Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
nolo ja hävettävä tunnustus.
10.04.2009 |
Olen viimein raskaana viiennellä kuulla, ja sain kuulla siskon olevan raskaana kolmannella. Luulisi, että olisin pelkästään riemussa, mitä olen myös, mutta lisäksi olen harmissani.
Olen aina vähän kokenut olevani vahvatahtoisen siskon varjossa, ja nyt tuntuu, että multa viedään raskauskin. Etten saa olla erityisenä raskaana, vaan sisko tulee kokoajan reunalla. Hänen kaikki ongelmansa ovat yleensä isompia kuin omani, että hän vie varmaan kaikessa tilan. Tai siltä se tuntuu, onpa höhlää.
Lisäksi pelottaa, että oma raskaus menee taas kesken, ja siskon jatkuu. Täysin typerä pelko, mutta sitä aiempi keskenmeno teettää kai.
Olen tosi nolona huomannut, miten pikkumainen ja lapsellinen ihminen olen. Tiedän, että minun pitäisi olla vain onnellinen toisen onnesta, joka ei vie pois omaani. Koitan kovasti päästä siihen tilanteeseen, että olisin _ainoastaan_ onnellinen.
Kommentit (27)
Tuo fiilis taitaa olla aika yleinen, mitä nyt olen raskaaksi poksahtaneita ystäviäni seurannut. Selvästi on ollut kateutta ilmassa ja eräs ystäväni tuntui olevan ihan varma, että heidän perheensä lisääntyminen määrittelee sukulaisnaisten ja naapurin akan raskaaksitulot ;) Toisaalta höpötti jatkuvasti, kuinka minunkin pitäisi jo hankkia lapsia kun olen niin "vanha" -ehkä olisin ollut jälleen yksi, joka "matkii". Onhan se aina omaperäinen idea naiselta tulla raskaaksi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se tunne hälvene. Aattelin tänään, että kaveeraan siskon kanssa sen verran kuin tuntuu luonnolliselle, voihan olla, että hän tahtoo odotella rauhassa oman miehensä kanssa. Siis että loppujen lopuksi nää asiathan vaikuttaa toisiinsa.. ei yhtään tai tosi vähän.
Eikä mulla mitään luuloa siitä ole, että mun raskaus olis mitenkään säädellyt siskon raskautta, että olis edes saanut mun raskaudesta päähänsa yrittää lasta. Ei missään nimessä, kyllä se on vaan oman perheen halunnut miehensä kanssa enkä liity siihen mitenkään.
Helpottaa kyllä, varsinkin kun oman miehen kanssa ollaan taas intoiltu vauvasta, ja miehen vanhemmat on myös niin innoissaan. Tällä lapsella on oma perheensä, ja mulla myös, ja niin siskolla lapsineen myös.
Että ehkä pidän etäisyyttä, jos jotenkin siskon jutut kaihertaa, niin jaksetaan sitten sopivissa määrin kummatkin siskoilla toisillemme. :)
Tuumin kanssa, että sisko varmasti odottaa lasta eri tavalla kuin minä, koska hän katsoo maailmaa niin erilailla. Sekin varmasti tekee eroa paljon.
ap
ja on ihan tervettä ne täällä myöntääkin. Kyllä muakin harmittaisi jos 7v nuorempi sisko pykäisi samaan aikaan vauvan kuin minä. Toivottavasti niin ei käy.
Ja eipä tuo nyt niin tyhmältä kuulosta! :)
Asiasta vähän poiketen, kun joku tuolla kirjoitti siitä että m (oliko se nyt miehen sisko?) ollut katkera yms.
Tuli heti nimittäin mieleen tuo mun miehen sisko. Esikoistani kun alkoin odottamaan, meni kuukausi, melkein 2kk, kun hänkin ilmoitti odottavansa. Tuli pari kk eroa tenaville. Alkoin sitten odottamaan toista, kerroin anopille, taas pari kk meni ja hänkin oli raskaana! Minulla kyllä sitten meni kesken just ennen rv12. Alkoi vain ihmetyttämään tuo että matkiiko kenties? Mutta voihan se olla että pelkkää sattumaa ollut.
Itse nyt raskaana eikä lähipiirissä kenellekään muulle ole tulossa vauvaa. Ei niiden kanssa voi oikein puhua vauvajuttuja, eikä voi olettaakaan, että niitä kiinnostas närästykset, turvotukset, sikiön ensimmäiset potkut masussa..., kun ei ole niille ajankohtaista. Eikä lestaadiolaispiireissä todellakaan ajtella noin niinkuin ap. Eihän toisen odotus ole keneltäkään pois!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki mukavaa saada toinen äiti lähipiiriin. Aiemmin ei mullakaan ketään ollut, ja sillon mietin, että olis kyllä mukavaa. Ehkä se vaan on se mun siskon persoona, joka estää ajattelemasta pelkästään mukavia potkukeskusteluja ja närästysvertailuja, hän kun on vähän vaihteleva. On halutessaan tosi ihana, mutta jos häntä ei huvita, saattaa laukoa ihan mitä vain ja kokee sen ihan normaaliksi. no, mutta semmoista se on hänen kanssaan oli raskaana tai ei, ja rakastan siskoa kyllä. Enkä nyt tietenkään itekään virheetön ole.
Näin viimeyönä unta, jossa oltiin kummatkin menossa presidentin juhliin suvun kera (niinkuin tietenkin _aina_ tehdään), mutta presidentti olikin sairastunut ja siellä tarjottiinkin vain glögiä. Lähdin kotiinpäin, ja istuin bussipysäkillä, ja sisko tuli siihen, ja intoiltiin yhdessä esikoisistamme. Oli ihan mukava uni. Että eiköhän tämä tästä. Pitäisi vain saada puhelinyhteys sinne hänen luo, mutten vielä viitsi. Hänellä on vieraita ainakin viikonlopun yli, ja hänen kaikki energia menee heihin eikä hän sitten jaksaisi olla minulle mukava puhelimessa, niin soitan mieluummin myöhemmin niin on jotain saumaa ystävälliseen keskusteluun.
ap
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa munkin varmaan tehdä sukuni kanssa aikataulu koska ja kenelle voi lapsi tulla;)
No, asiaan ymmärrän sinällään ap:ta, sillä omassa suvussanikin muutama joilla AINA ja KAIKKI on parempaa, hienompaa, kurjempaa, ihmeellisempää jne. Olen oppinut olemaan välittämättä ja pitämään tunteeni ominani, mutta joskus tuntuu, että niinpä niin.. Nämä tyypit vaativat aina koko suvun huomion ja me muuta tavalliset jäämme vaivoinemme paitsioon. silloin se harmittaa eniten, kun toivoisi jonkun jakavan omaa kurjaa oloaan.