mamma pukee lapsensa burberryyn päiväkotiin,

mutta tietämättä tämän enempää sanoisin että on jokaisen asia minkämerkkisistä vaatteista omilla rahoillaan valitsee maksaa. Eipähän ruoki lamaa se mamma...



Itse en raaski käyttää paljon rahaa vaatteisiin joiden käyttöikä on niin lyhyt, mutten paheksu sitä jos muut niin tekevät.

jokainen taplaa tyylillänsä. Tuskin se Burberry hänestä huonoa äitiä tekee. Surullisempaa on, jos lapsilla vaatteet rikki, likaiset, ei huolehdita hygienista jne.

mitä sitten?

Itse en oo kateuteen taipuvainen, en kadehdi esim. ketään kaveripiiristäni ja koen että elämäni on ihan ok, vaikka emme rikkaita olekaan... Mutta kieltämättä tämän jutun lukeminen alkoi ärsyttää. Lähinnä siksi, että mielestäni on kurjaa kertoa lehdessä tuollaisista eliittiperheistä kun suurin osa lukijoista taitaa ostaa lasten vaatteet lindexiltä. Tai jutun olisi voinut kirjoittaa ehkä toiseen sävyyn, en tiiä.



Itse en laittaisi lapselle kalliita vaatteita päiväkotiin, koska ne voivat vaikka kadota siellä. Tytöltäni katosi huppari pk:ssa ja kyllä harmitti vaikka merkki olikin "vain" Bamse.

kieltämättä tämän jutun lukeminen alkoi ärsyttää. Lähinnä siksi, että mielestäni on kurjaa kertoa lehdessä tuollaisista eliittiperheistä kun suurin osa lukijoista taitaa ostaa lasten vaatteet lindexiltä.

Ei mua ärsytä jos joku ostaa Burberryä, musta ne meidän lasten Lindex-vaatteet on oikein kivoja.

Mutta kieltämättä mulle jää vähän sellainen olo että tällaiset Burberrylapset on pikkuisia nukkeja mitä äiti pukee mieleisekseen. En ole kateellinen, itsekin rakastan kauniita ja kalliitakin vaatteita, sekä itselleni että lapsille. Mutta siitä huolimatta mulle on tärkeää että lapset on puettu mukavasti (joo, toki ne Burberrytkin voi olla mukavia), lapsekkaasti (muitakin mahdollisuuksia on kuin printtipaidat ja virttyneet collegepuvut) sekä oman mielensä mukaisesti (tässä yritetään sitten tasapainoilla äidin ja lasten maun välillä). En myöskään pidä Burberrystä lapsilla mutta se on tietysti makuasia.

Näissä tuotteissa on näyttämisen ja elitismin maku, se ei sovi lapsille.

Jos lapset saa kalliista vaatteistaan huolimatta leikkiä ja liata vaatteitaan normaalisti niin mikäs siinä. Mun yksi kaveri vaan on sellainen, että pukee lapsensa kalliisti ja kieltämättä nätisti, mutta lapsi ei saa ulkona muuta kuin seistä tumput suorina ettei vaatteet likaannu ja jälleenmyyntiarvo vaatteilla laske. Se ei taas mun ajatusmaailmaan mahdu. Villakangastakki 5 vuotiaan ulkoilutakkina ei muutenkaan ole ehkä kaikista järkevin vaihtoehto käytännöllisyyden kannalta. Mutta siis muuten on mulle ihan sama mihin kukin rahansa käyttää, kunhan lapsen ei tartte kärsiä äidin käytöksen takia.

ja minä kyllä ihmettelen sitä kyseisen perheen äitiä. Ihan sama mistä vaatteet on hankittu, mutta miksi lapset eivät saa itse päättää mitä päälleen pukevat? Yleensä äidin ja lapsen maut eivät kohtaa ja lapsi haluaa välttämättä aina pukea sen kulahtaneimman paidan. Se on varmaan mukavin päällä. Mutta tämä burberry-äiti kyllä toteuttaa vain omia fantasioitaan lastensa pukemisessa. Isompi tyttö välillä valittaa, että miksi aina pitää olla nätti! Ja joku pusero hiertää kainaloista.. mutta ei sen väliä - kunhan on tyylikästä - äidin mielestä.



Nuo burberrytytöt todennäköisesti alkavat kapinoida rajusti murrosiässään ja äiti saa opetuksen. Tytöt varmaan muuttuvat punkkareiksi tms. TOIVOTTAVASTI!

Meidän sukulaisperheessä kävi just näin. Äiti puki kaksi tyttöään aina mekkoihin ja hörhelöihin ja viimesen päälle merkkikuteisiin. Tytöt oli ihan äitinsä näyttelykappaleita. Vanhempi tyttö, nyt jo parikymppinen, hurahti lukioikäisenä kirppiksiin ja on muutenkin todella tarkka kuluttamisestaan. Kierrättää kaiken ja pukeutuu sen mukaisesti. Nuorempi, nyt 17v on täynnä lävistyksiä ja rastat oli ottanut ennen joulua pitkiin hiuksiinsa. Vaatekaapista tuskin löytyy mitään muuta kuin mustaa. Ihania nuoria naisia, mutta huomaa ettei äiti enää todellakaan määrää mitä päälle laitetaan =)

Nuo burberrytytöt todennäköisesti alkavat kapinoida rajusti murrosiässään ja äiti saa opetuksen. Tytöt varmaan muuttuvat punkkareiksi tms. TOIVOTTAVASTI!

itsekkyyttä? ahneutta?!

lukeeko niissä vaatteissa bamse vai burberry, kunhan ne ovat mukavat pitää!! Kamala katsella, kun pieni lapsi yrittää leikkiä kireissä farkuissaan, eikä edes kumartumaan pääse. Juhlat ovat asia erikseen.



t.pph

oli puettu sen näköisiksi ku ne ois ollut jotain yli 50v hienostorouvia... hyi hitto. ei näyttänyt kyllä kivoilta ne vaatteet vaikka kuinka oli burberryä tms. ollut.

Burberrystä ei kumpikaan tykätä, mutta mutta muista "merkeistä" kyllä löytyy niin tytölle kuin äidille meluisia vaatteita.

En siis nähnyt juttua... Eikö lapset itse olleet tyytyväisiä? Vaatteiden merkki tai merkittömyys ei minusta kumpikaan kerro sitä, onko lapsi itse saanut olla mukana valitsemassa ja tykkääkö vaatteistaan.

mekkoa ja krimpsua...kaapit täynnä tuontidesignia, mitä mieltä?lisätietoja meidän perhe lehdestä...

Ja vaatteita tyttö tahtoo ei tahtii.

Burberry on taatusti kuosi (yleensä sitä paskanruskeaa-mustaa.punaista ruutua)

joka herättää tunteita ja mielipiteitä.



Oman tyttöni luokalla oli erään pikkujulkkiksen ts. kolmannen luokan julkkiksen tytär ja tietysti burberryä on koulukuvissa.



Koulun juhliin käytiin kampaajalla jo ala-asteella.



Tällä rouvalla on näyttämisenhalu ja tarve. Julkisuuttaan pyrkii käyttämään hyväksi saadakseen alennuksia ja lähes ilmaista työvoimaa kun sitä sattuu tarvitsemaan.

Tytöt olivat vaatteissaan todella aikuismaisia, ei lapsia. Ja rouvan kommentti oli outo, ettei osta itselleen paljoakaan vaan lapsille. Jep...

jolle ulkokuori on liiankin tärkeä ja elämässä vissiin aika tylsää, kun pitää lapsia käyttää varakkuuden ja ulkoisen statuksen pönkitykseen. Kaikkea sitä jotkut viitsivätkin tehdä.

Ja rouvan kommentti oli outo, ettei osta itselleen paljoakaan vaan lapsille. Jep...

Olen itse ensinnäkin niin tyytymätön kroppaani, että ennen kuin laihdun vähintään 5kg ei tee mieli ostaa yhtään vaatteita itselleni - puran shoppailufiiliksiäni lastenvaatekaupoissa. Toiseksi mulla on niin vähän mahdollisuuksia shoppailla itselleni kun aina on lapset jaloissa, etten edes pääse sovituskoppiin enkä voisi ostaa itselleni vaatteita vaikka haluaisin. Rahat siis säästyvät vaikka lapsiin liittyviin juttuihin.

ettei lapset saaneet printtipaitoja, koska ne olivat äidin mielestä rumia. Entäs lapsen mieli? En siis tällä tarkoita sitä, että lasten pitäisi saada itse päättää kaikkea, mutta kyllä lapsenkin mielipide tulisi huomioida.



Muuten on ihan sama, kunhan vaatteet ovat käyttöön sopivat. Olin viime syksynä eräällä maatilalla. Siellä oli ns. avoimet ovet. Yhdetkin isovanhemmat tulivat lasten kanssa ja kaikki olivat viimeisen päälle pyntättyjä. Eipä lapset tietenkään päässeet traktorisafarille tai heiniin hyppimään. Se jos mikä harmitti lapsia.