Yksin vai yhdessä?
Tämä ikuisuuskysymys! Tulee niin vahvasti taas tunne, että olisi parempi erota.
Mitään uutta ihmistä en hae, mutta haluan olla rauhassa ilman riitoja lasten kanssa. En halua, että he joutuvat kestämään vanhempien riitoja ja miettimään omaa osuuttaan niihin (jota ei tietenkään ole). Asiaa kun tarkemmin miettii, tulee epätoivoinen olo - eihän mulla ole edes asuntoa lapsille. Vuokrat ja omistusasuntojen hinnat on katossa jne. Vaihtoehto B tuntuu olevan kuitenkin toimivin, eli jäädä ja yritää niellä...
Millaisia kokemuksia teillä asiasta?
Kommentit (2)
Mies kohteli minua tosi huonosti. Haukkui koko ajan ja kun yritin sanoa vastaan, seurasi riita. Lopulta olin todella väsynyt. Myös töissä on todella raskasta. Lääkäti totesi masennuksen.
Onnistuin lopulta löytämään vuokra-asunnon. Nyt en tiedä oliko ratkaisu oikea. Mies on selvästi yrittänyt, mutta ei vanhoista tavoista helposti eroon pääse. Ollaan oltu välillä yhdessä viikonloppuja ja viikot asun toisaalla lasten kanssa. Säälin miestä, sillä huomaan että hänellä on paha olla. Toisaalta, hän on kohdellut minua paremmin. ILman erilleenmuuttoa tilanne ei olisi parantunut.
Tärkeintä sinun olisi mennä juttelemaan asiasta esim. perheneuvolaan, tervydenhoitajalle, lääkärille, ihan minin vain. Vaikka itse uskoisit jaksavasi, niin lapset kärsi.
korjaus tekstiin siis ILMAN RIITOJA LASTEN ISÄN KANSSA...