Apua,epäilen vauvalla masennusta:(

ap

En voinut esikoistani imettää lääkitykseni takia. Tyttö kasvoi ihan ekoja viikkoja lukuunottamatta korvikkeella - ja hyvin kasvoikin. Täysin terve lapsi, jolla ei ole ensimmäistäkään allergiaa. Nuhia ja muitakin "lastentauteja" on ollut tosi vähän.



Itselläni oli aikoinaan todella huono omatunto korvikeasiasta, mutta keskustelut lukuisten lääkäreiden kanssa sai minut lopulta rauhoittumaan. Yksikään lääkäri ei ole sitä mieltä, että imetys olisi lapsille jotenkin välttämätöntä, vaikka toki se ihan hyvä ja suotava asia on silloin kun se on mahdollista. Imetysfanaatikot ovat ihan muita henkilöitä kuin terveydenhuollon ammattilaisia.



t: 22

Eli miehen kanssa tuli kinaa kaupungilla toissapäivänä, mies haukkui minut autossa ja lähti ajamaan eri reittiä kotiin kuin yleensä. Tuon reitin varrella on mielisairaala, ja rupesin ajattelemaan: ei kai mieheni aio viedä minua sinne. Hetken pelkäsin tosissani että mies kiikuttaa minut jonnekin hoitoon, mutta ajatus meni pian ohi. Voiko tuo olla psykoottinen oire? mitään muuta en ole huomannut.

"heikoin lenkki" elämässäsi ja jos hänen suhtautumisensa sinuun on tosiaan noin epäinhimillistä, voisin kuvitella että hän vain pahentaa olotilaasi entisestään. Millainen mies on ollut aiemmin, miten teillä on mennyt ennen lasta? Onko mies sinun ja lapsesi hyvinvoinnin tuki vai uhka?

esikoisen vauva ajalta tuttuja mietteitä, mulla kanssa mies jolta ei juuri ole tukea tullut, uskon että se on ollut iso osa mun ongelmia, ehkä sinullakin? Kuinka paljon vastuuta mies ottaa vauvan hoidosta?

Hänen käytöksensä on JÄRKYTTÄVÄÄ. Sinun täytyy nyt pitää vähän välimatkaa mieheesi, hän todennäköisesti pahentaa masennustasi läsnäolollaan. Hirveää, että joku voi puhua toiselle tuolla tavalla.



Mielisairaalan herättämät ajatukset eivät todella ole psykoosin oireita, älä missään nimessä murehdi asiaa.



Nyt on tärkeää, että mainitset tosiaan tuon miehesi käytöksen siellä neuvolassa, älä yhtään kaunistele asiaa. Sinä et ansaitse tuommoista!

Ehkä reagoit vain hänen tylyyn asenteeseen ja tapaan kohdella sinua?

Miehen ja oman äidin tuen puute ovat hyvin yleisiä syitä synnytyksen jälkeisen masennuksen puhkeamiselle. Ehkä reagoit ympäristötekijöihin - masentuminen on ihmiselle luontainen tapa reagoida, jos läheinen ihminen käyttäytyy huonosti ja epäasiallisesti. Onko kyse siitä tapauksessasi?



Ap, suurimmassa osassa tapauksia missä äiti on masenunut masennus ei vaikuta lapsen ja äidin väliseen vuorovaikutukseen, tästä oli hiljattain perheterapia-lehdessä.

Mitä enemmän kerrot tilanteestasi, sitä enemmän huolestun parisuhteesi tilastasi. Miehelläsi ei ole kaikki kunnossa!

Sinä jaksat hoittaa vauvaa, juttelet hänelle ym. Tilanne olisi vauvan kannalta huono(mpi) jos vain vaihtaisit vaipat ja antaisit pulloa etkä ottaisi mitään kontaktia vauvaan. Nythän teette kaikkea vauvapuuhaa yhdessä ja se on hyvä.

Mutta mikä miestäsi vaivaa? Onko lapsi toivottu? Minkälainen suhteenne oli ennen lasta? Kävittekö paljon yhdessä ulkona?

Eli miehen kanssa tuli kinaa kaupungilla toissapäivänä, mies haukkui minut autossa ja lähti ajamaan eri reittiä kotiin kuin yleensä. Tuon reitin varrella on mielisairaala, ja rupesin ajattelemaan: ei kai mieheni aio viedä minua sinne. Hetken pelkäsin tosissani että mies kiikuttaa minut jonnekin hoitoon, mutta ajatus meni pian ohi. Voiko tuo olla psykoottinen oire? mitään muuta en ole huomannut.

http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/varhainen_vuorovaikutu…

mutta vauvan syntymän jälkeen hän hieman painosti minua mm. erilaiseen seksijuttuihin, mm. pukeutumaan saappaisiin ja hameeseen pari viikkoa synnytyksestä.. jankutti ja jankutti kunnes suostuin.. sitten on muutenkin seksissä kohdellut oudosti (yhtäkkiä alkoi kutsua huoraksi seksin aikana ym.., jäi kiinni toiselle flirttailusta netistä ym..) ja sille laitoinkin pisteen, jonka jälkeen mies ei ole minuun koskenut seksuaalisesti.



pian synnytyksen jälkeen mies kuittaili minulle kaikesta mitä en ole tehnyt.. mm. ostin salikortin ja kun en siellä käynyt niin mies alkoi siitä valittaa "lehmät lentää että sä mitään tekisit kuntos eteen" jne... :/ . Oikeastaan tosi monesta asiasta mies on vastaavasti kuittaillut.



Vauvan itkuun hän hermostuu heti, kun vauva on tyytymätön niin mies lykkää vauvan heti minulle. Ja tosiaan kun tämä masennukseni alkoi liialla nukkumisella niin siitä mies valitti myös paljon.. hänen mielestä se johtui laiskuudesta jne..



ennen vauvaa parisuhde oli erilainen, toisaalta miehellä ei ollut silloin velvotteitakaan paljon. mies vietti paljon aikaa kotipaikkakunnallaan. nyt kun mietin niin se perustui aika paljon seksiin, sitä oli paljon ja joka päivä.



ap

Mun kohdallani se tarkoitti sitä, että todellisuudentajuni hämärtyi joissakin asioissa. En mitenkään koko aikaisesti ollut todellisuudesta vieraantunut mutta joissakin asioissa mopo karkasi totaalisesti käsistä.



Mielestäni sun kohdalla ei ole kysymyst todellakaan mistään psykoottisesta. Voit tietysti puhua siitäkin asiasta lääkärisi kanssa.



Miehesi vaikuttaa kyllä aika hankalalta tapaukselta. Kerro siitäkin sitten lääkärillä.



t:22

Jot asiat ovat tosiaan kuvatun lailla ihan oikeasi, minusta tuntuu että miehen henkinen tila ei ole nyt kovinkaan hyvä. Oletteko ap aika nuoria? Tunnetteko toisianne kovin hyvin - onko teillä pitkäkin yhteinen historia?



Minusta mies ei ole nyt lainkaan tilanteen tasalla. Aikuinen, tasapainoinen ihminen ei tinkaa seksiä muutama viikko aikaisemmin synnyttäneeltä kumppaniltaan. Ikävä kyllä minusta ap vaikuttaa, että sinä ja etenkin miehesi tarvitsisitte nyt ammattiapua, pariterapiaa ja mies ehkä myös yksilöterapiaa tms. sillä hän vaikuttaa olevan aika "spaceout". En tiedä, mutta aika huolestuttavalta kertomasi ap minusta vaíkutti. Epäilen vahvasti, että sinun ja vauvan hyvinvoinnille tuollainen mies tekee aika huonoa.

Kuule ap, sun pitää nyt miettiä parisuhdettasi kunnolla.

Kerroit että miehesi viettää paljon aikaa toisella paikkakunnalla. Onko teillä yhteinen asunto? Oletteko naimisissa? Olisiko mahdollista, että miehesi pysyisi siellä toisella paikkakunnalla vaikka pari kuukautta? Hänestä ei ole sinulle tukijaksi - päinvastoin.

Onko sinulla läheisiä ystäviä samalla paikkakunnalla? Tarvitset nimittäin kauppa-apua tai vauvan ulkoilutus -apua, että jaksat (saat levätyksi kun joku vie vauvan tunniksi ulos) ja ihan vain aikuista seuraa itsellesi.

Voimia sinulle ap!!

Mun kohdallani se tarkoitti sitä, että todellisuudentajuni hämärtyi joissakin asioissa. En mitenkään koko aikaisesti ollut todellisuudesta vieraantunut mutta joissakin asioissa mopo karkasi totaalisesti käsistä.

Mielestäni sun kohdalla ei ole kysymyst todellakaan mistään psykoottisesta. Voit tietysti puhua siitäkin asiasta lääkärisi kanssa.

Miehesi vaikuttaa kyllä aika hankalalta tapaukselta. Kerro siitäkin sitten lääkärillä.

t:22

kannattiko tehdä lapsi tuollaiseen suhteeseen?

Mua jäi vaivaamaan tilanteesi... Toivottavasti asiat selviävät. Tsemppiä vaan näin anonyymiltä netti"tuttavalta". Toivottavasti miehesi kasvaa isyyteensä ja oppii ottamaan vastuuta. Oma miehenikin oli vähän pihalla isyytensä kanssa - ennen niin ihana ja minut huomioiva mies oli vauvan suhteen ihan surkimus. Antoi aina minulle vauvan, kun tämä huusi, eikä kestänyt ollenkaan vauvan itkua tai muuta huutelua. Karjui jopa vauvalle, kun tämä itki. Eikä tosiaan osallistunut hoitamiseen, koska oletti jotenkin, että se on naisille luontaista.



Minä selitin, että samalla tavallahan tässä minäkin opettelen hoitamista. Ainoa, jonka äiti voi tehdä, on imettää jne. Mies ei tänä päivänäkään ole esim. leikannut lapsemme kynsiä kertaakaan (!). Vaippoja ei vaihda vapaaehtoisesti, vaan keskittyy ennemmin yökkimään.



Olen selittänyt miehelleni, miksei vauvalle saa karjua ja kuinka vanhemman käytös saattaa johtua juuri omasta, alitajuisesta kytköksestä omaan lapsuuteen (eli ei saanut itkeä ilman, että omat vanhemmat huusivat takaisin...).



No mutta, voimia sinne vain.