Entäs Rasavil-mammat?
Kaapista löytyy Reimatecciä, Ticket to heavenia, Rasavillia, Lenneä, Remua ja Jonathania. Nyt olen harkinnut myös kokeilevani tanskalaista "Mini-jotain" merkkiä, jota siskon lapsilla on ollut paljon.
Varmaan joku psyykkinen juttu, mutta en oikein pysty sitoutumaan vain yhteen. Haluan kokeilla myös muita, josko sittenkin löytyisi parempi hinta-laatu suhde ja esim. mukavamman näköisiä malleja.
Olisiko aika jo asettua ja tunnustautua jokin-mammaksi?
Kommentit (9)
Mitenköhän sun sitoutumisen kanssa on noin muuten elämässä? Vaihtuuko sukat ja mies yhtä tiheään? Luulen, että olis korkea aika yrittää sitoutua tai sitten kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Ehkä olet jo tällä kirjoituksellasi askeleen lähempänä parantumista. Kenties vielä jokin muu, kuin anonyyminä tehty paljastus auttaisi sua kohtaamaan totuuden?
Rohkeutta ja voimia parantumisen polulle!
Nyt valitset suosikkisi ja tunnustaudut jokin-mammaksi. Eihän muut mammat muuten osaa luokitella sua... Ootko hyvä vai huono äiti? Välinpitämätön vai lapsia rakastava?
Haluaisin nyt myös tietää millainen minä olen?
-Ap eli Rasavil-mamma
Muuten kukaan ei pidä sua enää minään... Oletko jo huomannut miten porukka kaikkoaa kun tulet paikalle?
kyllä se niin on että
joksikin mammaksi pitää nyt
itsensä kiltisti asettaa.
muuten on eimikään-mamma
on laatua ja luomua arvostava oman tiensä kulkija. Arvostaa Rasavilin kotimaisuutta ja nauraa partaansa Reimatec-mammoille, jotka eivät tiedä, että Rasavil on parempi kuin Reimatec, koska nämä ovat arvioineet vain sen ulkoisia ominaisuuksia. (Mitkä tietysti ovat toissijaisia Rasavil-mammalle.) Uskaltaa pukea lapsensa rumaan ja kalliiseen, tietäen, että se on laadukasta!
(Itse olen myös merkkiloikkari ja rankkaan Rasavilin parhaimmaksi.)
Kiitos, jotain tällaista olen uumoillutkin - kyllä on varmaan aika kasvaa aikuiseksi ja ryhtyä sitoutumaan. Vähän onkin ihmetyttänyt muiden suhtautuminen, ovat ikään kuin vältteleviä seurassani ja ikään kuin eivät uskaltaisi ihan avoimesti puhuakaan kanssani. Nyt syy selvisi! (Toki ovat nähneet, että lapsiparoillani merkit sen kun vaan vaihtelevat, eikä mitään sitoutumista ole havaittavissa.)
Soitan saman tien jonnekin psykoterapeutille - josko terapiasta tulisi apu tähän. Pitkällistä terapiaa kyllä varmasti vaatii, mutta kuten täällä sanottiin: jo se, että hahmotan ongelmani on hyvä alku paranemisen tiellä.
Kiitos kaikille silmieni aukaisemisesta ja tuesta!
t. 2
Täällä puhutaan aina Reimatec-mammoista ja Ticket to heaven-mammoista ym ym. Itse olen aina ollut Rasavil-mamma. Onko muita? Ja miksi meistä ei puhuta?