Mikrohedelmöitystä suositellaan, mutta kannattaisiko hiukan hitaammin aloittaa?

Periaatteessa kuuluisin tuonne sekundaaristen puolelle, mutta kirjoitan tänne, koska täällä on aktiivisempaa porukkaa.



Taustaa: yksi yhteinen lapsi ekasta kierrosta. Mulla PCO ja oikeastaan oli ihme, että esikoinen tuli kerrasta, koska aikaisemmin olin yrittänyt lasta 1,5 vuotta ja silloin ei tärpännyt. Uuden miehen kanssa sitten tuli heti e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Nyt kakkosta on yritetty pitkään (2 vuotta...) ja ultrassa löydettiin noita rakkuloita enemmän kuin aikaisemmin. Sain metut, terot ja clomit. Nyt on ensimmäinen clomikierto käynnissä ja veikkaan, ettei tämä yhden pillerin annostus riitä, mutta sen näkee sitten ultrassa tiistaina. Mies kävi antamassa myös näytteen ja hänelläkin on alentunut hedelmällisyys. Normaaleja oli 3%, nopeasti liikkuvia 0 ja hitaita 28 %. Kokonaismäärä oli kuitenkin suuri, joten minusta tuo iso määrä (8-kertainen määrä per ml raja-arvoon nähden) pitäisi riittää, kun elämääkin kerran on ja normaaleja joukossa. Kevyesti MAR-positiivinen, 10% on raja-arvo ja meillä oli tasan tuo. Suositus oli mikrohedelmöitys. Musta tää nyt menee vähän yli tässä vaihessa, kun en ihan luota lääkärinkään objektiivisuuteen, koska kysehän on ISOSTA bisneksestä siellä päässä. Ajattelin ehdottaa, että jatkamme nyt clomeilla oviksen hakemista ja sitä kautta yritetään hetki edes tai vaikka insemnaatio. Siirrytään sitten mikrohedelmöitykseen, ellei tämä tapa toimi.



Mitä olen nyt netistä googletellut, niin monella on simpat olleet tuolla tasolla ja niin on vauva tärpännyt nopeasti, kun on vaan esmerkikiksi saatu ovulaatio tai tukokset pois.



Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta, jossa ensisijainen ongelma on naisessa ja sitten miehelläkin on alentunutta? Onko mitään järkeä enää yrittää näin vai kannattaako vain uskoa siihen lääkäriin suoraan?