Mauton sisustus

Ikinä en ole sisustanut. Meillä ostetaan sohva, jos vanha hajoaa tms. Ei kiinnosta seinien värit sun muut vähäpätöisyydet. Tai jotkut tyylit...pyh.

Todellakin sisustustekstit kuten Live, love, laugh ovat pahinta mitä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Mauton tarkoittaa kissatonta. Kissaton sisustus on kamalaa. Talossa pitää olla ainakin 1 kissa ettei se ole mauton.

Ja koirakin saa liikuntaa kun jahtaa päivät sitä kissaa ympäri kämppää. Win-win!

Vierailija kirjoitti:

Lamppujen paperivarjostimet, viuhkat, julisteet ilman kehyksiä, musta-puna-valkoinen ns paskasti toteutettu japanityyli, laavalamput + muu europehousepaska, muka hauskat jutut, rottinkikalusteet, simpukka-amppelit.... Siinä nyt muutamia mauttomuuksia.

Meillä on viuhka. Sellainen käsin maalattu (ei mitään kukkasia, ostettu pienen kylän taidemaalarilta tuolta orientin suunnasta), reilu pari metriä leveä (kokonaan avattuna) ja reilun metrin korkea. Täyttää mukavasti yhden seinän. Kyllä se voi mauton olla, mutta jos totta puhutaan, niin ihan sama, me tykkäämme. 

Junttimaisinta on laumasieluisuus ja tehdä Ikea-tyyppistä valko-harmaata sisustusta. Yleensä nämä ihmiset vielä selittää, kuinka haluavat "omannäköistä". Aha? Junttimaista on tuhota kaikki kaunis, muistot ja persoonallisuus. Pahimmillaan tuollainen koti on kuin sairaala, niin kalsea ja kodikkuutta ei ole missään. Yhdet tutut on tästä esimerkki: Ostivat uuden tilavan asunnon, rouva teki "omannäköistä" eli kaikki seinät hohtavanvalkoisiksi, lattiassa harmaanvalkoiseksi lakattu parketti, mattoja minimalistisesti, yksiväriset, siniharmaanvaaleat paneeliverhot, kaikki huonekalut valkoista paitsi sohva harmaa. Jossain lipaston päällä joku Ikean lasikulho, jossa muutama harmaa kivi ja valkoinen kynttilä. Kasvit on inhottavia, jos roikkuvat, joten pari pystykasvuista kasvia. Huonekaluja vähän, paljon tyhjää, seinillä ei mitään ja asunto kai on jonkun mielestä tyylikäs. Mies sanoi, kun lähdettiin, että miten voi olla noin epäkodikas ja epäviehättävä asunto. Hyvin kyllä kuvasi, kaikuukin korkeassa tilassa. Jopa lastenhuone on valkoinen, valkoiset huonekalut ja ainoa "väriläiskä" on siniharmaat lakanat. Missä on ilo, värit, leikittely ja kodin kutsuvuus?

Vierailija kirjoitti:

Liikkuva ja laulava kala seinätaulu. Posti toi juuri omani :)

Ihanaa, tahtoo! 😀

Vierailija kirjoitti:

Musta mautonta tyyliä edustaa ennemminkin 90-luvun henki. Joku jättiläisviuhka, nahkasohva, sellanen tv-alttari, rumat matot...

Joo, rumat matot on kyllä mauttomuuden huippu. En ymmärrä miksi ihmiset ostavat rumia mattoja?? Vai olisiko heillä erilainen maku kuin.. Äh, ei. Ei voi pitää paikkaansa.

Tässä sen näkee. Jonkin mielestä A on mauton ja B on jees, toisen mielestä B on mauton ja A on jees. Itse en pidä siitä, että joka paikka on  täynnä tavaraa. Pidän siitä, kun sisutus on selkeä ja avara, ja ne taulut ja koriste-esineet joita on, on sijoitettu ns. kiintopisteiksi jota halutaan tuoda esille. Osaan nauttia aivan järjettömästä kitchistä sisustuksessa, kuin myös skandinaavisen tyylin selkeydestä, tai itämaisen tyylin värikkyydestä. Ainoa mitä se vaatii, on että sisutus on toteutettu yhtenäisesti ja ajatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Junttimaisinta on laumasieluisuus ja tehdä Ikea-tyyppistä valko-harmaata sisustusta. Yleensä nämä ihmiset vielä selittää, kuinka haluavat "omannäköistä". Aha? Junttimaista on tuhota kaikki kaunis, muistot ja persoonallisuus. Pahimmillaan tuollainen koti on kuin sairaala, niin kalsea ja kodikkuutta ei ole missään. Yhdet tutut on tästä esimerkki: Ostivat uuden tilavan asunnon, rouva teki "omannäköistä" eli kaikki seinät hohtavanvalkoisiksi, lattiassa harmaanvalkoiseksi lakattu parketti, mattoja minimalistisesti, yksiväriset, siniharmaanvaaleat paneeliverhot, kaikki huonekalut valkoista paitsi sohva harmaa. Jossain lipaston päällä joku Ikean lasikulho, jossa muutama harmaa kivi ja valkoinen kynttilä. Kasvit on inhottavia, jos roikkuvat, joten pari pystykasvuista kasvia. Huonekaluja vähän, paljon tyhjää, seinillä ei mitään ja asunto kai on jonkun mielestä tyylikäs. Mies sanoi, kun lähdettiin, että miten voi olla noin epäkodikas ja epäviehättävä asunto. Hyvin kyllä kuvasi, kaikuukin korkeassa tilassa. Jopa lastenhuone on valkoinen, valkoiset huonekalut ja ainoa "väriläiskä" on siniharmaat lakanat. Missä on ilo, värit, leikittely ja kodin kutsuvuus?

Minä rakastan valkoista ja harmaata. Rakastan Suomen talven värejä niiden rauhallisuudessa, puhtaudessa ja selkeydessä. Rakastan avaria, selkeitä tiloja missä ei ole turhaa roinaa ympäriinsä. Kaikuvia tiloja kodeissa inhoan. En ole sisustanut valko-harmaaksi, mutta siitäkin voi saada kotoisan kun kaikumisen saa pois, ja sisustaa riittävästi pehmeillä, lämpimillä materiaaleilla, esim. villainen torkkupeitto, pitkänukkainen matto, paksut verhot, paljon sohvatyynyjä.. Ja ne viherkasvit!

- unisiepparit

- Live, Love, Laugh -sisustustarrat, -taulut, ja -kirjaimet

- tunkkaiset öljyvärimaalaukset

- maalaisromanttiset tilpehöörit

- kulahtaneet nahkasohvat

- viuhkat Epsanjan-lomilta 60-luvun Keihäsmatkoilta

- muovikukat

- skandinaavinen blogikoti -rekvisiitta

Live Love Laugh -jutut

Harmittaa kun muutin yhteen mieheni kanssa, ja hänelle kaikkein tärkeimpänä oli saada kasarihifivehkeet viritinvahvistimineen olohuoneeseen. Vanhempansakin ovat hifi harrastajia ja kuulemma koti ei ole koti ilman järkyttävän kokoisia kaiuttimia, jotka ovat nähneet jo parhaat päivänsä. Kaiuttimissa ei ole sellaista jotenkuten sievää mustaa kangasta päällä, vaan hirveät pyöreät jutut jotka joku on joskus painanut sisään, eli ovat osittain rikkoutuneet. Puuosat kolhiutuneet monissa muutoissa. Jouduin itse väsäämän päälle ohuesta kankaasta pussit, joiden kankaat hieman muistuttavat maton kuosia, mutta inhoan niitä. Mutta suostun mauttomiin hifilaitteisiin, koska jos aikoo jonkun kanssa asua yhdessä, täytyy molempien tehdä kompromisseja. Onneksi asumme kolmiossa, ja saimme piilotettua miehen ruman pelinurkkauksen ylimääräiseen huoneeseen. Ei minua tietokoneet muuten haittaa, on itsellänikin kone ja kaksi näyttöä, mutta olen valikoinut pelilaitteeni muuhun sisustukseen sopivaksi, ja huomaamattomammaksi ilman mitään ledivaloja.

Kliininen, steriili, "laitos"valkoinen sisustus. Lattiasta kattoon ja huonekaluja myöten.

Vierailija kirjoitti:

Seinätarrat joissa lukee jotain mukasyvällistä tyyliin "live, love, laugh", "all you need is love" jne...

Minusta nuo viittaavat lähinnä kognitiivisiin ongelmiin eikä niinkään tyylitajun puutteisiin. Pitää olla tukisanoja seinillä, että pystyy ajattelemaan.

Olipas typerä kommentti.

Kun sanoit "Ei ole varaa designiin", niin ei se kalliin designin ostaminen takaa tyylikästä sisustusta.

Samoin "Tyytyy ikeaan tai vintageen". Tyylikkään ja harmonisen sisutuksen saa rakennettua myös Ikeasta. Kyse on kokonaisuudesta, ei huonekalujen hinnasta. Sitäpaitsi Ikeassa on niiden halvimpien suosittujen peruskalusteiden lisäksi myös kalliimpia huonekaluja. Kunnon vintage se vasta kallista onkin. Vai onko sulle kulahtanut "kirppislöytö" sama kuin "vintage"?



Taidat olla hiukan materialistinen, kun puheidesi perusteella sulle kallis = tyylikäs. Ainakin olet pihalla tyylistä ja sisustuksesta.

Mun mielestäni mauton sisustus on ainoastaan sitä, kun puuttuu yhtenäisyys ja ns. "punainen lanka". Epäyhteensopivia kalusteita ja huonosti suunniteltu layout. Ei ymmärretä hökäsen pöläystä värikartoista tai muotokielestä. Yleensä on lisäksi vähän kaikkea sekaisin, liikaa ja liian ahtaasti - puhutaan sitten kalusteista tai tavarasta.

Semmoinen älykäs kokovartalopeili eteisessä joka näyttää miltä katsojansa näyttäisi alasti

sebasköör kirjoitti:

Kliininen, steriili, "laitos"valkoinen sisustus. Lattiasta kattoon ja huonekaluja myöten.

Nyt puhut omasta mieltymyksestäsi etkä mauttomasta sisustuksesta. Et vain tykkää valkoisesta.

Oikeasti tyylitajutonta on vain yhtenäisyyden puute. Se yhtenäinen tyyli suorastaan puuttuu. Koko koti voi olla kuin tilkkutäkki. Se voi yhtä hyvin olla vanhaa rojua, kirppareilta keräiltyä yhteensopimatonta kalustoa, tai sitten kalliita design-huonekaluja jotka ei vaan sovi yhteen.

Kliininen valkoinen voi olla jollekin tylsä tai ahdistava, mutta ainakin se on yhtenäinen kokonaisuus. Siinä kyse on henk.koht. mieltymyksestä, ei tyylitajusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lamppujen paperivarjostimet, viuhkat, julisteet ilman kehyksiä, musta-puna-valkoinen ns paskasti toteutettu japanityyli, laavalamput + muu europehousepaska, muka hauskat jutut, rottinkikalusteet, simpukka-amppelit.... Siinä nyt muutamia mauttomuuksia.

 

Meillä on viuhka. Sellainen käsin maalattu (ei mitään kukkasia, ostettu pienen kylän taidemaalarilta tuolta orientin suunnasta), reilu pari metriä leveä (kokonaan avattuna) ja reilun metrin korkea. Täyttää mukavasti yhden seinän. Kyllä se voi mauton olla, mutta jos totta puhutaan, niin ihan sama, me tykkäämme. 

Näin sitä pitää. Meitä on 8 miljardia ihmistä maapallolla. Ei pystyy oleman jokaisen mieliksi. Siksi onkin tärkeä, että itse tykkää. Järkytynyt järkyttyvät muutenkim päivittäin. Antakaa niilla rauhassa järkyttyä. Jokainen elää näin, kun parhaaksi pitää. Maku on laikilla erilainen. Ja se vasta kiva onkin. Koska muuten olisi tasaisesti tylsä, jos kaikki tykkäsovät Ikean valnoisista pahvi tv - tasoista ja mustista sohvista. Kyllä vaihtelua pitää olla, että aivot kunnolla toimisivat. Tasainen tylsyys johtaa nopeammin muistsairauksiin.

Harmaata, kiiltävän valkoista, lastulevyä. Harmaa laminaatti on todella kolkko ja kylmä.

Vaikea arvioida omaa kotia mitä mautonta siellä olisi. Meillä vähän sellaista maalaisromantiikkaa mutta modernia, leveitä listoja, korkeat huoneet ja ikkunat. Seinät olkkarissa näyttää hirreltä, kun on leveä paneeli vaakaan asennettuna.

Brittien House & Garden -lehden tyylistä pidän,  enemmän värejä kuin suomalaisessa sisustamisessa, kun karsii pois röyhelöt, pinkit sohvat ja kukkatapetit.