Lue keskustelun säännöt.
Mä en tajua, miksi äidit ei voi tehdä omia hommiaan isompien lasten ollessa hereillä
23.06.2009 |
esim yhdessä ketjussä äiti valittaa että ei saa tehtyä mitään kun 5-vuotias ei nuku iltaisin. Kyllä meillä jo 3-vuotias leikkii omiaan, jos mä teen jotain aikuisten juttuja. Jos illalla ei nukuta yhtään, poika menee sänkyyn 20.30, mutta saa katsella siellä kirjojaan, lelulehtiä tms.
Älkää totuttako lapsia siihen että äiti on jatkuvasti käytettävissä!
Kommentit (23)
Hän on nyt 9, ja edelleen rasittavan äiti-äiti-riippuvainen. Silti olen vaatinut häntä jo pienestä pitäen touhuamaan itsekseen, ja onkin oppinut piirtämään yksinään, ilman että huutaa äitiä kommentoimaan muutaman minuutin välein. Jos ei muu auta, kuuntelusatu, pleikkari, video..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei todellakaan 3v leiki yksin. mitään ei saa tehtyä ennenkuin poika nukkumassa!
Enkä todellakaan voi jatkuvasti antaa hänen pelailla tai katsoa telkkaa.
Eli jos pienestä asti totuttaa "vauvan" että äiti on aina siinä, eli jatkuva sylittäminen ja kanniskelu, perhepeti ym ym "lapsentahtinen höpö-kukkuu" niin siinä sitä saa sitten leikki-ikäisen kanssa niittää sitä mitä on kylvänyt!
En kyllä koe mitenkään vastenmielisenä sitä, että 6-vuotias haluaa seuraani. Varmasti tulee sekin aika, ettei seura enää kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina vauvat mömmötelty ja lällytelty ihan täyteen hellanlettaa ja rakkautta. Kanneltu pitkin päivää ja yötkin nukuttu vieressä. Imetetty 2-vuotiaaksi ja jotkut ylikin.
Leikkivät ihanasti keskenään ja yksin ollessaan osaavat leikkiä itsekseenkin. Nytkin kuopus 1 v. tuossa leikkii itsekseen, kun isommat ovat mummolassa.
Lapsia on erilaisia - se on totta, mutta ei niitä hellimällä saa pilalle.
kun niitä on vain yksi, ei se kauan viihdy omissa puuhissaan. Meillä on ollut sama ongelma, sillä poika ei osaa leikkiä itsekseen. Hänellä on ongelmia toiminnanohjauksessa.
Ottamatta kantaa siihen mistä tämän kirjoittajan tilanteessa on kyse :), on pakko muistuttaa että toiminnanohjaus ei ole asia joka tulee äidinmaidossa, vaan se opitaan vuorovaikutuksessa. Toiminnanohjauksen pulmat voi olla ja usein onkin neurologispohjaisia, mutta joskus on kyse myös siitä että on niin paljon ohjattu ja ohjelmoitu, ettei lapsi ole oppinut ohjaamaan omaa toimintaansa. Kun arvioidaan että lapsella on toiminnanohjauksen pulmia, on käytännössä mahdoton erottaa kummasta asiasta milloinkin on kyse (ellei tilanteeseen liity jotain muitakin "oireita"). Joten, osin samaa mieltä niiden kanssa joiden mielestä äidin ei tarvitse koko ajan olla käytettävissä. Siihen lapsi tietysti täytyy opettaa vähentämällä sitä ohjausta ja läsnäoloa vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset jotka ovat saaneet sitä 'lapsentahtista höpö-kukkuuta' oppivat (tai ehkä haluavat) itsenäistyä nopeammin ja saavat vielä kaupanpäälle hyvän itsetunnon =)
Meillä on kaksi hyvin itsenäistä 'höpö-kukkuuseen' totutettua lasta.
Eli jos pienestä asti totuttaa "vauvan" että äiti on aina siinä, eli jatkuva sylittäminen ja kanniskelu, perhepeti ym ym "lapsentahtinen höpö-kukkuu" niin siinä sitä saa sitten leikki-ikäisen kanssa niittää sitä mitä on kylvänyt!
eli lapsi on pikku apulaisena? Kannattasko lukea A. Wahlgrenin Lapsikirjasta miten lasten kanssa ollaan? Onnellinen lapsi tietää olevansa tarpeellinen, ei lapset ole mitään lemmikkieläimiä, joiden pitää keksiä ajankulunsa itse. Ehkä mamma haluaa olla vaan netissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-3-vuotiaana sitä höpökukkuuta vähennetään, ja annetaan lapsen kehittää omatoimisuutta.
höpökukkuu on muuten ihana sana, kiitokset keksijälle!
ap
meillä ei todellakaan 3v leiki yksin. mitään ei saa tehtyä ennenkuin poika nukkumassa!
Meidän 3-vuotias tyttö taas touhuaa koko päivän itsekseen tai sisarusten kanssa omia mielikuvitusleikkejään, hoitaa nukkejaan jne. Lisäksi hän käy itsekseen takapihalla keinumassa (asumme omakotitalossa, jossa iso ja turvallinen takapiha) ja trampoliinilla hyppimässä (osaa avata ja sulkea turvaverkon portin), ilmoittaakin jo nykyään minne menee niin että voi katsoa perään. Jos vanhemmista jompi kumpi tekee jotakin hönen mielestään mielenkiintoista, pihatöitä tai pyykkien ripustusta tai keittiössä jotakin, hän tulee osallistumaan. Tai jos joku lähtee jonnekin, vaikka kauppaan, tyttö haluaa mukaan. Vapaapäivät ja arki-illat kuluvat näin. Päiväunilla tyttö nukkuu äidin/isän kainalossa ihan lähellä, iltaisin istuu sylissä, yöllä herätessään siirtyy äidin ja isän väliin nukkumaan eli hakee hellyys- ja läheisyyskiintiönsä sillä tavoin täyteen. Muuten on koko ajan menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee luonnekohtainen kysymys?
Meillä poika touhuaa paljonkin itsekseen vaikka onkin ainokainen.
oman järjen käyttö ei ole kielletty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te omianne puuhaavat olette sen lapsen kanssa?
Minä kun käyn päivät töissä, illalla HALUAN puuhata sen lapsen kanssa. joskuhan sitäkin täytyy tavata ja kasvattaa. Taivaan onni, että päiväkodissa antoivat nukkua päiväunia, meille jäi pari tuntia lisää yhteistä aikaa illalla.
kerran, että lapsista, joilla on tylsää, tulee neroja :) Huumorilla siis, mutta vähän siinä ajatustakin.
Meidän 3 v. tulee olemaan ainoa lapsemme, emme voi saada hänelle sisarusta. Häntä on hellitty ja lellitty. Toisaalta häntä on myös aina ohjattu tekemään omia leikkejä. Välillä ihan kädestä pitäen menty kaapille ja ohjattu, että valitse joku kiva oma juttu. Ja lähes aina onnistuu, vaikka uhmaikäinen onkin. Olemme pyrkineet selittäämään, että nyt sinä teet omia juttuja ja minä omia, sen jälkeen on taas aikaa olla yhdessä. Toisaalta meillä myös suht pieni (?) koti, kolmio kolmelle ihmiselle eli lähekkäin ollaan vaikka omia juttuja tekisimmekin.
En ole täydellinen äiti, mutta tässä asiassa tunnen meidän onnistuneen verrattuna ystävien ja tuttavien lapsiin, jotka oikeasti 24/7 kaipaavat vanhempien ohjausta tekemisiin. Ja kyllä, lapsella ON varmasti joskus tylsää kun on kotihommien tai muiden aikuisten arjen tekemisten aika.
Minä työssäkäyvänä äitinä puuhaan lapseni kanssa niin arki-iltaisin kuin viikonloppuisinkin. Sen sijaan joskus (ei edes joka päivä!) on pakko tehdä hommia, joihin lasta ei voi ottaa mukaan ja jotka olisi kiva tehdä kuitenkin ennen puoltayötä.
Toisinaan on kiva vain ottaa omaa aikaa vaikka lapsi onkin läsnä ja hereillä.
Karseeta!
6 täsmentää sen verran että rakkaus/hellyys on ai-van eri asia kun omatoimisuuten tukeminen ja ohjaaminen ja omaan sänkyyn nukuttaminen ja muut vauvalle l. tulevalle uhma-ikäiselle vallan välineiden antaminen jotka tekevät sitten lapsesta sen kenen ehdoilla mennään ja sitä kautta valitetaan väsymystä ja lapsen hoidon vaikeutta... Ei kuri ja järjestys vähennä rakkauden määrää.
te omianne puuhaavat olette sen lapsen kanssa? Minä kun käyn päivät töissä, illalla HALUAN puuhata sen lapsen kanssa. joskuhan sitäkin täytyy tavata ja kasvattaa. Taivaan onni, että päiväkodissa antoivat nukkua päiväunia, meille jäi pari tuntia lisää yhteistä aikaa illalla.
Jatkan vielä (19 tai jotain). Käyn työssä, niin myös mieheni. Kotihommat yritetään tehdä puoliksi. Kaupassa käydään lapsen kanssa, onhan sekin yhteistä aikaa vai kuinka? Voi siinäkin tavata, kasvattaa, puhua. Lienenkö sitten ajankäytön nero :), mutta klo 16.30 jälkeenkin arki-iltaisin voi tehdä omia juttuja ja kotihommia ja ihan oikeesti olla läsnä lapselle.
Kotihommat yritetään tehdä puoliksi. Kaupassa käydään lapsen kanssa, onhan sekin yhteistä aikaa vai kuinka? Voi siinäkin tavata, kasvattaa, puhua. Lienenkö sitten ajankäytön nero :), mutta klo 16.30 jälkeenkin arki-iltaisin voi tehdä omia juttuja ja kotihommia ja ihan oikeesti olla läsnä lapselle.
Miksi se ei olisi lapsen kanssa olemista, jos ohessa tekee kotitöitä? Ei lapsi tarvitse tuntitolkulla 100% kahdenkeskistä kommunikointia vanhemman kanssa vuorokaudessa. Se riittää, että on läsnä, antaa lapsen osallistua mihin iän puolesta voi ja antaa lapsen myös puuhailla omiaan. Minulla on neljä lasta ja aika harvoin suoranaisesti leikin lasteni kanssa. Sen sijaan juttelen lasten kanssa, joskus pelaan, pidän sylissä ja silittelen, luen lapsille, teen yhdessä kaikenlaista, otan lapsia mukaan kauppaan, kävelylle, kirjastoon jne. Sehän sitä arkea on!
t. 15 tms., jolla hyvin omatoiminen 3-vuotias (ja kolme isompaa lasta)
kun niitä on vain yksi, ei se kauan viihdy omissa puuhissaan. Meillä on ollut sama ongelma, sillä poika ei osaa leikkiä itsekseen. Hänellä on ongelmia toiminnanohjauksessa.