Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua katkeraan ja kateelliseen miehen siskoon?
05.04.2009 |
Onko se nyt käly vai nato; mutta joka tapauksessa ko. henkilö on minusta vaatimuksineen mahdoton. On lapseton eikä ole saanut yliopisto-opintojaan aikanaan päätökseen -> joutunut tyytymään alempiin hommiin kuin mihin halu olisi.
Mieheni (eli siis tarina veli) on opiskellut loppuun samoin kuin minä ja olemme tällä hetkellä kumpikin kohtuupalkkaisessa mutta vaativassa työssä. Asumme eri paikkakunnalla kuin sisko ja vanhemmat ja tapaamme isovanhempia pari kertaa kuukaudessa.
Ja sitten niihin kateudenaiheisiin=valitusvirteen: Ensinnäkin siskon pitäisi kuulemma saada suhteessa arvokkaampia joulu- ja syntymäpäivälahjoja vanhemmiltaan isovanhempien meidän lapsillemme ostamien lahjojen arvon verran. ( Tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaisuuteen vedoten..)
Lisäksi isovanhempien pitäisi jotenkin korvata hänelle se, että isovanhemmat satunnaisesti ovat auttaneet meitä lastehoidossa/ lapset ovat olleet yökyllä mummolassa. Isovanhemmat eivät myöskään saa vaihtaa pienempään asuntoon sillä siskon taloyhtiössä on tulossa viiden vuoden sisällä putkiremontti ja hän edellyttää pääsevänsä vanhaan huoneeseensa lapsuudenkodissaan asumaan.......
Kesäisin isovanhempien ollessa mökillä meidän pitäisi puolittaa kukkienkasteluvuorot isovanhempien talossa vaikka itse emme edes siis asu ko. paikkakunnalla.
Yritän pysyä mahdollisimman etäällä näistä jutuista, mutta silti satuttaa.... Mieheni ei halua sisarensa kanssa tapella ja isovanhemmat eivät sano hänelle koskaan vastaan; ja minun mielestäni nämä tasa-arvovaatimukset ovat aivan päättömiä. Kun ei ole meidän syy ettei siskolla ole lapsia eikä puolisoa... Onko kellään muulla samanlaista? Vai pitääkö tosiaan kaikkia lapsia kohdella täysin samanarvoisesti?
Kommentit (15)
miehen sisko on riittävän uskomaton ollakseen uskottava. Onnittelut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vähän samantyylinen ja pysytelläänkin hänestä erillään mahdollisimman paljon. 40v ikisinkku, jonka ympärillä pitäisi maailman pyöriä. Ja isoveljen pitäisi aina pelastaa, kun hän itse sössii asiansa...
Itselläni on suunnilleen samanlainen miehen sisko. Hänellä tosin on mies ja lapsia, mutta tuo kateus ja katkeruus kuulostaa sangen tutulta. Kaikesta mahdollisesta, mitä me tai lapsemme saamme hänen vanhemmiltaan, hän suunnilleen pitää kirjanpitoa vihkoonsa, että hän ja hänen lapsensa saavat myös. Toisin päin ei sitten niin ole väliksikään, eli jos anoppi on ollut viikon vahtimassa hänen katrastaan, kun rouvalla on muita kiireitä, ja sitten pyydämme anoppia yhdeksi vuorokaudeksi meille, että pääsisimme edes kerran kesässä ulos mieheni kanssa kahdestaan, nousee siitä heti hirveä haloo, että rasitamme mummun hengiltä!
Onneksi asumme eri paikkakunnalla. Oma ratkaisuni on se, että olemme mahdollisimman vähän hänen kanssaan tekemisissä. Lapsille sääli, kun serkut jäävät hieman etäisiksi, mutta useamman vuoden yrityksen jälkeen en enää jaksa. Mieheni on onneksi lojaali perheelleen, joka on siis minä, hän ja lapsemme.
on appivanhempiensa päätettävissä 110% mitä haluavat ostaa ja kenelle...! (Toki jos lapsenlapsia niin heille fiksua ostaa ~saman arvoisia lahjoja, toki huomioiden lastenlapsien ikä; teinille mb3 soitin maksaa enemmän kun vauvan helistin =ihan ok vaikka lahjat eri hintaiset)
Putkiremonttijuttu pitäisi "tonkia pohjia myöden"; eli onko kyse siitä että hän haluaa vaan asua rempan ajan vanhempien luona, VAI pelottaako ajatus kotialon menettämisestä?
Monelle on suuri peikko joutua luopumaan lapsuudenkodistaan... Ja ehkä sisko on ajatellut että hän joskus ostaa talon oman perheensä kodiksi, mutta ei siihen vielä kykene...? (Oletan että hänellä ikää ~30-v, ei vakavaa suhdetta jne. --->ehkä kuvitellut aina että hänellä oma perhe ja hyvä ura tuossa iässä jne. mutta onkin lapseton sinkku jolla "p*ska"duuni...?)
Kukkien kastelun hoitaisin niin, etten mitään puhuisi sikolle, vaan kylmästi palkkaisin jonkun naapurin mummon/teinin/lähellä asuvan sukulaisen kastelemaan kukat teidän vuorollanne. OLETAN että kyse pihakukista...?
(Jos sisäkukista niin ottakaa kukat teille "hoitoon" mökkeilyn ajaksi?)
Joka tapauksessa sanokaa siskolle vaan "juu-juu, hoidetaan 50% kukat", ja niin teettekin mutta maksatte jollekkin joka kukat kastelee tai otatte ne omaan kotiinne mökkeilyn ajaksi.
Vaan ihan elävästä +40v vanhastapiiasta. Vaikka hän ehkä joskus olisi haaveillut kotitalon ostosta, niin on selvää etteivät tulot/varat ikinä tule siihen riittämään.
Hänen mielestään hän on aina oikeassa ja kaikki vastoinkäymiset ovat aina jonkun muun syy....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli, että vanhemmat eivät pysty aikuiselle tyttärelleen sanomaan suoria sanoja, sillä tämän käytöshän on tosiaan epäkypsää ja lapsellista.
Ja pari kertaa olen jotenkin tuonut asiaa esille huumorilla höystettynä ja miehen sisko alkaa tosissaan vaahdota kuinka epäoikeudenmukaisesti häntä kohdellaan (on mm. saanut korotonta lainaa, ilmaisen auton yms vamhemmiltaan, jota me ole saaneet ( tai edes tarvinneet)) Nykyään pidän vain suuni kiinni vaikka kuinka korpeaisi. Sisaren mielestä heidän lapsuutensa oli hirveä ja mieheni mielestä tavallinen tai jopa onnellinen osittain ja kun ikäeroa on 2 vuotta, niin tosiaan jotenkin muistavat asiat aivan päinvastoin. Mieheni on vielä muistellut että jo lapsuudesta alkaen sisko oli todella tarkka että esim. letut ja jäätelö jaettiin tasan puoliksi vaikkei toisella edes olisi tehnyt enempää mieli.
että jos haaveilee kotitalon ostamisesta, niin hänellehän voi joskus siihen tulla mahdollisuus.
Jos ajatellaan että talon arvo on vaikkapa 200´000€ ja se jää hänelle ja veljelle perinnöksi, molemmille puolet = 100´000€ ja jos vanhemmilla sattuu olemaan muutakin omaisuutta (vaikkapa kesämökki 60´000 auto 10´000 osakkeita 30´000) +huonekalut, astiat, taulut ymv. joilla saattaa olla myös jonkin verran arvoa, niin perintöhän voidaan jakaa:
200´000
60´000
10´000
30´000
=300´000 ---> jaettuna kahdella = 150´000, eli kumpikin sisaruksista saisi 150´000€
Perintö voidaan jakaa niin että sisko pitää asunnon ja ottaa siihen lainaa 50´000 minkä taatusti saa ja maksaa veljelle hänen osuutensa. ...Ja yleensä halutaan että kotitalo jää sukuun, eli muut (tässä tapauksessa miehesi) myy osuutensa sen lunastajalle edullisemmin, eli esim. ei vaadi markkinahintaa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pistin välit poikki miehen siskoon(20 vuotta vanhempi kuin me) puoltoista vuotta sitten, kun paljastui, että oli reilu 10 vuoden ajan (eli koko seurustelumme ajan) pitänyt tällaista listausta omasta paremmuudestaan ja meidän huonoudesta. Esimerkiksi kuinka monta kertaa hän on käynyt vanhemmillaan auttamassa ajalla, jolloin meillä ei ole ollut autoa.
Eli hänen mielestään olemme kiusallaan eläneet ilman autoa.
Omasta mielestään on hyvyyden ja pyhyyden ilmentymä ja me tietenkin edustamme toista päätä. Olemme kiittämättömiä ja itsekkäitä.
Tätä samaa linjaa noudattaen on pidetty kirjaa jo vuosikaudet ja me kun luultiin, että on kyse "ystävästä" hahhah.
No tällaisen tädin kanssa ei enää olla missään tekemisissä, vaikka asuukin samassa kaupungissa.
Täällä ihan samanlainen tapaus. Etenkin tuo lahjajuttu. Meillä kolme lasta, jotka appivanhempien ainoat lapsenlapset ja siksikin erityisasemassa. Miehen sisko joka joulu vertailee lahjoja kun isovanhemmat ostaa meidän perheelle lahjoja, niin hänen mielestään hänelle pitää ostaa samalla summalla. Esim. se, että asui lähes kolmekymppiseksi ilmaiseksi vanhempien ok-talon yläkerrassa ei ole mikään selitys (tästä vanhempansa aina muistuttavat). Ikää ihan 36v, että luulisi jo päässeen lapsellisuudestaan mutta ei. Paras oli, kun ehdotti että aletaan maksaa mökinkäyttömaksua henkilömäärän mukaan 20e/yö ja rahat jaettaisiin sitten syksyisin puoliksi. Siis hän maksaisi viikosta 7*20=140e ja me 5*7*20=700e. Hmm. Mies hoitaa mökin huollot ja auraukset läpi talven ja viime kesänä rakensi kesäkeittiön isänsä kanssa mökin pihaan. Sisko käy sitten siellä ottamassa aurinkoa. Onhan näitä, mies ei pidä siskoonsa yhteyttä, ei jaksa kuunnella ainaista naputusta siitä, kuinka epäoikeudenmukaisesti siskoa kohdellaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellä ei ole sisaruksia! Omien veljieni kanssa tulemme molemmat hyvin toimeet, toisaalta ei olla koskaan mitään rahallista tai muutakaan hyötyä oltu vaatimassa vanhemmiltani. Eikä olla pidetty kirjanpitoa siitä, mitä veljen lapsille on ostettu ja paljonko hoidettu lapsia, ei se millään tavalla ole mielestäni meiltä pois, mutta maailma ei pyörikään minun napani ympärillä.
Hirveitä nuo ikisinkut, joilla ei ole mitään omaa elämää. Eikä nuo lahjan hintoja vahtivat sisarukset vaikuta sen fiksummilta tapauksilta. Miten voi olla niin tyytymätön omaan elämäänsä, että jaksaa kytätä tuollaisia asioita???
Antakaa oman puolisonne hoitaa itse asiansa suhteessa sisaruksiinsa. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että sisaruksesi puoliso tulee rahan kiilto silmissä neuvomaan miten esim. teidän perintöasiat pitäisi hoitaa. Antakaa puolisonne hoitaa omat asiansa ja keskittykää te vain omiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, miten tällaisten sikiämistä voi ehkäistä omien lapsiensa kohdalla!!!!?!
Vai onko kyse vain ainoastaan vinksahtaneista luonteenpiirteistä?
avoukkoni sisko on alusta asti (kun minut ekan kerran näki) suhtautunut minuun lievästi sanottuna nuivasti, eli ei puhunut minulle YHTÄÄN MITÄÄN yms.
Tai alussa sentään vähän puhui, mutta kun me ostimme isomman ja hienomman kämpän, kuin heillä silloin oli ja saimme vielä todella suloisen poikavauvan (asuivat itse vuokralla kaksiossa kahden tyttärensä kanssa), niin tästä lähtien sisko näytti toodella yrmyä naamaa ja jutteli vain mieheni kanssa. Mutta kun itse sitten ostivat meitä isomman asunnon, niin se yrmy naama alkoi selvästi vähän leppyä...
Mutta en ole enää vuosiin (poikani vauva-ajan jälkeen) lähtenyt mukaan ukkoni sukulaisille (myöskään ukkoni äiti ei puhu minulle, kuin ns. pakolliset asiat..), koska tuollainen puhumattomuus on mielestäni niin ylipääsemättömän nöyryyttävää ja minulla olisi heillä vain kiusaantunut olo. Siispä ukkoni ja poikamme käyvät kahdestaan sukuloimassa kotipuolessaan (välimatkaakin on muutama sata km).
Eli jos ei synkkaa miehen suvun kanssa, niin mielestäni voi ratkaista sen niin, että ei olla enää tekemisissä. En usko poikanikaan tästä kärsivän, kun hän saa minun puolestani tavata sukulaisiaan niin usein, kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LAPSIA. Siinä on vissi ero. Minä vaatisin ehdottomasti omalta aikuiselta lapseltani aikuismaista käytöstä ja asennetta, toisin kuin lapsenlapsiltani, jotka ovat vielä siis lapsia.
Sääli, että vanhemmat eivät pysty aikuiselle tyttärelleen sanomaan suoria sanoja, sillä tämän käytöshän on tosiaan epäkypsää ja lapsellista.
"Ja sitten niihin kateudenaiheisiin=valitusvirteen: Ensinnäkin siskon pitäisi kuulemma saada suhteessa arvokkaampia joulu- ja syntymäpäivälahjoja vanhemmiltaan isovanhempien meidän lapsillemme ostamien lahjojen arvon verran. ( Tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaisuuteen vedoten"
tämä on ehkä naurettavin vaatimus mitä olen ikinä kuullut.