Lue keskustelun säännöt.
Mua pelottaa jo raskaana ollessani se, miten uskallan lähteä vauvan kanssa liikkeelle,
09.04.2009 |
mitä jos se alkaa itkeä hillittömästi julkisilla paikoilla enkä saa vauvaa rauhoittumaan, ajattelevatko kaikki että mikä tumpelo, ei olisi tuonkaan pitänyt lapsia tehdä?! :´(
Kommentit (16)
kaikkia siinä alkaa hävettämään ja jotkut ihmiset jopa ajattelevat niin tylysti tai tulevat sanomaan. se on kylläkin sellanen juttu mikä mulla on tapahtunut tosi monta kertaa kahden lapsen aikana ja varmasti jokaiselle äidille tapahtunut joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa lähteä pikku hiljaa "opettelemaan" ihmisten ilmoille menoa. Pikku reissuja kerrallaan, niin näet miten vauva käyttäytyy. Kun opit ajan kuluessa vauvan rytmiä lukemaan, niin helpompi ennakoida milloin vauva nukkuu ja syö. Sitten on helpompi ajoitaa reissuja niiden mukaan. Hyvin se menee, älä vielä mieti noita, vaan nauti raskaudesta!
on usien saatuja, niihin yleensä hymähdetään takaisin.
Poikkeuksena, joskus kyllä tulee mulkastua, jos alennusmyyntiryysiksessä äiti vaan plaraa rekkejä, kun vauva kiljuu vaunuissaan.
On se aika ruljanssia lähteä minnekään, ja imetys vielä vaikeuttaa. Keksin kyllä imettää autossa huivin alla. Julkisissa paikoissa tai kahvilassa en ikinä imettäisi. Oli niin helpompaa pitää yllä omaa pikkurutiinia kotona.
Minulle oli yllätys että kakkosella oli tapana huutaa vaunuissa kunnes nukahti. Ykkönen kun nukahti jo ennen kuin sain vaatteet päälle. Joku kysyikin, että eikö sulla mene hermot. No kyllähän ne kovilla oli, mutta minkäs teit. Eli kaikkeen tottuu ja useimmiten vauvat ovat rauhallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin vauvan itkuun julkisella paikalla, kuin ihmisten kommentointiin.
Minuakin alussa pelotti ja ahdisti kovasti jos lapsi sai mahdottoman itkukohtauksen kaupassa tms, mies stressaa edelleen vaikka lapsi jo kohta vuoden :) Minä olen kuitenkin jo päässyt yli siitä ahdistuksesta. Kaikkien lapset itkee, se nyt vaan kuuluu asiaan. Eikä sitä tarvitse hävetä. Kyllä maailmaan melua mahtuu.
Ärsyttävimpiä ovat olleet mummelit jotka ovat tulleet kommentoimaan koliikkilapseni kohdallla "pitäisikö sinun syöttää sitä" esim. kaupassa. Mistäpä se mummo voisi tietää että lapsi on syötetty juuri vartti sitten. Tai kun työnsin häntä vaunuilla pururadalla ja vauva itkeä vollotti uni-itkua ennen nukahtamistaan, yksi täti tuli kommentoimaan että minun varmaan pitäisi röyhtäyttää vauvaa... :-/
Noita täti-tomeria tulee aina vastaan, mutta heistäkään ei kannata välittää.
Kyllä se ap siitä. Pikkuhiljaa sitten totuttelette vauvan kanssa millaista on olla oman kodin ulkopuolella.. Voihan olla että teidän vaavi sitä paitsi tulee olemaan itse aurinko, loputtoman tyytyväinen ja hyväntuulinen :) Sellainen joka sulkee silmät heti kun hänet laskee vaunuihin ja lähtee työntämään. Hänhän saattaa osata käyttäytyä aivan tosi hienosti ihmisten ilmoilla! :)
Onnea loppuraskauteen! Ja iloista kevättä!
muakin hävetti jos vauva itki ja tein kaikkeni että vauva ei vain itkisi julkisilla paikoilla tms. Sitten jossain vaiheessa tajusin että _kaikki_ vauvat itkee, se on vauvojen ainoa tapa kommunikoida. ;-) Tietenkään ei ole tarkoitus että vauva itkisi koko ajan (koska silloin on jo jotain vialla, vauvan tarpeisiin ei vastata, tai sitten vauvalla on kipuja tms.), mutta ei pieneltä vauvalta voi odottaa myöskään että se olisi täysin hiljainen ja huomaamaton (silloinkin voi olla jotain vialla, mm. masentunut vauva ei kuulemma itke) ihmisten ilmoillakaan. Eli itse relasin alun jälkeen ja liikuin ihan normaalisti ihmisten ilmoilla vauvan kanssa, vauvan tarpeet tietysti huomioonottaen ja niihin vastaten. Kahden lapsen (kolmas tulossa) jälkeen en enää koko asiaa edes mieti. Suurin osa ihmisistä tosiaan katsoo, jos katsoo, tosiaan myötätuntoisesti, eli siitäkään ei tarvitse olla huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
levoton sielu, että mulle ei tuottanut kyllä mitään vaikeuksia lähteä liikkeelle... Mun vinkki on, että mitä pikemmin, sen parempi ettet suotta kasvata mitään suurta lähtemiskynnystä...
Mä käyn kaupoissa ainoastaan keskellä päivää, kun kaupoissa on muita äitejä pienten lasten kanssa, eläkeläisiä, lomalaisia, eli ei liian kiireisiä ihmisiä. Heti kun lapsi alkaa itkemään, lähdemme ulos, heti !!! ja myös näytän siltä, että nyt mennään, ei kukaan ole mitään sanonut.
Yhden kerran, kun lapsi heräs, oltiin n 3 km päässä kotoa, päätin että hyppäänpä ratikkaan, nopeutuu kotimatka ja koko ratikkamatkan hyssyttelin ja sanoin aina pysäkin jälkeen nyt enää 3 pysäkkiä, niin ollaan kotona. Ainoastaan yks juoppo tuli sanomaan tissi esille niin vauva rauhottuu.
Itse olen mulkoillut niin paljon itkeviä lapsia etten suoraan sanoen kehtaa mennä kauppoihin kun siellä on paljon muitakin. Esim hulluilla päivillä lasten osasto oli täynnä kiljuvia lapsia. Minulla oli hyvä tuuri, mies oli aamupäivän kotona, muuten olisin jättänyt väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin Suomessa kuin ulkomaillakin, eikä kukaan koskaan ole tullut huomauttamaan mistään, vaikka välillä ovat tietysti lapset itkeneetkin ja muuta. On tietysti vaikea lopettaa pelkäämistä, jos on sellaiseen taipumusta, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että suurimmalla osalla aikuisista ihmisistä on joskus ollut vauva, ja jos joku ei oikeasti ymmärrä, ei varmaan ole mikään suuri menetys sinulle.
Iloa odotukseen, kyllä se siitä.
Munkin hyvä ystävä pelkäsi ihan sairaasti,e ttä esikoisvauva alkaa huutaman talon ulkopuolella.....
Mua itseä ei vosi vähempää kiinnostaa mitä joku ajattelee msuta tai mun vauvan itkusita..... (en siis ymmärrä pelkoanne)
Onko muita pelkoja? Ylipäänsä pelkäättekö mitä muut ihmiset (jopa tuntemattomat) teistä ajattelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...nyt on minun vuoroni antaa se ihana helpotuksen huokaus muille äideille: "Onneksi tuo ei ole minun lapseni". ;)
ja aion kantaa häntä estottomasti mukanani minne vain kuljenkin =)
Ei kiinnosta yhtään mitä joku lapseton kyylä jolla ei ole omaa elämää ajattelee, jos lapseni alkaa parkumaan vaikkapa kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...nyt on minun vuoroni antaa se ihana helpotuksen huokaus muille äideille: "Onneksi tuo ei ole minun lapseni". ;)
Mulla on sama tunne, kun matkustan junalla!
...nyt on minun vuoroni antaa se ihana helpotuksen huokaus muille äideille: "Onneksi tuo ei ole minun lapseni". ;)
Mulla on sama tunne, kun matkustan junalla!
Kaikki vauvat itkee, jos joku ei sitä ymmärrä, täytyy olla aika typerä... Varsinkin äiti-ihmiset yleensä katsoo vaan sellaisella "otan osaa, tiedän tunteen" -katseella. :) Mummot ja papat saattaa tulla jotain kommentoimaan, mutta itse en ole saanut kuin positiivisia kommentteja.