Lue keskustelun säännöt.
nolo ja hävettävä tunnustus.
10.04.2009 |
Olen viimein raskaana viiennellä kuulla, ja sain kuulla siskon olevan raskaana kolmannella. Luulisi, että olisin pelkästään riemussa, mitä olen myös, mutta lisäksi olen harmissani.
Olen aina vähän kokenut olevani vahvatahtoisen siskon varjossa, ja nyt tuntuu, että multa viedään raskauskin. Etten saa olla erityisenä raskaana, vaan sisko tulee kokoajan reunalla. Hänen kaikki ongelmansa ovat yleensä isompia kuin omani, että hän vie varmaan kaikessa tilan. Tai siltä se tuntuu, onpa höhlää.
Lisäksi pelottaa, että oma raskaus menee taas kesken, ja siskon jatkuu. Täysin typerä pelko, mutta sitä aiempi keskenmeno teettää kai.
Olen tosi nolona huomannut, miten pikkumainen ja lapsellinen ihminen olen. Tiedän, että minun pitäisi olla vain onnellinen toisen onnesta, joka ei vie pois omaani. Koitan kovasti päästä siihen tilanteeseen, että olisin _ainoastaan_ onnellinen.
Kommentit (27)
no noloutta lisää vielä se, ettei sisko varmasti alkanut lasta yrittää minua kiusatakseen, vaan ihan omaa perhettään perustaakseen. Mutta jotenkin olisin toivonut vähän suuremman välin lapsille.
Mutta asiat tietenkin menee miten menee, ja varmaan pääsen yli tästä alkuharmista. Ja jos tilanne olisi toisinpäin, eli hän olisi raskautunut ennen minua, en pitäisi sitä mitenkään ihmeellisenä. Enkä toki tiedä miltä hänestä tuntui kun raskauduin ennen häntä. No, menen ja häpeän ajatuksiani hetken, ja koitan päästä niistä yli. Onhan se kiva kun on serkukset saman ikäiset.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun hävetä tarvitse, sillä tunteesi ovat hyvin inhimillisiä. Minäkin tuntisin sinun tilanteessasi varmasti noin.
Neuvoa en osaa. Mutta toivottavasti tunteesi laimenee ajan kanssa (ja varmasti laimeneekin). Ja muista että jokainen lapsenlapsi on isovanhemmilleen erityinen.
että se lapsi on nimenomaan teille se kaikkein ihanin ja toivotuin. Jos joku muu ei välitä lapsestanne (tai susta), niin olkoon välittämättä. Älä anna sen vaikuttaa onneenne.
Sinulla on varmaan hyvä syy tuntea niinkuin tunnet. Raskaushormonit saa vielä tunteet kuohumaan.
Jokainen haluaa kokea olevansa ainutlaatuinen raskaana ollessaan.
Kärsin lapsettomuudesta vuosikausia ja kun vihdoin tulin raskaaksi sain kuulla aika pian että kaveripiiriin on tulossa toinenkin lapsi 2kk minun lapseni jälkeen. Oli tosi kurja fiilis vaikka samalla tietenkin tajusin todellakin kuinka onnellinen olen kun olin saamassa sen oman, kauan kaivatun lapsen.
Lapsen sukupuoli on aina ollut minulle ihan se ja sama mutta onnellinen olen silti siitä että sain tytön ja kaverini pojan. Näin lapsia ei kokoajan vertailla kaveripiirissä vaan tyttöni saa olla se porukan "ihanainen prinsessa" ja kaverini poika se "reipas pikkumies". Varsinkin kun kaveriporukkaan on siunaantunut viisi pikkupoikaa ja oma tyttöni on se ainoa tyttö niin hän tuntuu jotenkin erityisen ihaillulta. Idioottimaista ajatella näin, tiedän (varsinkin taustallani), mutta silti tuntuu hyvältä.
Joten ap, fiilistele rauhassa kurjuuttasi. Se on sinulle ihan sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsenne ovat varmasti isompana hyviä kavereita, kun ikäero on niin pieni! Ei kannata olla katkera tuollaisesta. Itse oilsin iloinen jos mulla ylipäätään olisi sisko, kaksi veljeä on ja eipä heidän kanssaan ole paljoakaan yhteisiä juttuja.
mutta hyvä kun tunnistat ajatusmallisi vahingollisuuden: pilaat vain omat mahdollisuutesi nauttia raskaudestasi jos vatvot siskosi odotusta ja keräät siitä pahaa mieltä.
Minulla on siinä mielessä kokemusta vähän samasta asiasta, että mieheni siskon kanssa meillä meni välit kokonaan kun tulinkin raskaaksi pian hänen jälkeensä. Mieheni sisko on aina ollut kova kilpailemaan ja hänen elämän tehtävänsä on tuntunut olevan veljensä mustamaalaaminen ja mollaaminen. Kävi kuitenkin niin "ikävästi", että mieheni löysi itselleen tyttöystävän, minut, joka on kovasti heidän äidilleen ja isälleen mieleinen. Yritin parhaani mukaan tutustua myös miehen siskoon, mutta ikinä emme ole kovin läheisiä olleet. Aloimme suunnitella häitämme ja tästähän käly riemastui; varastimme kuulemma heidän hääkesänsä. Meillä oli kirkko ja juhlapaikka varattu jo tässä vaiheessa ja he olivat vain "alustavasti keskustelleet asiasta", mutta me siis varastimme heidän hääkesänsä. :D Polttareihini kälyni jätti jonkun älyttömän tekosyyn nojalla tulematta, häissä sentään käyttäytyi ihan ok, mitä nyt murjotti koko illan. Suurin rikokseni kälyäni kohtaan kuitenkin oli se kun tulin raskaaksi kahden kuukauden päästä hänestä. Emme siis todellakaan edes tienneet hänen olevan raskaana, mutta kun kerroimme raskaudesta, eivät he miehensä kanssa edes onnitelleet. Kun vauvat syntyivät, alkoi aivan järjetön kilpailu siitä kumman lapsi oppii mitäkin aikasemmin. Minulla meni niin hermot tähän, että lopetin yhteydenpidon ihan kokonaan. Älä sinä anna asioiden mennä näin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää yrittää ajoittaa joka lapsi niin ettei vaan mene päällekäin kenenkään kanssa. Häitäkin saa olla vain 1 kesässä. Eihän 3 kuukauteen mitenkään enempää mahdu.
Tiedän mistä puhut omasta kokemuksesta ainakin suunnilleen. En ole edes miehelleni tunnustanut että minua hieman harmitti kun siskoni "varasti" osan raskaudestani. Meillä raskautta oli yritetty jo kauan, siskolla tärppäsi ensiyrittämällä. Lasketuilla ajoilla oli eroa reilusti, mutta lopulta lapset syntyivät 5 päivän erolla. Toisaalta hehkutimme yhteisen odotuksen ihanuutta, mutta jotenkin tuntui että sisko varasti koko shown kaikkine vaivoineen. Siskon oksettava olo oli aina 10 kertaa pahempi kuin minun jatkuva oksentelu yms. Ja vauva-aika sitten. Sisko oli taas niiin väsynyt kun joutui heräämään kerran yössä vauvaa syöttämään. Omani heräili syömään monta, monta kertaa yössä. Ei siinä itse viitsi enää alkaa valittaa kun toinen on jo valittanut kiintiön täyteen.
Pikkumaista ja typerää, myönnän. *Poistuu nurkkaan häpeämään.*
Ps. Siskoni on parhaimpia ystäviäni ja oikein ihana ihminen. Kova vaan valittamaan ja nauttii keskipisteenä olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ettei kukaan muu olisi samaan aikaan raskaana ja saisi huomiota???
Eikö riitä, että se vauva on tulossa?
Luulevatko odottajat oikeasti, että heidän raskautensa on NIIN mielenkiintoinen juttu koko lähiympäristölle, kuin heille itselleenkin?
Kasvakaa aikuisiksi!
Miten ihmeessä se voi toista haitata jos syntyy lapset lähekkäin. Hiukan itsekästä ajattelua. minä-minä-minä.
Meillä on yhteiset ristiäiset ollut kerran siskoni vauvan kanssa samaan aikaan.
On myös muut sisarukset pitäneet keskenään ristiäisiä, kun ovat vauvat syntyneet samaan aikaan. Mummoille/papoillekin helpompaa.
Yhtenä vuonna mun veljen ja sikoni häiden välissä oli 2kk...
pitää yrittää ajoittaa joka lapsi niin ettei vaan mene päällekäin kenenkään kanssa. Häitäkin saa olla vain 1 kesässä. Eihän 3 kuukauteen mitenkään enempää mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä se voi toista haitata jos syntyy lapset lähekkäin. Hiukan itsekästä ajattelua. minä-minä-minä.
Meillä on yhteiset ristiäiset ollut kerran siskoni vauvan kanssa samaan aikaan.
On myös muut sisarukset pitäneet keskenään ristiäisiä, kun ovat vauvat syntyneet samaan aikaan. Mummoille/papoillekin helpompaa.
Yhtenä vuonna mun veljen ja sikoni häiden välissä oli 2kk...pitää yrittää ajoittaa joka lapsi niin ettei vaan mene päällekäin kenenkään kanssa. Häitäkin saa olla vain 1 kesässä. Eihän 3 kuukauteen mitenkään enempää mahdu.
Mutta niinkuin sanottu, ymmärrän olevani ihan pöhkö ja itsekäs ajatellessani näin. Tai paremmin, tuntiessani näin.
Ja ehkä tunne ei olisi sama, jos raskaana olisikin joku muu sisaruksistani, jonka kanssa en olisi kokenut jääneeni niin alakynteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitus lienee puhua asiasta jossa toinen itsekin tajuaa olevansa ihan typerä muttei voi sille mitään ja kaipaa vertaistukea.
Itse olin aivan riemuissani kun siskoni oli samaan aikaan raskaana kuin minäkin (just siksi että on ihanaa kun serkuksista tulee saman ikäisiä), mutta tunnistan ap:n tunteen siitä että ajattelin samoin kun työkaveri josta en pidä YHTÄÄN oli samaan aikaan raskaana.
Kaikki alkoivat kohdella meitä kuin yhtenä raskaanaolevana yksikkönä, vaikka raskauksillamme tietenkään ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sitten vielä minä turposin ja voin pahoin ja olin kaikin puolin kurjana, ja inhoamani työkaveri voi raskausaikanaan paremmin kuin koskaan - joten jos mä makasin pahoinvoivana lattialla ja se samaan aikaan toitotti kaikille kuinka "raskaanaolo on tosi helppoa ja ihanaa!" niin mun ihan todelliset oireeni siinä sitten sivussa mitätöityivät.
Kyllähän minä tiedä, miten hassusta jutusta on kyse. Sinulle, joka kerroit kälysi kilpailusta, en todella aio antaa tämän häiritä kauaa. Kuulin asiasta eilen, ja olen nyt siis vielä vähän ensiyllätyksessä. Sisko on ihana ja rakas, mutta vähän hankala ihminen, mutta ehkä suurentelen asioita isommiksi kuin ne sitten todellisuudessa tulevat olemaan. Varmasti kohta jo keskityn eniten vain niihin iloisiin puoliin, joita tietenkin asiassa monta monta monta nään.
Eikä tietenkään ole niin, että ajattelisin saavani olla ainut raskaana oleva maailmassa. :) Tai edes lähipiirissä. Tottakai heidän perheensä suunnitelmat ovat aivan minulle kuulumattomat, ja he saavat tietenkin tehdä miten tahtovat. Ja ilman muuta riittää, että on oma vauva tulossa. Enkä usko, että raskauteni kiinnostaa muita kuin minua ja miestäni, ja sitten vähenevässä määrin lähipiiriä. Koko ajanhan olen sanonut, että koko tunne on minusta ihan järjetön.
Mutta ihana kuulla, etten ole asian kanssa yksin. Tätä lasta on todella tehty vuosia, ja keskenmenoja on sattunut matkalle. Ei siskokaan ihan kerrasta raskautunut, mutta ongelmitta kuitenkin. Eikä sillä merkitystä ole, kiva kun raskautui helposti, mutta jotenkin oman raskauden jatkuminen hirvittää nyt entistä enemmän.
Alkuraskaudessa näin painajaisia, joissa kaikki perheeni naiset ja ystävättäreni olivat raskaana, ja oma raskauteni meni kesken. On ollut vaikeaa tehdä tätä lasta, ja vaikka olin jo suurimmasta pelostani yli päässyt, se tuntuu osittain palanneen. Varmasti sekin menee ohi, ja osaan sitten keskittyä kivoihin asioihin.
ap
siis ettei kukaan muu olisi samaan aikaan raskaana ja saisi huomiota???
Eikö riitä, että se vauva on tulossa?
Luulevatko odottajat oikeasti, että heidän raskautensa on NIIN mielenkiintoinen juttu koko lähiympäristölle, kuin heille itselleenkin?
Kasvakaa aikuisiksi!
Itse olen seurannut sivusta yhden ystäväni ja hänen siskonsa tilannetta. Käy niin sääliksi tätä ystäväni siskoa, joka on koko elämänsä joutunut elämään siskonsa varjossa. Esim. juuri ennen siskonsa kauan järjestettyjä häitä, ystäväni pamautti pika-avioliittoon ja hankkiutui raskaaksi muutaman kk:n seurustelun jälkeen, koska ei vaan kestänyt (aina luuserina pidettyä) siskonsa onnea. Talot, autot ja ulkomaanreissut on myös aina järjestetty pikana sen jälkeen, kun on ensin kuullut siskonsa suunnitelmista. Sitä on kurjaa katsella sivusta, kun huomaa miten toinen toimii väärin ja toinen joutuu kärsimään. Ja miten toinen onnistuu saamaan koko sukunsa puolelleen ihan vaan luonnehäiriöisenä.
Koita sä vaan keskittyä omaan raskauteesi ja elämääsi ja ajattele, että se on kuitenkin sulle kaikkein tärkeintä :).
Normaali, hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei sure sitä, että sisko tai kaveri on raskaana samaan aikaan.
Ei vaikka takana olisi lapsettomuutta tai ihan mitä vain.
Vaikka enhän minä sitä sinänsä sure.. Olen oikeasti myös todella iloinen siskon puolesta. Itsetunnosta en sinänsä usko olevan kyse.. vaikken osaa tätä nyt oikein mitenkään selittääkään. No, tyhmä homma kaikenkaikkiaan.
ap.
minua ottaisi pattiin jos olisimme suunnitelleet häitämme kaksi vuotta ja sisko päättäisi yht'äkkiä pitää omat häänsä viikko meidän häistä.
pitää yrittää ajoittaa joka lapsi niin ettei vaan mene päällekäin kenenkään kanssa. Häitäkin saa olla vain 1 kesässä. Eihän 3 kuukauteen mitenkään enempää mahdu.
T:Me, Myself and I
Nyt sain kolmannen tehtyä niin ettei siskoni tiennyt ennenkuin raskauden lopulla odotuksestani.