Lue keskustelun säännöt.
Eikö täydellisiltä äideiltä koskaan lopu voimat?
05.04.2009 |
Toiset tuntuvat suorittavan vaikka hamaan loppuun saakka. Aina on pyykit pestynä, muruset imuroitu lattioilta, lasten lelut ojennuksessa ja lapset popsivat onnellisina lautasmallin mukaista ruokaa. Eikö teille koskaan tule hetkiä, että ette enää jaksa ja jätätte tiskit tiskaamatta tai hiekat eteisen lattialle? Tai makkarapalat pöydän alle? Minut ainakin on elämä pariin otteen ajanut siihen pisteeseen, että olen ollut onnellinen, että lapset edes saavat ruokaa ja puhdasta vaatetta päälle. Kaikista pikkuasioista on ollut pakko joustaa ja on pitänyt yrittää vaan jaksaa seuraavaan päivään. Yleensä on ollut kyse henkisistä voimavaroista, mutta välillä myös fyysisistä. Eikö kaikilla ole joskús tällaisia elämäntilanteita?
Kommentit (12)
Epäilenpä vähän, ettet sinäkään. Take it easy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnes kävin sellaisen mankelin lävitse, että luulot lähti pois.
Jos jollakulla on halua tulla arvostelemaan niin senkus vain. Paljon onnellisempia ollaan nykyään kun otan löysin rantein.
Olemme täydellisiä vain silloin kun joku ulkopuolinen on katsomassa... Kun ollaan oman perheen kesken, ne makkaranpalat on siellä pöydän alla ihan rauhassa ja lelut siellä sun täällä, pölytkin missä parhaiten viihtyvät puhumattakaan että jaksaisi vessaa pestä. Vaan annas olla kun on kaveri tai sukulaiset tulossa kylään, silloin pistetään actionia peliin :-)
mutta mulla samat fiilikset. Olen kauhea kontrollifriikki ja siivoan aina todella hyvin, jos tiedän, että meille tulee vieraita. Haluan siis näyttää ulospäin, että olisin täydellinen äiti tai jotain. Mutta kyllä meilläkin joskus on kämppä ihan räjähtäneen näköinen, ikävä kyllä.
Sen verran niuho kyllä olen, että joka ilta siivoan koko keittiön ja lelut ja vaatteet yms kerätään. Eli tavarat ovat järjestyksessä, vaikkei nyt muuten välttämättä ole niin siistiä (en siis imuroi tms.). Jos tästä laistan, niin tulee ihan kauhea olo, siis n. 1-2 kertaa vuodessa olen kipeä tai väsynyt, että jätän sen kaaoksen ja menen nukkumaan.
Siivoan aina vieraita varten. Muuten ovatkin tavarat epäjärjestyksessä. Minut on kasvatettu niin, että vieraita pitää arvostaa ja siivota ennen heidän tuloaan. Yllätysvieraat sitten näkevät asioiden oikean laidan mutta en ota stressiä siitäkään. Minä käytän vieraiden tuloa sellaisena tsemppaamisena siivoukseen, en viitsisi muuten kovin paljon siivotakaan. Lasten ruokailukin on aina peremman näköistä kun vieraat on paikalla, taidan olla aika vieraskorea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä mua ahistaa vähän sisäisestikin, jos ympärillä on paljon tekemättä. Tuntuu siltä, kuin joku tarkkailisi mun kotia ylhäältä päin ja nuhtelisi, että olen huono äiti ja emäntä, kun on näin sekaista.
Ja vertaan aina esim. sota-aikaan, kuinka silloin oli niin vähän koneita ja kuitenkin hommat hoidettiin, joten NYT pitäisi sitten olla paljon helpompaa ja paremmin.
Ajattelin myös ennen, että "ensin työ, sitten huvi", mutta kun sitä työtä jatkui ja jatkui koko ajan, eikä ikinä tullut huvin aikaa, olen oppinut vaan istahtamaan pyykkikasan keskelle juomaan kahvia.
Mitä olen huomannut tuttavapiirissä on se, ettei niistä romahduksista ja uupumuksista puhuta silloin kun ne ovat päällä, ja myöhemmin ne mainitaan vaan sivulauseessa. Jos joku äiti sanoo olleensa "aika poikki pari kuukautta sitten", hän on todennäköisesti ollut juuri siinä tilassa, jossa pöydänalusmakkarat on olleet viimeisenä mielessä... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silti haluan, että meillä erityisesti koti, lapset ja vanhemmat ovat aina siinä kunnossa, ettei yllätysvieraatkaan yllätä :). Joskus kyllä tuntuu, että "WTF, jätän koko lystin hoitamisen vähemmälle!" mutta eihän siihen enää pysty, kun on kohta 20v näin toiminut. Rankinta on silloin, kun tarttis lähtee lenkille eikä millään jaksais ja kaikki hommatkin tekemättä. Pakko sinnekia aina silti on lähteä, kun muuten rassaa ajatus pyllyn leviämisestä :). Mutta kyllä mulla ainakin silti enemmän stressaa ajatus elämän epäjärjestyksestä kuin se, että pidän kaikki haluamani asiat hallinnassa. Kontrollifriikki taidan olla pahimpaa mallia ;)!
Kaikilla meillä on omat juttumme! Ei auta tuijottaa toisten tekemisiä vaan miettiä mikä on se oma juttu.
Esikoisen ja toisen lapsen aikana ajattelin että tarttee mennä kaikenmaailman mamma-vauva- juttuihin, puistoilla 2 kertaa päivässä ja kodin kiiltää.
Kun aloin odottaa kolmatta, koin valaistuksen!
En mene väen väkisin asioihin joinne en halua. Ei mun tartte ostaa käsidesiä ja imuroida 5 kertaa viikossa (se on epäterveellistäkin)! Mun ei tartte kutoa lapsille sukkia tai tuntea pistoa omassatunnossa jos lapsille ei ole muotivaatetta tai omatekosia vetimiä.. Ei haittaa jos ostaa valmistaruokaa, pyykkivuori voi odottaa -lapsien leikit ei!
Se on eri asia onko koti sotkunen vai sekanen! Jos imuroi yhdessä miehen kanssa viikonloppuna, tekee pyykit joko joka päivä vähän tai kerralla enempi niin mitä se muka kertoo sinusta ihmisenä?
Oma äiti oli ihan pesunkestävä kotiäiti: miehelle tehtiin ruoka kun pääsi kotiin. Järkyttyy kun minä en tee niin. Joskus meillä mies tekee ruuan kun tulee kotiin.. Mitä sitten?
Ei kaikkien miehet välitä olla passattavina! Minä voin vaihtaa autoon renkaat ja mies tehdä täytekakun.
Tekeekö se "täydelliseksi" että on tahratonta ja kaiken tekee itse? Saako siivooja käydä? :D
Minusta jokanen on täydellinen kun elää oman itsensä ja perheen mukaan. Joku käy lenkillä, toinen kuntosalilla, kolmas kykkii päivän pihassa! Joku leikkii sen ajan lapsien kanssa. Jokkut ei koskaan vie lapsiaan mummolaan yöksi, toiset vie aika usein (ryyppään menee tai katsomaan sinfoniaa).
Jos sinä et tunne itseäsi kotosaksi ylisiistissä kodissa, niin onko se sinusta täydellisyyttä? Ehkä sinusta täydellisyyttä on leipoa tuoretta pullaa tai täydellisyyttä kun voit olla hetken kotona ja seurata lapsien kasvua. Eikä sen tartte olla lapsen ekaa kolmea vuotta! Vai pitääkö? Entä jos lapsia on 1-2 onko se täydellisempää kuin 6 lasta?
Ei näitä asioita voi vertailla. Jokin on jo liikaa. Joku asia on stressausta. Minäkin siivoan vieraita varten, eikä se tarkoita että koreillaan tai esitetään. Äitiäni varten siivoamiseni jostain syytä menee yli, ehkä siksi kun joskus nuorena tuli riitaa huoneen siivoamisesta ja hän haukkui etten koskaan kotiani pidä siistinä.. ;) Meillä on vaan eri näkemys mikä on tarpeellista! Mulla ei ole käsidesiä enkä siivoa yhtä fanaattisesti.
Äitini on muuten eronnut, minä en. Teen asioita jokka on meille tärkeitä, en yritä lähteä miellyttämään kaikkea.
KOTI voi olla sekanen, mutta sielä voi viihtyä! Ja se on täydellisyyttä.
Jokanen tavallaan! Kunhan itkevä lapsi pääsee syliin (ei häädetä pois jos ei lopeta itkua) ja annetaan aikaa. Että kotona on kaikilla hyvä olla. Se että juo ja siitä tulee itselle se mitä tarvitsee, ei tarkoita että lapset voi hyvin.. Itsekkyys ei tuo erityisiä oikeuksia koska silloinhan lapsillekin pitää sallia lupa tehdä mitä haluaa, elää ilman rajoja.
No menee aika lennokkaaksi nyt, mutta koitahan lopettaa itsesi mollaaminen! Tee asioita joista nautit lapsiesi kanssa. Ei suorittaminen ole täydellisyyttä.
Jos joku tykkää elää tahrattomina niin ei siinä mitään jos pystyy yhdistämään lapset siihen yhtälöön. Minua ei kiinnosta moinen asia! Eikä se tee minusta huonompaa. Teen asioita sillä välin joita toinen ei tee siivotessaan.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis minä olen sitä mieltä että ihminen on vaikka aidan vitsaksena kun on pakko, eli niin sitä hoitaa ne kotihommatkin kun ei ole vaihtoehtoa.
Itsellä ei vaan aika yksinkertaisesti riitä. Normi kotihommat, isomman lapsen palavereja koululla ja muualla (häirikkö-kakara =), pienin oppi just konttaamaan, uusi tulokas tulossa (eli neuvolat ym. ravaamiset) olen osa-aika eläkkeellä eli fyysistä vaivaa löytyy...pannuhuoneessa täytyy käydä aamuin illoin...polttopuita tehtiin lauantaina koko päivä...eli illalla/yöllä 01 saa kaikki viralliset ja tarpeelliset hommat tehtyä ni ei tarvii paljon miettiä lähtiskö lenkille vai miten kuluttais "omaa aikaa"...ja silti, ei ole makkaranpaloja lattialla eikä lelut levällään... eikä stressaa yhtään =)
Mutta oikeasti olen ihminen. Kuten sanoit KAIKILLE tulee ihan takuulla niitä hetkiä että paiskaa hanskat naulaan ja sanoo että nyt riittää.
En usko sellaista ihmistä olevankaan joka ei sitä tee. Kukin vaan eritavalla.
Tai tunnen kyllä muutamia ihmisiä jotka eivät sitä ole ajoissa tehneet ja sairastuvat sen vuoksi vaikeasti, kun jossain vaiheessa viimeistään ihmisen elimistö tekee stopin jos itse ei ymmärrä kuunnella itseään.
Siksi en myöskään arvostele muita ihmisiä. Olen onnellinen: meillä on koiria, ei minu tarvitse rikkaimuria heilutella ja silti on lattia muruton-toisaalta jossian paikoissa useammin hiekkaa imuroitavana juuri siksi että lasten lisäksi on ne koirat :)
Teen pääosin kaiken ruoan itse alusta asti-koska satun tykkäämään siitä.
Jos joku haluaa elää valmispitsoilla niin eläköön, se on hänen valintansa ehkä hän tekee jotain sellaista mikä ei ole minulle ominaista.
Miksi ihmisen elämän pitää olla niin tolkutonta suorittamista?
On valtaosa päivistä että kaikki sujuu ja hommat toimii ja on niitä päivä ja hetkiä kun on valmis luovuttamaan ja kömpimään peiton alle tyyliin antaa olla.
Ihmisen elämä on sellaista keikkumista, ylämäkeä alamäkeä ja sitten tasaista mukavaa arkea. Uskon että jokainen on täydellinen äiti lapsilleen.
Kolmen lapsen kanssa meillä vielä oli paikat ojennuksessa, viiden kanssa on jo toinen meininki. Lasten hoidosta en tingi (ruoka, hampaiden hoito, läksyt sun muut hommat) mutta huusholli on välillä mitä on.