Hankala mies
Seuraa omanapaista valitusta, mutta pakko valittaa jonnekin kun en kavereille viitsi miehestä narista.
Olen sairaana toista päivää. Sairastuin eilen, oli aluksi vatsataudin oirein, sitten jatkui ihan vaan perusflunssana. Olin tämän päivän töistä sairiksella. Sen verran tein töitä kuitenkin, että aamusta hoidin yhden asian. Minun lisäkseni kys. asian pystyisi työpaikalta hoitamaan kaksi muuta ihmistä, mutta he ovat molemmat (sopivasti sairastumiseni kannalta) lomalla. Ihan ok jaksoin, kun tuo oli tietokoneelta ja puhelimitse hoidettava juttu ja pystyin tekemään sen sängyssä istuen :).
Meillä on useampi lapsi, nuorin päivähoidossa. Toiseksi nuorin on ala-asteen alimmilla luokilla, hän oli myös tämän päivän kotosalla, koska toipui tästä samaisesta flunssasta. Hän puolestaan on jo ok, menee huomenna kouluun.
Mies vei aamusta minun valmiiksi laittamani (syötetyn, puetun jne) kuopuksen hoitoon töihin mennessään. Lähtivät melko myöhään, mies on ollut töissä vähän jälkeen yhdeksän. Työmatkansa on kotoa noin 10 minsaa autolla. Aamusta päiväkodin kautta toki vähän enemmän, illasta kotiin tullessa sitten taas tuo 10 minsaa.
Aamusta siivosin keittiön, jossa oli eilisen jäljiltä illallis ja iltapala-astiat jne. Olin näet eilen niin mahakipuinen, etten jaksanut muuta kuin maata sohvalla. Mies hoisi lapset sänkyyn kuopuksen iltasatua lukuunottamatta, sen taasen sitten luin minä.
Tarjosin kotona olevalle koululaiselle aamupalan ja lounaan, tosin vaan lämmitin lounaan, en siis laittanut sitä. Ja toki sitten juttelimme jne pitkin päivää. Välipalan hän otti itse, koska normaalistikin ottaa itse koulusta tultuaan välipalaa kun me olemme töissä.
Käynnistin pyykkikoneen ja lajittelin nipun pyykkiä.
Neljän jälkeen hain kuopuksen päiväkodista kävellen. Sitten maksoin nipun laskuja, siirsin pesukoneeseen jättämäni pyykit kuivausrumpuun ja ryhdyin laittamaan ruokaa.
Ruuan valmistuttua mies saapui kotiin, kello tässä vaiheessa reilu puoli seitsemän. (Eli siis teki noin reilun tunnin, vajaa puolitoista tuntia ylitöitä.) Söi, nousi pöydästä (ennen meitä muita, tokkiinsa), keitti kahvia ja meni tietokoneelle istumaan. Minä nousin pöydästä ja menin lukemaan lehteä sohvalle. Kuopus kiukutteli enemmän tai vähemmän jotain mitä lietä, oli loppujen lopuksi minun kainalossani raivoamassa aikansa.
Puoli kahdeksan jälkeen mies ilmoitti, että hän lähtee kauppaan ja halusi minun tekevän kauppalistan. Kuopus raivosi vielä kainalossani. Tein listaa jne.
Mies lähti kahdeksan pintaan kauppaan.
Miehen palatessa vajaa yhdeksältä oli kaksi nuorinta iltapesulla, olivat teoriassa syöneet iltapalan (ts. olin tarjonnut, ei ollut maistunut). Minä siivosin pöytää, joka oli pitkään ollut siivoamatta (tosin jääkaappiin menevät olivat jääkaapissa). En viitsinyt pyytää isompia lapsia tyhjäämään pöytää koska esikoinen on kanssa sairaana (jaksoi hädin tuskin istua pöydässä) ja toinen isoista oli jo kattanut pöydän, vienyt roskat ja tyhjentänyt tiskikoneen valmiiksi pöydän siivousta varten.
Pienet taas olivat laittaneet kanssani ruokaa ja auttaneet toista isoista kattamaan pöytää.
Olin jutellut kaverin kanssa puhelimessa (toiseksi nuorimman kummitädin). Kummitäti oli jutellut myös kummilapsensa kanssa puhelimessa.
Mies oli selkeästi närkki jo tullessaan kotiin. Kerroin saman tien puhuneeni X:n kanssa puhelimessa, ja että pöydän tyhjäys on vielä kesken. Tyhjäsin isompien lasten kanssa kauppakassit.
Tässä vaiheessa toiseksi nuorin päätti suihkusta tultuaan haluta iltapalaa. Jonka siis oli jo teoriassa syönyt. Mihin minä ilmoitin, että nyt ei enää sitä syödä, koska se on jo teoriassa sitten syöty.
Ja mies veti herneet nenään. Koska ei voi lasta laittaa nälkäisenä nukkumaan. Ja kun laiska äiti on vaan täällä puhunut puhelimeen eikä ole antanut lapsille iltapalaa.
Seurauksena riita. Minä olen kuulemma laiska p*sk*, joka vaan makasi eikä mitään edes tehnyt. Olipa peräti läppärikin sängyssä - varmasti olin vaan tehnyt töitä. En ollut, olin surfannut mm. täällä.
Riidan huipentumana mies paineli ovesta ulos. Minä laitoin lapset nukkumaan, tai siis kaksi nuorinta. Palasi tuossa puolen yön aikoihin ja haistatteli minulle tullessaan, nyt nukkuu jossain muualla - en jaksa katsoa mihin päätyi. Oisko lastenhuoneen vierassängyssä.
Meillä menee, kuten arvata saattaa, muutenkin huonosti. Mies oikein hakemalla hakee riitaa milloin mistäkin asiasta. Ja on muutenkin sitä mieltä, että olen laiska p*sk*.
Joten siis tänään tehtyäni kuumeessa kaiken muun paitsi hoidettuani kaupassa käynnin, jonka hän hoisi, olen siis ollut ekstralaiska. Mies-parkan taas oli hyperahkera, koska kävi kaupassa. Vaikka ei edes vaivautunut pöydästä noustessaan a) kiittämään b) nostamaan omaa lautastaaan ja lasiaan pois pöydästä. Saati sitten esim. tyhjäämään pöytää kanssani.
Olen kurkkuani myöten täynnä tuota itsekeskeistä tapausta. Olis kait syytä erota, juu. Ei vaan viitsis ja jaksais ja raaskis kun on lapsiakin.
Kommentit (11)
Eli tuosta en kyllä ota vastuuta :-) - tosin olen itse sujuvasti sitä mieltä, että appi/anoppi ovat vastuussa miehen asenteesta. Yllättäen kun äitinsä on ollut lasten syntymän jälkeen kotona, ei siis koskaan palannut töihin.
Ihannoi äitiänsä, joka "todella pitää kotitöistä" ja on "kovin ahkera ihminen". Heillä myös oli kotona "ihan eri tavalla siistiä kuin täällä". No varmaan juu oli, varsinkin siinä vaiheessa kun äitinsä oli kotona ja kaksi lastansa olivat jo molemmat koulussa päivät jne.
Lapsia on 5 :-). Yritän kovasti saada heitäkin osallistumaan, jotta eivät ryhdy olettamaan ruoka-automaattia, pyykkejä puhdistavaa automaattia ja siivoavaa automaattia sitten isompina.
Mies kyllä osallistuukin normiarkena, pakostakin, koska minäkin olen töissä ja toisin kuin hänellä, minulla on 1 h suuntaansa työmatka, eli olen päivisin 10 h poissa kotoa. (Ts. jos vien kuopuksen hoitoon klo 8.30 olen töissä klo 9.30 maissa, jolloin voin lähteä kotiin klo 17.30 ja olen kotona 18.30 - mistä arvannee kuinka mies laski mm. tämän päivän työpäivänsä ;-), ilman tuota tunnin työmatkaa. )
mutta olen itsekin flunssakuumeessa ja olen tehnyt tällä viikolla päivittäin paljon sinua enemmän enemmän kotitöitä ja töitä sairaana ollessani. Mielestäni ei ole todellakaan oikein, että mies haukkuu sinua laiskaksi, mutta et sinä nyt oikeasti ole paljon tehnyt... Iltapala-asiasta mies suuttui ihan syystä.
Menkää pariterapiaan. Olette jääneet negatiivisuuden kierteeseen ja se pitää katkaista.
tekikö miehesi varmasti ylitöitä vai olisko joku toinen nainen kyseessä? Jos kertaa huonotuulinen ja ärtyisä aina kotona? Mieltä painaa oma petturuus?
kun mies tekee ensin ylitöitä, sitten haluaa lähtreä tunniksi kauppaan ja sen jälkeen vielä 2-3 tuntia johonkin... onkohan ihan puhtaat jauhot pussissa.
muutenkin kyllä on miehes käytös tosi v-mäistä, kun kerta olet sairaana. vois edes vähän enemmän helliä sinua ja auttaa kotitöissä ja lasten kansssa. itse kyllä sairaana ollessani olen saanut levätä ja mies on jopa tuonut ruokaa ja juomaa sänkyyn ym. samoin itse vien jos mies sairas. meillä on yya sopimus, vaikka tapellaan meilläkin joskus.
Eli 5 ja 6, on myös käynyt mielessä, että on tavallaan toinen nainen - tai että on ainakin ihastunut johon kuhun muuhun. Ei välttämättä petä minua, mutta haluaa saada syyn "kun vaimokin on niin veemäinen".
4: en sanonut tehneeni paljon :), tosin enemmän kuin mies. Pariterapia olisi varmasti hyvä asia, mutta mies ei moiseen ole suostunut. Joskus pari vuotta sitten kävin yksinäni keskustelemassa pari kertaa pariterapeutin kanssa. Silloin johtopäätös oli, että "elämässämme täytyisi löytyä aikaa myös minun omalle ajalleni". Juuri tuossa kohtaa olin kotona ja ns omalle ajalle ei kohdallani oikein löytynyt aikaa. (Miehen harrastuksille ja viikonloppumenoille kyllä taasen sitten löytyi aikaa.)
Mies suihkaisi autolla töihin. Kuopuksen laittaminen pkoti kuntoon ja sinne vieminen kävellen jäi minulle. Joten sitten kuumeessa ja kunnon kurkkukivussa hoidan tuon. Aamusta kun olo on vielä kurjin kurkun osalta.
t. ap
kun ihan pääsiäistervehdyksenä kävit päiväkodilla kuumeisena.
Miehellä on joku ongelma ja se purkautuu epäasiallisena käytöksenä sinua kohtaa. Työhuolia?
Tataa mies olla se 6 lapsi.
Kauanko sä jaksat hoitaa miestäsi lapsena?
Mä jaksoin 7 vuotta sitten oli pakko pistää peli poikki. En ikinä enää elä jonkun kanssa joka pitää minua itsestäänselvyytenä ja kohtelee kuin rukkasta. Ihan yksi haillee onko lapsia vai ei.
Mä en ainakaan halua tyttärieni saavan kuvaa että olisi oikein miehen kohdella puolisooaan äitinään.
Tuo -laiska paska- kuulostaa niin tutulta. Ala arvostaa itseäsi enemmän ap. Et todellakaan ansaitse tuota.
Ja hänellä on kyllä parempi hoidossa tänään kuin minun kanssani kotona. Ja itsekkäästi itsekin saan levätä päivästä kun hän on hoidossa.
Ei tämä kuume tartu siitä, että käyn pkodin ovella - osaan pestä käsiäni enkä pärski ilmaan.
Hain jo eilen kuopuksen, kun ei häntä oikein voinut pkotiin jättääkään =).
t. ap
kauheesti teillä lapsia muuten :-o