Pomoksi ihminen, joka ollut 10 vuotta vain kotona!
Hah, uusi pomoni on ollut töissä vain noin kahdeksan vuotta ja sitä ennen kotona yli 10 vuotta!! Ja piti sitä vielä asiana, josta kehtasi kertoa. Mun silmissä pisteet ropisi, kotivuosia aiemmasta työkokemuksesta ei ole mitään hyötyä, jos on vaan vääntänyt lihapullia ja ylisuojellut muksujaan kokonaisen vuosikymmenen ajan. Mulla on kovempi koulutus ja vankempi työkokemus kuin sillä, niin on kaikilla muillakin meidän työyhteisössä. Taitaa ihminen kuvitella vähän liikoja itsestään, kun on hakeutunut tuohon työhön.
Kommentit (14)
Se on ihan inhimillinen ominaisuus. Useimmista toista selviaa hyvin vaikka olisi muutaman vuoden viettanytkin toista poissa, jos asioiden omaksumiskyky ja oma asenne tyontekoon on hyva. Toivotaan etta pomollasi on nain. Ei millaan pahalla, mutta kuulostat kylla todella katkeralta, kuten joku tuossa jo sanoikin.
Mun villi arvaus, että ei paljon mihinkään. Käytännössä se on nollanut aiemman koulutuksensa ja kokemuksensa kotivuosina. Ehkä sitäkin enemmän, lukiolaisetkin on enemmän perillä maailmanmenosta kuin kotona lapsiaan kymmeniä vuosia hautovat emoset.
Lykkyä tykö sulle!
Entinen kotiäiti, joka elää nyt unelmaansa.
kun on vain "hakeutunut työhön". On siis siihen selvästikin pätevä.
Ymmärtäisin jos narisisit jos tulisi suoraan kotikeittiöstä teitä johtamaan, mutta tuossa tilanteessa vaikutat lähinnä katkeralta ämmältä.
entäs itse sitten? olet tainnut olla yläasteella ja lukiossa tuon ajan, en ikinä ottaisi alaisekseni sellaista joka on viettänyt kuusi vuotta teinien kanssa!
homma. Puhelinmyyntiä? Kassatyöntekijöitä?
että tyyppi on taidoiltaan ja asenteeltaan sinua miljoona kertaa parempi, kun pääsi pomoksi ohitsesi tuosta taustasta huolimatta!
Hah, uusi pomoni on ollut töissä vain noin kahdeksan vuotta ja sitä ennen kotona yli 10 vuotta!! .
eiköhän siinä ole jo päässyt kiinni maailmanmenoon ;)
Eiköhän kahdeksassa vuodessa saa ihan hyvän kokemuksen alalta kuin alalta. Itse olin kuusi vuotta kotona lasten kanssa, enkä kyllä kokenut että aivot olisi nollaantuneet tuona aikana. Melko pian työhönpaluun jälkeen minutkin laitettiin esimies/"pomon" tehtäviin, meillä ei ainakaan kotonaoloa katsottu ihmisarvoa alentavaksi tekijäksi.
Koeta päästä tunteestasi yli, sillä se tulee haittaamaan sua työssäsi.
Ei kotonaolo ihmistä automaattisesti tyhmennä, yleensä käy päin vastoin. Lasten kanssa oleminen on aika haastavaa kuitenkin vaikka harva sitä myöntääkään. Siksihän monet eivät kotiäitinä jaksa ollakaan kun kokevat töissä pääsevänsä niin paljon helpommalla.
Varsinkaan jos on alamaisina vielä tuollaisia perseentärkeitä kuin sinä ap.
Itse en olisi uudelle pomollesi noin kateellinen kuin sinä.
Olen samaa mieltä, että useimmat ihmiset yliarvioivat työtään. Itse olen työskennellyt it-alalla asiantuntijana, ohjelmistoarkkitehtina ja projektipäällikkönä. Nykyään toimin lukion opettajana. Kaikki nämä työt ovat aika yksinkertaisia ja en käsitä, mistä tulee ajatus, että mikään näistä tehtävistä vaatisi mitään erityistä gurumaisuutta. Perusrutiinia suurin osa työstä, jonka oppii nopeasti, kun äly leikkaa edes kohtuullisesti.
Villi arvaus vain... :-)