Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapaamisoikeus pois exältä?
09.04.2009 |
Millaisissa tapauksissa käytännössä tapaamisoikeuksia voidaan rajoittaa tai poistaa kokonaan?
Meillä tilanne se, että lasten isäsuhde on pahasti hunningolla -isän oman käytöksen ja valintojen takia. Edellisestä tapaamisesta vuosia, muu yhteydenpito erittäin satunnaista, silloin kun on yhteydessä niin lupauksia tapaamisesta .. jotka eivät ikinä kuitenkaan toteudu.
Ekaluokkalainen lapsi on ilmoittanut psykologin tutkimuksissa, että haluaa olla mahdollisimman kaukana isästään. Ei halua tavata isäänsä, eikä puhua puhelimessa. Olen kuitenkin aina pakottanut lapsen puhelimeen isänsä kanssa silloin harvoin kun tämä sattuu soittamaan.
Psykologin tutkimuksissa selvisi, että tämä isäsuhde on vahingoittanut lasta, hän kärsii mm. huonosta itsetunnosta, syyllisyydestä ja hirvittävästä surusta koska kokee että isä on hylännyt hänet koska on niin tyhmä/tuhma jne. Exä oli hyvin väkivaltainen minua kohtaan yhdessä olomme aikana, ja on jatkanut kiusantekoaan myös eron jälkeen. Tämäkin varmasti osaltaan on vaikuttanut myös lapseen.
Ja silti sanotaan, että ellei isä ole erityisen vaarallinen lapsilleen, ei tapaamisia voi perua eikä yhteydenpitoa rajoittaa. Eli tämä lasta rikkova tilanne jatkuu niin kauan kunnes lapsi on kyllin vanha itse päättämään onko isäänsä yhteydessä vai ei?
Tässä tilanteessa tuskin tapaamisten rajoittamisella on mitään tekoa, kun muutenkin tapaa lapsiaan maksimissaan kerran vuoteen? Kuitenkin jokaisen loman alla aloittaa lapsilleen puhumaan että "isä tulee hakemaan" -lapset ahdistuvat tästä niin, että alkavat oireilla koulussa ja tarhassa. Ei auta, vaikka isälle on sanottu että tapaamisista sovitaan aikuisten kesken, eikä niistä ilmoitella lapsille ennenkuin asiat on lyöty lukkoon.
Viranomaiset suosittelevat valvottuja tapaamisia, joiden perusteella lasten ja isän suhdetta alettaisiin muodostamaan uudelleen. Voinko velvoittaa isää valvottuihin tapaamisiin, sanomalla että jos ei suostu niin lapsia ei saa tavata ollenkaan? Vai pitääkö tälläisestä olla jokin oikeuden päätös? Riittääkö pelkkä lastenspykiatrin ja lastensuojeluviranomaisten lausunto?
Löysin tällaisen maininnan korkeimman oikeuden sivuilta, olisiko tästä jotain apua?
"..Niin kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöistä (HE 224/1982 vp s. 13) ilmenee, ääritapauksessa tapaamisoikeuden poistaminen voi tulla kysymykseen, jos lasta tapaava vanhempi on laiminlyömällä toistuvasti tapaamisia selvästi vaarantanut lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehityksen ja hyvinvoinnin. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Sitä ei ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota hän voi mielensä mukaan käyttää tai jättää käyttämättä lapsen edun vastaisesti."
Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Kommentit (38)
vanhempiensa erosta.
Meidän ero tapahtui lapsen ollessa vähän yli vuoden ja vasta esikouluikäisenä lapsi kysyi että olinko minä niin ruma ja paha lapsi ettei isä halunnut olla minun kanssa.
Kyllä sattui äidin sydämeen ja kovaa.
Kuulemma on niin että lapset syyttää erosta itseään ja vanhemmat eivät sitä käsitä.
Meillä on asiaa käsitelty sitten myöhemmin ihan ammattiauttajien kanssa.
Sinuna tekisin niin etten antaisi lapsen puhua isänsä kanssa enkä siihen voisi ja haluaisi pakottaa niin kuin olet tehnyt. Lisäksi jos isä antaa katteettomia lupauksia lapselle on jatkuva pettymyksen tunne olemassa ja se syö lasta.
Valvotut tapaamiset jonkun ulkopuolisen tahon läsnäollessa ja sinä pysy kaukana exästä.
Suomessakin voi muuttaa ja kauas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka sekään ei toteutunut. Sopimusta ei ole koskaan uusittu.
Tapaamisia saisi olla en estä niitä mutta kun ei ole kuin tyyliin kerran vuodessa.
Toivottavasti eroamassa olevat tajuaa tehdä määräaikaisen sopparin, ja jos isää ei kiinnosta olla aloitteellinen sopimus raukeaa.
Tarkista ap se sopimus onko teillä määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva.
Ja nro 23, en todellakaan halua exää kotiini.
Eron alkuvaiheessa suostuin siihen, että kävi hakemassa lapset luotani. Olin pois vajaan kymmenen minuuttia (sisällä talossa, ex odotti ulkona) jona aikana ex oli käynyt kirjoittamassa ulkosaunani peiliin kissan kokoisin kirjaimin "KUOLE".
Kerran vein lapset exälle, kun otin autosta pois lapsia ja lasten tavaroita, ex alkoi väittämään että autoni renkaat kuuluvat hälle ja uhkasi hakata minut siihen paikkaan rengasraudalla. Luojalle kiitos lapset alkoivat hädissää itkemään ja joku tuli siihen pihalle, niin lopetti.
Ex on uhannut tappaa minut monet kerrat. Yhdessä ollessamme meni mm. "nukkumaan" leipäveitsen kanssa -odotti että minä saavun pimeään makuuhuoneeseen.. onneksi viivyttelin aina niin kauan että kuulin miehen oikeasti nukkuvan. Muutamia kertoja on aikonut tulla ampumaan pääni tohjoksi, joitakin kertoja alkanut yhtäkkiä kuristamaan ja sihissyt samalla että nyt h**ra kuolet..
Että en todellakaan halua exää lähellekään kotiani. Eikä sitä halua myöskään lapset. Ovat sanoneet ihan ääneen.
ap
Ap arveli, että sopimus voisi olla mitätön, koska isä ei ole vuosiin noudattanut sitä. Näin ei ole. Tapaamissopimus on voimassa, kunnes lapsi täyttää 18, ellei sitä sitä ennen yhdessä sopimalla tai oikeuden päätöksellä muuteta.
Tapaamissopimus on yleensäkin tarkoitettu vain ns. perälaudaksi, johon etävanhempi voi vedota oikeudessa, jos lähivanhempi ei anna hänen tavata lasta sopimuksen mukaan. Oletus on, että tapaamiset ovat joustavampia ja tiheämpiä kuin sopimuksessa seisoo, mutta näinhän ei eronneiden kesken käytänössä yleensä ole. Jos ei toinen halua tehdä kiusaa niin sitten toinen haluaa, ja siten päädytään tällaisiin umpiperiin kuin ap;n tilanne.
Tiedän kyllä lähipiiristä tapauksen, jossa tapaamisia rajoitettiin. Tässä oli kyseessä henkilö, joka oli lastenpsykiatrin lausunnon mukaan toiminnallaan vaikuttanut siihen, että lapsi oli kiireellisessä terapian tarpeessa. Tämä henkilö oli kuitenkin ollut lapsen lähivanhempi, joten tilanne on täysin erilainen kuin ap:n, jossa lapset ja vanhempi eivät käytännössä tunne lainkaan toisiaan. On selvää, että jos lapsi on ihan hiljattain vielä asunut laiminlyövän vanhemman luona niin olisi hänelle haitallista, ellei hän lainkaan saisi tavata tätä laiminyöjää. Ja sen takia tapaamisia oli välttämätöntä järjestää - kuitenkin valvottuina, jotta lasta vahingoittava toiminta ei pääsisi jatkumaan.
En pidä ap:n lasten nykytilannetta erityisen hankalana verrattuna tähän minun tuntemaani tapaukseen. Äitinä ap pystyy halutessaan rajoittamaan lasten ja isän yhteydenpitoa ja vaikka lopettamaan sen. Joka tapauksessa lapset asuvat ap:n luona, joten isän vaikutus voi olla vain marginaalista (verrattuna vaikkapa haitalliseen vanhempaan, jonka kanssa lapsi ASUU). Koska isä on koko ajan tavannut lapsia minimaalisen vähän, koko hommahan käytännössä poistuu päiväjärjestyksestä vaihtamalla lasten ja oma puhelinnumero.
Siis äiti on kyllä lähivanhempi mutta on ollut avioliiton aikana väkivaltainen, paiskoo tavaroita, huutaa ja riehuu. Äiti on lähivanhempi ja sabotoi lapsen ja isän tapaamisia.
Millaisia neuvoja? Kuinka moni kannattaa, että lapsi siirretään isälle ja isä muutta niin kauas lapsen äidistä ettei tämä ikinä heitä löydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuosien varrella seuranut kolmea eri tapausta jossa lapset on suurinpiirtein pakotettu pakollisille isä-viikonlopuille. KAikki lapset ovat pahasti oirehtineet sekä prosessin aikana ja jälkeen.
Helvetti on helpottanut vasta kun lapsi on ollut riittävän vanha itse päättämään haluanko tavata isäänä. Oikeusprosessit ovat olleet naurettavia, tekaistuja todistaja yms. Ei edes uskoisi, että tälläistä vois Suomessa tapahtua.
Toivon sydämestäni, että asiat olisivat muuttuneet; minun kertomat esimerkit ovat kymmenen vuoden takaa. Turha varmaan mainita...lapset oirehtivat myös aikuisena. Toivon, että jaksat taistella - tosin ei se mitään auta. Olen pahoillani.
Jos tämä ei onnistu, niin lähivanhempana sinulla on oikeus kieltää tapaamiset kyllä, jos arvelet ne haitalliseksi lapselle. Jos teillä on voimassa oleva tapaamissopimus, niin exä voi toki hakea sitten vaikka poliisin avulla tapaamisiin. Oikeus voi sitten arvioida tilanteen.
..pelkää sanahelinää oikeassa elämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edesauttaa etän yhteydenpitoa! Mun on siis PAKKO antaa eksän puhua lapsilleen silloin harvoin kun sattuu soittamaan. Jos en anna, MUA syytetään siitä, että en edistä lasten suhdetta isäänsä. Ja siihen se vetoaa muutenkin jo tarpeeksi usein, joten en todellakaan aio antaa sille mitään todisteita asiasta (joka ei oikeasti edes pidä paikkaansa )
Jos tapaamissopimus olisi rauennut, niin sittenhän mun ei tarttis ja aivan varmaan katoaisin lasten kanssa niin ettei se koskaan löytäis meistä yhtäkään.
ap
Kannatan sitä, että lapset otetaan pois tällaiselta äidiltä, mutta tapaamisoikeus säilytetään, kuitenkin valvottuna. Tämä sen takia, että kypsyessään lapsi itse näkee ja ymmärtää realistisesti, millainen hänen vanhempansa on. Muuten hänelle jää vanhemmasta ihannoitu kuva: ihana äiti, josta hänet pakotettiin luopumaan epäoikeudenmukaisella tavalla.
Kuten sanoin, tilanne on kuitenkin täysin erilainen kuin ap:n, koska ap:n tapauksessa lapset eivät edes tunne isäänsä. Tapauksissa, joista sinä ja minä puhumme, lapset ovat yleensä symbioottisessa, liiankin tiukassa suhteessa äitinsä kanssa, koska he edustavat äidilleen jotakuta, joka rakastaa heitä ehdoitta. Ja niinhän lapsi rakastaakin - sitä varten äiti on hänet itselleen hankkinutkin, kainalosauvaksi.
Ap:n tapaus on kuitenkin olennaisesti erilainen. Mielestäni lasta ei pidä pakottaa menemään esim. yön yli sellaisen ihmisen luo, jota hän ei tunne. Tapaamiset tulisi aloittaa vähitellen ja valvotusti, ja veikkaanpa, että tässä tapauksessa isä ei ole sellaiseen halukas. Hän halunnee kontrolloida tilanteita itse, joten hän tuskin suostuisi sosiaaliviranomaisten tiukkaan kontrolliin, jota valvotut tapaamiset merkitsevät.
Valvotut tapaamiset voisi kyllä ap:n tapauksessa varmasti saada oikeuden päätöksellä. Kehotan ap:ta hankkimaan hyvän, perheasioihin erikoistuneen asianajajan. Toinen vaihtoehto on katkaista lasten ja isän yhteyenpito kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä joilla on välinpitämättömät ja vastuuttomat exät, kovin tuntuu olevan yleistä... Miten aikananne päätitte perustaa perheen tuollaisten miesten kanssa?
Kyllä se on ihan totta tosielämässä. Lähivanhemmalla on oikeus olla antamatta lasta tapaamiseen, jos epäilee, että se on lapsille haitallista. Se on taas sitten oikeuden tehtävä päättää, että oliko tapaamisen estämiseen riittävät syyt.
Ja mitä tuolle alkuperäiselle sanoisin, että en halua sinua missään nimessä syyllistää, mutta oikeasti sinun kannattaa miettiä, että miten paljon lasten hyvinvoinnista tulee ihan sinun hyvinvoinnistasi. Jos lapsesi tapaavat isäänsä noin kerran vuodessa, niin hänen ei oikeasti pitäisi pystyä vaikuttamaan lapsiinne noin paljon. Jos oikeasti haluat välttää isän yhteydenpidot lapsiin suoraan, niin vaihtakaa lasten puhelinnumerot ja lapset saa puhua sitten sun kännykällä ne harvat puhelut kun on tarvis. Ja jos kuulostaa sille, että isä yrittää sopia lapsen kanssa tapaamisia, niin sinähän voit kertoa lapselle ihan tyynen rauhallisesti, että "ollaan iloisia, jos isä hakee ja jos ei, niin keksitään yhdessä jotain kivaa".
Oikeasti minusta sitä lähiäitien suhtautumista asioihin ei kovin paljon painoteta, mutta väittäisin, että sillä on _erittäin_ suuri merkitys. Nimimerkillä on omakohtaistakin kokemusta. Oma katkeruus, vihamielisyys yms. nurkkaan ja iloisena elämää eteenpäin. Nautitaan näissä eroperheissäkin siitä mitä meillä on, ei olla katkeria siitä, mitä meillä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli että kaikki on aina sen lähivanhemman syytä, koskaan missään tilanteessa mikään ei voi olla etävanhemman aiheuttamaa.
Just joo.
Entäs kun tilanne on päinvastainen?
Siis äiti on kyllä lähivanhempi mutta on ollut avioliiton aikana väkivaltainen, paiskoo tavaroita, huutaa ja riehuu. Äiti on lähivanhempi ja sabotoi lapsen ja isän tapaamisia.
Millaisia neuvoja? Kuinka moni kannattaa, että lapsi siirretään isälle ja isä muutta niin kauas lapsen äidistä ettei tämä ikinä heitä löydä?
Oletko edes pyytänyt lapsia itsellesi vai oliko tämä vain teoriassa ? Miten olet yrittänyt saada lapsia itsellesi ?
Jos äiti on niin väsynyt, että paiskoo tavaroita, huutaa ja riehuu, niin saattaa hyvinkin olla, että suostuu luopumaan suosiolla lapsista.
Ilmeisesti et tiedä nykyisestä tilanteesta ? Riehuuko yhä ? Oletko tavannut lapsia eronne jälkeen ? Koska he ovat nähneet sinut viimeksi ?
Aika hurjaa jos tilanne olisi se, että joutuisivat muuttamaan isälle jota eivät ehkä muista ja menettäisivät äitinsä samantien.
Eri asia jos olisivat olleet isällä erosta lähtien.
Voit aina viedä asian oikeuteen jos haluat tosissasi lapset itsellesi ja olisit valmis niistä kantamaan vastuun. Jos haluat vain kostaa exälle, niin ei hyvä asia lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs kun tilanne on päinvastainen?
Siis äiti on kyllä lähivanhempi mutta on ollut avioliiton aikana väkivaltainen, paiskoo tavaroita, huutaa ja riehuu. Äiti on lähivanhempi ja sabotoi lapsen ja isän tapaamisia.
Millaisia neuvoja? Kuinka moni kannattaa, että lapsi siirretään isälle ja isä muutta niin kauas lapsen äidistä ettei tämä ikinä heitä löydä?
Oletko edes pyytänyt lapsia itsellesi vai oliko tämä vain teoriassa ? Miten olet yrittänyt saada lapsia itsellesi ?
Jos äiti on niin väsynyt, että paiskoo tavaroita, huutaa ja riehuu, niin saattaa hyvinkin olla, että suostuu luopumaan suosiolla lapsista.
Ilmeisesti et tiedä nykyisestä tilanteesta ? Riehuuko yhä ? Oletko tavannut lapsia eronne jälkeen ? Koska he ovat nähneet sinut viimeksi ?
Aika hurjaa jos tilanne olisi se, että joutuisivat muuttamaan isälle jota eivät ehkä muista ja menettäisivät äitinsä samantien.
Eri asia jos olisivat olleet isällä erosta lähtien.Voit aina viedä asian oikeuteen jos haluat tosissasi lapset itsellesi ja olisit valmis niistä kantamaan vastuun. Jos haluat vain kostaa exälle, niin ei hyvä asia lasten kannalta.
Eli että kaikki on aina sen lähivanhemman syytä, koskaan missään tilanteessa mikään ei voi olla etävanhemman aiheuttamaa.
Just joo.
Älä viitsi, eihän Melba sellaista yhtään kirjoittanut.
Mun käy aivan vilpittömän sääli ap:ta ja muita vastaavissa tilanteissa olevia. Oman lapsen kärsimys ja hätä ovat kamalaa koettavaa ja sen haluaisi loppuvan.
Mun vinkki on että säästät rahaa ja sitten marssit jonkun todella hyvän juristin luo tunnin sessioon jossa hän kertoo sulle vaihtoehtoehdot ja sitten voit jo luottaa vaikka ilmaisen oikeusapumiehen apuun mutta tiedät itse mitän toimia.
Ja älä anna sen isän nyt puhua lapsille yhtään, sano vaikka että ovat naapurissa tai pihalla. Äläkä sano lapsille isästä tai soitoista yhtään mitään!
Älä lue asia noin. _Kaikki_ ei voi olla millään lähivanhemman syytä. Mutta on myös syytä pysähtyä, jos on sitä mieltä, että _kaikki_ syy on sellaisessa ihmisessä, jota lapsi näkee kerran vuodessa.
On osattava erottaa se, että lapsi reagoi lähivanhemman tunteisiin kaikista eniten. Niitähän se lapsi heijastaa ja on kuin peili.
Se, että osaa itse pistää omat tunteensa pois, kun toinen vanhempi ei käyttäydy kuin vanhemman kuuluisi käyttäytyä, on tosi vaikea juttu. Mutta mitä enemmän ymmärtää, että toista ei voi muuttaa (ei avioliitossa eikä sen jälkeen) ja mitä enemmän elää vaan itse niin hyvää elämää kuin itse pystyy yrittämättä muuttaa exää (tai muita ihmisiä), niin sitä helpompaa elämä on. Samoin myös lapselle.
Älä lue asia noin. _Kaikki_ ei voi olla millään lähivanhemman syytä. Mutta on myös syytä pysähtyä, jos on sitä mieltä, että _kaikki_ syy on sellaisessa ihmisessä, jota lapsi näkee kerran vuodessa.
On osattava erottaa se, että lapsi reagoi lähivanhemman tunteisiin kaikista eniten. Niitähän se lapsi heijastaa ja on kuin peili.
Se, että osaa itse pistää omat tunteensa pois, kun toinen vanhempi ei käyttäydy kuin vanhemman kuuluisi käyttäytyä, on tosi vaikea juttu. Mutta mitä enemmän ymmärtää, että toista ei voi muuttaa (ei avioliitossa eikä sen jälkeen) ja mitä enemmän elää vaan itse niin hyvää elämää kuin itse pystyy yrittämättä muuttaa exää (tai muita ihmisiä), niin sitä helpompaa elämä on. Samoin myös lapselle.
liittyen ei tule siirtää lapselle. Pitää osata erottaa aikuisten ristiriidat ja lapsen suhde etään toisistaan. Lasta ei saa laittaa valitsemaan puoltaan ja huom. sen voi tehdä henkisellä tavalla ilman sanoja.
Se, joka lapsen kanssa eniten aikaa viettää vaikuttaa lapseen eniten, luonollisestikin.
Alue: Aihe vapaa
Meillä menee niin että isä tapaa lapsia vain meillä tai jos yhdessä menemme huvipuistoon tms.
Tapaamisia on n. 5-6 viikon välein isän tahdosta. Muuna aikana ei edes soita lapsille. Tekstiviestillä saattaa kysyä -mitä kuuluu?-.
Yhdessäolomme aikana isä ei huolehtinut lapsista. Tällä en tarkoita sitä ettei leikittänyt tms vaan sitä että jos minä poistuin vaikka kauppaan/asioille/lenkille lapset kiipeilivät porraskaiteilla, repivät tapettia, juoksivat veitset kädessä, kiipesivät itse kaapista keksiä kun isä ei antanut ruokaa jne. siis olivat oman onnensa nojassa.
KOSKAAN eron jälkeen en ole rajoittanut isän oikeutta tavata. Hän saa käydä niin usein kun haluaa, mutta on täysin selvää että lapset eivät mene isän luokse varsinkin kun välimatkaa on satoja kilometrejä. 3 ja 4 vuotiaat eivät vielä osaa huolehtia itsestään.
Kun olimme sopimassa tapaamisista niin yhteinen päätös oli että katsomme miten tapaamiset sujuu ja jos sitten hän voi ottaa lapset luokseen.
No, tapaamisten aikana isä istuu katsomassa telkkaria tai räplää tietokonettani. Lapset ensin hyörivät isän ympärillä mutta nopeasti lähtevät omiin leikkeihinsä kun huomaavat ettei isää kiinnosta heidän. Eläinpuistossa tai vastaavassa isä vilkuilee kelloa ja näpyttelee puhelinta.
Mun kohdalla isä ei edes varattomana maksa elareita vaan nekin tulee Kelalta.
Olet aivan oikeassa ap rajoittamaan tapaamisoikeutta.
Varaa rohkeasti aika sos,toimeen ja kutsu isä sinne päivittämään sopimuksia.
Ei lasta voi pakottaa jos ei halua tavata. Jos sopisitte tapaamiset toistaiseksi teillä tai jossain neutraalissa paikassa, mutta yökyläilyt nyt ainakin jäihin.