Miten himputissa te useamman lapsen äidit jaksatte?

eli selkeä rytmi elämässä!

Aamulla herätys ja sit ulos.

Sisälle syömään ja päikkärit.

Välipala ja taas pihalle.

Iltahommia.

Nukkumaan.



Ja samoin se auttaa jaksamaan, että varsinkin tuon aamu-ulkoilun aikana näkee muita aikuisia! Joko omassa pihassa, leikkipuistossa tai kyläillen.

Silloin ei oo se yksi tai kaksi siinä koko ajan roikkumassa seuraa tai tekemistä vailla. kolmesta edespäin sen kun helpottaa.



t. viidettä odottava.

Otin pari hoitolasta kun nuorempi oli 3kk ja vanhempi 2,5v. se helpotti kovasti. Tuli pidettyä ne rutiinitkin joita en jaksanut "vain" omien kanssa pitää yllä.

selkeä rytmi päivään, voit soveltaa sen teille sopivaksi! Se TODELLA auttaa jaksamaan. Ja käy itse vaikka lenkillä tai kävelyllä (oma aika, aivot narikkaan), tapaa ystäviä jne., jotta saat myös aikuiskontakteja. Minä esim. lenkillä (n. puoli tuntia) laitan kuulokkeet korville ja kuuntelen lempparimusaa ja da, olen uusi ihminen kun tulen himaan.

Silloin ei oo se yksi tai kaksi siinä koko ajan roikkumassa seuraa tai tekemistä vailla. kolmesta edespäin sen kun helpottaa.

t. viidettä odottava.

En itsekään jaksanut kahden kanssa. Viiden kanssa mainiosti just siksi että lapset viihtyy niin hyvin keskenään ja myös oppii nopeammin monia asioita kun on isompia sisaruksia. Isommat tykkää auttaa ja leikittää pienempiä.

t. viiden äiti, kuudetta harkitseva

aamupäivällä puistoon, jossa taapero saa purettua energiansa ja suostuu ruoan jälkeen unille samaan aikaan vauvan kanssa, jotta äidille jää hengähdystauko. Ruoka tehty edellisenä iltana valmiiksi, nyt vaan lämmitetään tai sitten ruoka on "vartissa valmista". Ulkoilu on tärkeää äidillekin, koska jos on vaan sisällä, happi loppuu väkisinkin. Iltapäivällä taaperolle omaehtoista leikkiä tai hätätilassa "jumppavideo" (esim. titi-nalle tai fröbelin palikat, joissa kannustetaan lasta liikkumaan, ei vaan katselemaan) tai mitä sitten haluattekin tehdä. Jos jaksaa lisää ulkoilua, niin aina parempi, mutta jossain välissä on taas ne iltaruoat tehtävä ja pyykit laitettava. Jos isä on kuvioissa mukana, niin illallisen jälkeen isä hoitaa lapsia ja äiti kotia/itseään. Toki pitää muistaa tehdä välillä jotain yhdessä perheenä ja yhdessä parina ilman lapsia.



Rutiinin luominen ottaa oman aikansa, älä heti lipeä siitä ensimmäisen vesisateen kohdalla. Sitten kun päivän toimet rullaa omalla painollaan, homma helpottuu ja ehdit hengähtää itsekin.



Etsi vertaistukea: joku samassa tilanteessa oleva äiti, jonka kanssa voi iloita/valitella tarpeen mukaan, se auttaa ihmeesti :)

Viikonloppuisin hieman isompi annos sapuskaa valmiiksi( esim keittoa tai laatikkoruokaa), se helpottaa alkuviikkoa kun voi vain ottaa ulkoa sisälle tullessa keskittyä vain ruoan lämmitykseen, toki laatikkoruoaa muutenkin käteviä( laita uuniin kypsymään ja siksi aikaa muksujen kans ulos, toimii..)



Tee alustava viikko suunnitelma menemisistä, asioiden, hoito, pankki harrastukset yms. ja muokkaa tarpeen tullen.



Ja kuten jo Vierailiakin totesi selkeä päivärytmi on todella paras, mutta täytyy muistaa että se joustaa kiperän paikan tullen...



Ei muuta kuin jaksamisia toivoopi: viiden tenavan äippä

ikäero oli 1v 8 kk ja olin monta kuukautta aivan poikki vauvan synnyttyä. Nyt meillä on taas vauva, mutta keskummäinen on jo 4 ja vanhin 6, joten leikkivät keskenään ja nukkuvat yöt läpeensä hyvin. Arki on joustavampaa kuin kahden pienen kanssa, silloin olin kellontarkka rutiineista.

Lapset 6v, 5v ja kuopus 1,5v ja itse kahdeksannella kuulla raskaana..raskaus on vienyt voimat ja tän takia olen ihan loppu.

-mutta, kun minulla oli esikoinen, sen väsyneempi en ole koskaan ollut! Esikoisen vauva aika oli ihan järkkyä ja en tosiaan kaipaa sitä aikaa yhden lapsen kanssa. Kahdenkin lapsen kanssa oli vielä hankalaa mutta kun kolmas syntyi ihmettelin sitä helppoutta ja jotenkin ihmetytti että voikin mennä näin päin.

Nyt kun tulossa taas vauva pienellä ikäerolla alkaa paniikki iskeä, mutta selkeät rutiinit koitan pitää jos sillä selviäisi selväjärkisenä.

Ja aion surutta laittaa isompia lapsia mummilaan yökylään jos tuntuu ettei jaksa, ja myös ottaa omaa aikaa, se ei ole itsekästä vaan järkevää jos menee siihen pisteeseen että alkaa kävellä päin seiniä.

Kun äiti on hyvässä kunnossa niin koko perhe on! :)

Samaa mieltä, meilläkin täällä neljä lasta; 3 isompaa ja vauva. isommat viihtyy (yleensä) hyvin keskenään ja itselle jää aikaa vauvan hoitoon ja kotitöihin. Iskä kun tulee töistä, niin ulkoilu hoituu

hänen kanssaan ja vauvan nukkuessa äidillä hetki omaa aikaa.

Oikeassahan te kaikki olette noista rutiineista. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni niin tulisi itellekin parempi olo. Ja tuo ulkoilu - se on mun heikko kohta. Ja sekin auttaisi jaksamaan. Omaa aikaakaan ei pahemmin ole tullut otettua viime aikoina.



Pakko tässä on jotain nyt yrittää. En halua olla näin henkisesti hengästynyt jatkuvasti. Ei taida olla ihan normaalia itkeskellä joka päivä ihan normaaleissa arkisissa tilanteissa.



Kiitos kaikille asiallisista vinkeistä!

Masennus tavallaan ruokkii itse itseään. Masentuneena ei jaksa siivota ja kun kotona on sotkuista, se masentaa vaan lisää. Jos et tee mitään lasten kanssa, lapset reagoivat siihen, kiukuttelevat ja kokevat olonsa turvattomiksi, kun vanhempi ei ole oikeasti läsnä. Pidä kiinni rutiineista. Tee esim. ruoka illaksi aina lasten päiväuniaikaan, niin se on valmis, kun tulette iltapäiväulkoilun jälkeen sisälle ja jos teet riittävän ison annoksen, se voi olla seuraavan päivän lounas.

mun "salaisuus" taas on se ettei ole mitään tarkkaa rytmiä mitä noudatetaan! Päivät otetaan vastaan sellaisena kuin tulevat. Meillä arki on tosi leppoisaa, en keksi mitään mikä olisi rankkaa... lapset 3v8kk ja 1v2kk.

Sulla on kädet täynnä työtä, eikä aikaa itsellesi. Hae apua. Pyydä mummeja, kummeja ystäviä hetkeksi apuun tai palkkaa lastenhoitaja. Pyydä miehen hoitaa lapsia, että saat hengähtää.

Hyvässä lykyssä en näe päivän aikana vanhimpia lapsia kuin pari tuntia.

ehdi edes miettiä tuollaisia että miten niiden kanssa jaksaisi. Kun sitä vaan on jaksettava. Jos sitä jossain vaiheessa lösähtäisi sohvalle miettimään, jaksanko mä tätä vai en, niin ehkä ei siitä enää nousisi.

Joten sulla on ap liian vähän lapsia.

Joten sulla on ap liian vähän lapsia.

Toi on varmasti ihan totta, jaksaa kun on pakko. Mutta en kyllä silti tee enää lisää lapsia elämääni helpottamaan. ;)

ap

Ainakaan vielä. Väsynyt vain. Iso osa ahdistuksesta tulee varmasti siitä, että ruoskin itseäni omasta jaksamattomuudestani liikaa. En vaan ikinä uskonut, että minusta tulisi äiti, joka ei pärjää omien lastensa kanssa.

Jos et tee mitään lasten kanssa, lapset reagoivat siihen, kiukuttelevat ja kokevat olonsa turvattomiksi, kun vanhempi ei ole oikeasti läsnä.

Tämän ymmärrän hyvin. Ja koen suurta syyllisyyttä. Haluaisin olla parempi äiti etenkin tuolle vanhemmalle lapselle, vauvahan saa vielä kaiken tarvitsemansa helpommin. En vain tunnu löytävän tasapainoa kahden lapsen äitinä. Yhden kanssa tunsin vielä onnistumista ja hallintaa. Nyt päivän päällimmäinen tunne on riittämättömyys.

ap

Ehdotan säännöllistä päivärytmiä.



Aamulla aamupala, jonka jälkeen lähdette jonnekin. Pihalle, leikkipuistoon, kävelylle, perhekerhoon. Kun ette ole kotona, koti ei sotkeennu. Koita tutustua lähialueen äiteihin, ja sopia yhteisistä ulkoiluhetkistä. Vertaistuella on ihmeellinen voima.



Kotiin, syömään, päiväunille. Jos mahdollista, nukuta lapset pihalla niin ei kotona tarvitse olla hissukseen. Huolehdi siitä että kaapissa on aina suklaata pahan hetken varalle, ja jotain mielekästä tekemistä itsellesi (tv, lehtiä, käsityö, mistä nyt tykkäät)



Iltapäivällä kannattaa ulkoilla taas, koti pysyy siistimpänä ja lapset saavat ulkoilmaa ja purkaa energiaa. Vaikka kävely viemään postilaatikkoon joku lähtevä posti. Taapero viihtyy rattaiden kyydissä jos kiinnität hänen huomionsa ympäristöön. Näetkö yhtään.. liikennevaloa? punaista autoa? Tuolla, hyvä! Näetkö yhtään.. tikapuita? roskakoria? bussia? lintua?



Juttele kun lapsi tylsistyy ja kiinnitä huomio muuhun, "Kokeillaan olla hiljaa ja kuunnellaan, kuuluuko mitään ääntä? Mikähän se voisi olla? Lintu laulaa. Missähän lintu on, onko se rakentanut pesän?"

Ja jos taapero haluaa kävellä, houkuttele kävelemään aina lyhyen etapin päähän, jaksetaankohan kävellä tuon kaatuneen puun luo, tai ehkä jopa juosta. Vautsi, ollaan jo bussipysäkin kohdalla, oltiinpa taitavia.



Ruokaa kannattaa laittaa isot satsit kerralla, etenkin jos isi on iltaisin kotona. Pakkaseen sopivia 1aik+2lasta- annoksia. Opeta lapset pienestä pitäen auttamaan: taapero osaa laittaa lusikat pöytään jokaisen paikalle, ja kerätä leluja.



Ja iltapuuhiin joka päivä toistuvat rutiinit. Meillä on iltapuuro, hampaiden pesu, yöpuku, lelujen keruu (jos hoituu pelleilemättä, luetaan kolme kirjaa, jos pelleillään tosi pahasti ja vitkastellaan, niin ehditään lukea vain yksi) ja sitten kirjanluku. Iltalaulu, pusut ja halit ja sitten valot pois.



Koita pitää koti sellaisessa kunnossa, että työpäiväsi aikana (siitä kun isi lähtee töihin siihen kun tulee kotiin) korjaat ne jäljet jotka ovat kertyneet päivän aikana. Illan sitten hoidatte yhdessä, ja koittakaa vuorotella siten että kumpikin saisi edes lyhyen hengähdystauon joka päivä.



Neuvolasta voi myös kysyä onko kaupungissanne lapsiperheiden kotiapua, kodinhoitajaa tai perhetyöntekijää. Saisiko taaperon (vaikka seurakunnan) kerhoon, kolme vuotta täyttävät ovat täälläpäin kerhossa 2 tuntia viikossa. Isovanhemmilta tai muilta voi kysyä voisivatko joskus pienemmän päiväuniaikaan viedä isomman pihalle jotta saisit lepohetken, tai tulla hoitamaan isompaa jotta pääsisit hetkeksi tauolle. Kannattaa myös käydä mahdollisuuksien mukaan seurakunnan perhekerhoissa, äitilapsipiireissä ja asukastuvilla, vaihtelua päivään.

Itse odotan toista ja oon miettinytkin että miten sitten jaksan kahden pienen kanssa. Alkoipa jännittämään :D:D