olenko itsekäs?

Jos sulla on niin paljon viikkoja niin eikö sen kannattaisi antaa mennä loppun asti?

sydänoireita imetysaikana mutten voinut aloitaa lääkitystä imetyksen aikana, sydän siis löi järkyttävän tiheää vähän väliä, lääkärikin säikähti kun kuunteli. mutta imetys tärkeämpi joten lääkitykset sai jäädä. älä nyt lapses henkeä uhraa tai vaaranna itsesi vuoksi. Hän on vähintään yhtä tärkeä ihminen kuin sinä. sitten vaan lepäilet kunnes lapsi täysiaikainen.

leikattaisiin aiemmin. Loppuun asti en saa missään nimessä odottaa ja synnytyksen jälkeen lääkärit pelkäävät sydämen toiminnan romahtamista (pumppausvoiman romahtamista). Alusta asti lääkärien mielestä raskaus on ollut hengenvaarallinen ja korkeimman luokan riskiraskaus. (lukee epikriiseissä) Minulle on sanottu, että mitä pidemmälle raskaus etenee sitä suurempi on riski menehtyä. Pelottaa vain, että missä se raja sitten tulee vastaan ja olenkin miettinyt, että teenkö väärin, jos haluan, että päätös tehdään ennenkuin tulee hätätilanne.

Ja ei, mun mielestä ei olisi itsekästä ajatella itseään ennen kuin on hätätilanne. Jos raskaus menee niinkin pitkälle kuin 32 viikkoa, niin molemmat teistä varmastikkin selviävät hyvin. On kuitenkin vauvankin etu että äiti voi hyvin.



2

mutta ei sitä äidinkään henkeä nyt kannata uhrata. Tai no joidenkin mielestä varmaan kannattaakin, mutta kai äiti saa asiaan oman mielipiteensä esittää.

Jos äidin henki on vaarassa, on varmasti vauvankin etu, että tehdään sektio tuossa vaiheessa. Toivon teille onnea ja enkeleitä matkaan!

Mikäli raskaus päästetään niin pitkälle että lapsella on hyvät mahdollisuudet selvitä. En tiedä viikoista, mutta keskoshoito on aika hyvää. Mikäli lapsesi jää joka tapauksessa henkiin on tärkeämpää että hänellä on äiti kuin että hän pääsisi heti kotiin sairaalasta. Mikäli lapsen henki olisi vakavassa vaarassa, itse haluaisin pitkittää leikkausta mahdollisimman pitkälle.



Lääkärisi osaavat varmasti neuvoa parhaiten millä riskisuhteilla milläkin viikoilla mennään. Täysiaikaisuuteen on tuskin tarvetta. Ja eihän sinulla ole edes kuin enää 6 viikkoa tuohon "luvalliseen" viikkon 38. Eli lapsesi on jo aika vahva ja vahvistuu valtavaa vauhtia.

aluksi, olinkohan toinen vastaaja, mutta et selittänyt tilanteen vakavuutta. eli tottakai kannattaa lääkärin suosituksen mukaan synnyttää ajoissa, eli niin että henkesi ei vaarannu, eikä vauvankaan.

Tunnen vain niin kovaa syyllisyyttä ja pelkoa, että vauva joutuisi "kärsimään". Toisaalta taas pelkoa oman henkeni puolesta, koska vointi ei ole kovin hyvä nytkään. Lääkäritkään eivät osaa tarkkaan sanoa (kun ei tälläisistä tilanteista ole paljon tietoa, koska raskaus olisi ollut ehdottomasti kielletty, jos tästä olisi tiedetty) kuinka pitäisi odottaa ja sekin vähän pelottaa, että itsekö tässä pitäisi osata päättää. Toisaalta taas henkinen stressi on kova ja välillä jopa tulee mieleen, että kuinkahan se vaikuttaa vauvaan. Kyllä sitä on levossa joutunut pohtimaan yhtä ja toista elämän ja kuoleman kysymystä.

on tullut tämäkin palsta tutuksi, kun en ole saanut/pystynyt mitään tekemään. Hullultahan se tuntuu, mutta tämäkin on ollut hyväksi viemään ajatuksia ja aikaa eteenpäin. Välillä olen maannut sairaalassa ja välillä kotona. Aiemmin en ole oikein ymmärtänyt miksi ihmiset tuntevat tarvetta kertoa täällä asioistaan, mutta nyt olen huomannut, että on aika vähän ihmisiä, joille pystyy puhumaan, ystävät/sukulaiset ahdistuvat jne. Monesti olen aika yksin tälläisen asian kanssa.