Ylireagoiko mieheni!?

Me komunikoidaan, siksi suhteemme on näinkin pitkään kestänyt, huolimatta vastaavista tapauksista joita on liian usein. Mieheni hokee, etten tua häntä ollenkaan ja minä koitan tukea sen minkä pystyn ja koitan selitellä, että teen kaikkeni hänen eteensä. Mieheni palaa vanhoihin asioihin uudestaan ja uudestaan ja multa menee jossain vaiheessa hermo kun ne asiat on vatvottu hyvin päin jo monet kerrat. Vaikka rakastankin miestäni niin musta taas välillä tuntuu, ettei meitä ole luotu yhteen. -ap

Tässähän on jo ainekset uuteen av:n legendaarisimpaan ketjuun! Jukurttikriisi.

oikea dramaqueen, nyt kun aapee tarvitsis lohtua ja tukea niin mies kiukkuaa. Vaikka voihan olla että aapeen mieskin on stressaantunut tilanteesta ja sitten tulee tollasia ylilyöntejä.



Mutta tuolle anteeksipyytely linjalle en enää alkaisi, vaan kerran anteeksi pyyntö ja sitten vois asian antaa olla, jos mies jankuttaa niin sanoa vaan tylysti että en nyt jaksa, jos ei anteeksi pyyntöni kelpaa niin ole hiljaa.

itsestäsi! Oletko sä nainen vai jalkarätti? Tän ketjun perusteella jälkimmäinen!



Sun miehes nöyryyttää ja itkettää sua just niin pitkään kun sä olet tollanen nyysäke. Itke äitiäsi, se on ihan ok, mutta älä itke miehelle jotain jugurttia, perkele.



Ihan oikesti, mä puhun omasta kokemuksestani. Mulla se itkettäjä vaan oli oma isä. Sitten kun en enää laistunut ja alkanut märistä joka asiasta (n.18-vuotiaana, isä oikeasti käytti aika törkeää henkistä väkivaltaa), se loppui.



Mä en tiedä kannattaako tuollaisen miehen kanssa välttämättä edes ollakaan, mutta jo oman itsesi kannalta olisi tärkeää pistää miehen käytlkselle stoppi. Ja se ei oikeasti lopu sillä että sä märiset ja märiset. Se loppuu sillä, että sä näytät, että sullakin on omanarvontuntoa, ja elämänhallintaa.



Suosittelisin, että nyt päätät, että sanot miehelle vain, että se uusi jogurtti on kaapissa, eikä enää mitään anteeksipyyntöjä. Äläkä suostu edes keskustelemaan miehen kanssa niin kauan kuin se on syyttelyä/itkettämistä. POistu paikalta, äläkä ala vastaamaan miehellesi.



Ja anna sen miehen oikeasti mököttää vaikka viikko jos siltä tuntuu. Ei se ole sinulta pois.

Jos olen väliinpitämätön ja totean noin, mieheni todellakin mököttää viikon ja jos saadaan sovittua asia niin hän seuraavan riidan yhteydessä palaa taas tämään typerään jogurttiepisodiin vaikka mitä tekisin. Ja jos totean että jogurtti on jääkaapissa, ota sieltä uutta niin mieheni mielestä olen itsekeskeinen, kylmä ja tunteeton ja vastavuoroisesti hän käyttäytyy minua kohtaan kylmästi ja itsekeskeisesti. Olen kyllä kiukuspäissäni useasti sanonut, että tuollainen mun kuvitellun käytöksen matkiminen on typerää (saan kuulemma osakseni samn laista käytöstä mitä mieheni mukamas minulta saa) . Mutta ihan oikeasti, kaipaan todella tukea mieheltäni nyt, enkä jaksaisi jos mieheni kiukuttelisi viikon tuosta. Normaalisti kyllä, mutten nyt. Siksi varmaan alistun tuollaiseen anteeksipyytelyyn..

-ap

Mutta ihan oikeasti, kaipaan todella tukea mieheltäni nyt, enkä jaksaisi jos mieheni kiukuttelisi viikon tuosta.

-ap

Ja sano sille ukollesi myös että lopettaa tuollaisen NEITIMÄISEN käytöksen ja kasvaa aikuiseksi!

On se nyt per*ele kun ukko käy kaipaamaan huomiota silloin kun sulla on vaikeaa, voi ziisus sentään!!!!!!!!!!

NÄYTÄ ETTÄ SÄ OLET NAINEN!!!!

jatka samalla linjalla, kun et näköjään muuhun pysty/halua! On täällä neuvoja tullut, mut sä haluut vaan SÄÄLIÄ ja YMMÄRRYSTÄ! Kasva NAISEKSI ja käyttäydy siten...

Sano miehellesi, että kirjoittaa vaikka kirjan siitä jogurttiepisodista, jos on tarvis.

Sun miehesi ei pysty riitelemään näistä menneistä, jos sä et itse lähde niihin mukaan. USko jo, sullakin on osasi ja vastuusi näissä keskusteluissa.

Eli kun miehesi alkaa kaivella vanhoja, sano hänelle, että sä et suostu niistä puhumaan ainakaan meneillään olevan riidan yhteydessä, vaain yksi asia käsitellään kerrallaan. JOs alkaa mutista jostani jugurteista, sanot vaan, että kirjoittaa siitä vaikka kirjeen.

ÄLÄ LÄHDE NOIHIN JUTTUIHIN MUKAAN! Teidän perheessä ei selvästikään osata riidellä! KAnnattaisiko hakea siihen jotain apua, ennen kuin koko liitto menee pilalle?

Jos olen väliinpitämätön ja totean noin, mieheni todellakin mököttää viikon ja jos saadaan sovittua asia niin hän seuraavan riidan yhteydessä palaa taas tämään typerään jogurttiepisodiin vaikka mitä tekisin. Ja jos totean että jogurtti on jääkaapissa, ota sieltä uutta niin mieheni mielestä olen itsekeskeinen, kylmä ja tunteeton ja vastavuoroisesti hän käyttäytyy minua kohtaan kylmästi ja itsekeskeisesti. Olen kyllä kiukuspäissäni useasti sanonut, että tuollainen mun kuvitellun käytöksen matkiminen on typerää (saan kuulemma osakseni samn laista käytöstä mitä mieheni mukamas minulta saa) . Mutta ihan oikeasti, kaipaan todella tukea mieheltäni nyt, enkä jaksaisi jos mieheni kiukuttelisi viikon tuosta. Normaalisti kyllä, mutten nyt. Siksi varmaan alistun tuollaiseen anteeksipyytelyyn..

-ap

Onko ukkos kotona , vieläkö mököttää?

Yritys on hyvä ''tapella oikein'' mutta aina tämä sama juttu - vanhoihin mies palaa uudestaan ja uudestaan. Mutta nyt mulla on vaan mukamas liian rankkaa, etten jaksaisi tapella mistään vaan kaipaisin vain älyttömnästi tukea ja välittämistä. Mieskin tietää sen ja ymmärtää kai mutta silti käy näin. Ehkä täällä aaveella tää jugurttiepisodi onsaanut ihan omat mittasuhteet, mutta eiköhän noin käy jutulle kuin jutulle täällä. Tuo jugurttiepisodi vain kärjisti asian. Ja tiedän, tämä on aikas turhaa täällä parkua, jo siksi ettei aikuisten ihmisten pitäisi turvautua tällaiseen vuodatukseen ja myös täällä 80% kommenteista on negatiivisia ja ilkeitä. Ukko vielä onneksi töissä, en jaksaisi tätä juttua kotona vatvoa enää ja kaikenlisäksi tämä on ainoa vp minulla kahteen kuukauteen ja olen odottanut tätä päivää kovasti. Ystäväni tulee meille miehensä kanssa viettämään pääsiäistä ja tiedä'n jo miten käy - mies mököttää, minua ahdistaa ja aiheutetaan paska fiilis kyläilijöillekin. Plaah!

-ap

Kun hän seuraavan kerran juo jotain tms niin vitsailet, että "pitäiskö juoda taas puolet ja laittaa maitoa sekaan?"



Vähän niinkuin sarkastisesti..

Jos se ukkos vaikka tajuaisi tyhmyytensä sitten?

Mikäli minä ottaisIn mieheni jogurtista hörpyn, niin mieheni kyllä suuttuisi ja jos menisi toisinpäin, niin mulle olisi ihan sama.

Mieheni on hygienisti ja hänen ruokiin ei kosketa.

OIKEASTI elämässä on suurempiakin riitoja, kuin joku helvetin jogurtti. Mitenköhän selviitte niistä vakavimmista kriiseistä? Ette mitenkään.

kyläilyn?



OTa vastuu: joko annat miehen mököttää ja itse olet ihan normaalisti ja nautit ystäviesi seurasta



Tai sanot kavereille, että tänään ei kannata tulla. Sitä ennen kannattanee kysyä mieheltä ihan neutraalisti: HUomaan että olet pahalla tuulella, mitä luulet, onko tänään järkevää ottaa vieraita vastaan? Jos alkaa jotain länkyttää, niin sanot vaan, että selvä, perut vierailun. Ja piste.



Ihan oikeasti ap. älä nyt ala kierrellä ja kaarrella. Sä olet koko ajan selittänyt kuinka miehesi on kauhea ja kamala. Ja sitten kun asialle pitäisi tehdä jotain, niin äh, et sä viitsikään.



Ihan oikeasti, se ei vaadi kuin kaksi onnistunutta kertaa, kuin noi hommat alkaa toimia paremmin. Ihmiset käyttäytyy aikuisinakin kuin lapset: jos jokin "toimii" niin sitä käytetään. JOs tuollainen riitelytaktiikka toimii miehellä ( saa ap:n itkemään ja pyytelemänä anteeksi ja "häviämään"), niin sitähän se käyttää. Ei siinä tarvitse olla edes paha ihminen.



Tämä on ap. sinunkin vastuullasi ja sinun muutettavissasi. JOs haluat.

Lol. Vittu mikä itkijä, anna kenkää.

Sanot ystävällesi, ettei meille sovi nyt tulla kun join mieheni jugurtista puolet ja mies kiukuttelee kun 2-vuotias..



Sitten menet ystävällesi iltaa istumaan ja miehesi jää mököttämään yksin kotiin.

ap, olet aika säälittävä ihan aikuisten oikeesti. Älä ryve kurjuudessasi vaan tee jotain asialle! Ja joo tää on jo satakertaa täällä sanottu. Meneekö perille vai ei? Tai, voi kuinka kauhee ukko ja elämä sulla, en ymmärrä sun miestä ollenkaan, ihan sieltä, kyllä on sulla kurja elämä, OTAN OSAA! So sad! Huh...

Tosin kun sillä meni hermo se pakkas kamansa ja lähti. Joskus tuli 2h päästä, kerran meni 3 pv ennenkuin tuli takas ja ei soittanut eikä mitään.

Mies ei meidän viiden vuoden suhteen aikana ikinä pyytänyt anteeksi, ei ikinä. Minä aluksi olin samanlainen kuin ap ja muutkin täällä, mutta lopulta lopetin anteeksi pyytämisen minäkin ja elin elämääni niin kuin ennenkin, puhuin miehelle jne, vaikkei välttämättä edes vastannu.

Jos se katos päiviksi pois en edes soitellu perään, tiesin että kyllä se kotiin tulee kuhan saa purkaa päänsä jossain kaverinsa luona.



Meillä oli ihan hyvä suhde, näitä kriisejä tuli sitten vaan aina välillä. Ja oikeesti tilanne helpotti kun lopetin niihin mukaan lähdön. Annoin toisen kiukutella enkä antanut sille mitään valtaa kääntää asioita toisinpäin.



Mutta onneksi ei menty naimisiin eikä tehty lapsia ja onneksi nykyinen mieheni tuli mukaan kuvioihin,

Nyt tiedän minkälaista on elää molemminpuolisessa arvostuksessa ja rakkaudessa, ei tarvii tapella mistään vastaavasta kuin ap.



Tsemppiä ap:lle!!! Jos miehesi ahdistaa kannatan vaihtamista, vaikk se niin helvetin vaikeeta onkin, jossain voi odottaa jotain ihan muuta ja ihanaa:)

itsekkään ääliön kanssa, mua ei yksikään mies kohtelisi tuolla tavalla.



Ja miksi puollustelet miestä, onko sinusta ookoo, että sinua saa nöyryyttää ja alistaa? sillä alistamistahan tuo on-

Mistä näitä löytyy... Noita miehiä ja naisia...

Muuttunut alistuvaksi, kunnen halunnut olla ''kylmä ja itsekäs'' rakastamaani miestä kohtaan. Tiedän alistuvani aika paljonkin, varsinkin silloin kun haluaisin tukea mieheltäni. Mutta valitettavasti mies pitää minua omien sanojensa mukaan vieläkin kylmänä ja tunteettomana - vaikka mitä tekisin.

Kun hän loukkaa minua tahallisesti sen jälkeen kun olen huomaamattani tehnyt tai jättänyt jotain tekemättä niin typeryyttäni selittelen asiaa ja vannon etten tahallani tehnyt sitä. Loppujen lopuksi se aina mene siihen, että itken ja pyydän häntä lopettamaan ilkeilyn mua kohtaan kun koen, etten ole ansainnut sitä ja hän haukkuu minua itsekkääksi ja itsekeskeiseksi kun TAAS kaikki on hänen vikaa ja hän ei osaa tehdä mitään oikein mielestäni vaikka hänen mielestään asiat ovat oikeasti ihan toisin. -ap