemme ostaneet jotain uutta, mutta esim. sohva meillä on vielä uusimatta. Nykyinen sohva on tosi ruma ja kamala, mutta mieluummin katson sitä kuin ostan a)jonkun halpisversion josta en oikeasti tykkää ja joka menee rikki b)rahoitan sohvani lainarahalla.

Kasva aikuiseksi!

Minusta ainakin siitä uudesta kodista tekee aluksi kodin nimenomaan ne vanhat tutut huonekalut. Sehän tuntuisi siltä, että jonkun toisen nurkissa pyörisi, jos ei mitään vanhaa ota uuteen taloon.

Miksi ostaa kaikki uusiksi, jos vanhatkin on vielä hyvät ja perhe itse pitää niistä? En ymmärrä. Ehkä sitten tarpeen mukaan hommaavat uutta.

ollaankohan me ap;n ystäväperhe, ostettiin ihan uusi asunto pk seudulta, mutta uusia huonekaluja EMME HALUNNEET!!!! Meillä on katsos pieniä lapsia ja muutoinkin vielä toimivat huonekalut, joten päätimme ostaa huonekalut noin 5 vuoden päästä jolloin voimme ostaa hieman arempiakin materiaaleja, kun lapset ovat tulloin jo isoja.... kelpasiko vastaukseksi?

Eli minusta on järkkyä, kun monet meidän talon rakentaneet tutut on pistäneet koko sisustuksen täysin uuteen uskoon. Talot samalla kaavalla, samalaisilla huonekaluilla ja väreillä sisustettu. Kaikki entiset huonekaulut ja tekstiilit on saaneet kyytiä ja monessa talossa olen miettinyt, että onkohan kaikki ns. henk.koht. muistoesineet, perityt aarteet ja valokuvatkin saaneet lähteä.



Talot ovat kyllä todella komeita ja kauniita, mutta monesti aika askeettisen, kylmän ja persoonattoman näköisiä. Ei yhtään saman oloisia ja näköisiä, kun itse on?





Oli oikein piristävää, kun käytiin nyt pääsiäisenä yhden ystäväperheen luona kylässä, jotka saivat joku aika sitten talonsa valmiiksi ja olivat sisustuksessaan käyttäneet sekä vanhaa, että uutta. Monesta huoneesta puuttui verhot ja matot, mutta juuri niin ymmärrettävää, kun ovat tosiaan juuri muuttaneet. Arvostus tätä perhettä kohtaan nousi ja heillä oli myös helppoa olla lapsien kanssa kylässä, kun koko ajan ei tarvinnut miettiä ja varoa miten ollaan ja mihin kosketaan.