Nyt apua vanhemmilta

ja lähdette kävelylenkille, puistoihin jne. harjoitelkaa kirjaimia ulkona. opetelkaa lintujen nimiä lintukirjasta ja bongailkaa ulkoa.

Ehkä nyt kuitenkin olisi syytä joustaa kipsiaikana tuon peli-asian kanssa, sillä se on likipitäen ainoita asioita, mitä poika voi puuhailla. Muistakaa riittävä kipulääkitys, tuollainen murtuma on todella kipeä.



Älkääkä vielä (jos siis tapahtumasta on vain vähän aikaa) lähtekö vielä mihinkään ulos pyörätuolin kanssa, sillä epätasainen kulku käy kovasti murtumakohtiin -tiedän, sillä minulla on ollut aika usein käsi/jalka kipsissä (hevosharrastus, kerran olen liukastunut, sitten vanhoja vammoja on korjailtu etc.)



Kirjat ovat varmasti ok, lue kirjoja, lainatkaa kirjastosta, entä lautapelit? DVD-filmit (lasten siis), nyt pitäisi vain pitää huoli siitä, että aika kuluu.



Tsemppiä paljon paranemiseen!

Ekat kolme päivää meni siinä säryssä ja kotona, mutta sen jälkeen se paineli keppien kanssa kavereiden mukana päivät pitkät. Ei tietty voinut uida, hyppiä trampalla, ajaa fillarilla yms. mutta oli silti kavereiden mukana rannalla ja pihalla leikkimässä.

Perheen kanssa käytiin Korkeasaaressa yms kesäkohteissa ihan kävellen. Lapset sopeutuu järjettömän hyvin ja ennen kaikkea oppii liikkumaan keppien kanssa niin sujuvasti, että vanhemmat vaan ihmettelee =)



Tänä kesänä ollaan vaihteenvuoksi käsi kipsissä. Kuviot on silti samat, ainut käytännössä mikä jää välistä on uiminen ja huvipuistot.



Asenne ratkaisee tässäkin asiassa, ikävä kyllä usein vanhempien ylisuojeleva sellainen. Anna pojan tehdä mitä haluuaa, ei kipsattuna ole mikään pakko maata kotona ja pelata pleikkaria! Meille ortopedi sano silloin ekalla kerralla, että jos tulee mutkia matkaan niin sitten kipsataan uudelleen ja toivotaan, että lapsi ei tee samaa mokaa uudelleen...

jalka nivusesta varpaisiin asti kipsissä. Ensimmäiset päivät/viikko tietysti meni lähinnä istuskellen/pötkötellen, oli sen verran kipeä, muita antaa ihan reilusti särkylääkettä, jos vähänkään valittaa, että on kipeä, lapsen ei tarvitse kärsiä kivuista yhtään, ja mitä vähemmän on kipeä, sitä paremmin lapsen mieli pysyy pirteänä.

Ja tosiaan, liikkeelle kannattaa jollain tapaa lähteä, meillä on hyvin aktiivinen ja liikkuvainen poika normaalisti, joten paikoillaan oleminen oli melkoista tuskaa..Kunhan lupa heltisi, niin alkoi kävellä keppien kanssa, ja sitä ennenkin liikkui näppärästi istuallaan, käsillä siirteli peppua eteenpäin, näin eteni sisällä ja ulkonakin :D Kontallaan eteni myös näppärästi, piti vain kipsattua jalkaa sivulla :D Kannattaa kannustaa liikkumaan heti kun vaan alkaa uskaltaa, ei tosiaan kannata jäädä pelien ääreen tollistelemaan, mutta tietysti sitten kun ei ole enää kovin kipeä.

Meillä meinasi välillä poika tuskastua tosiaan, ja liikkeelle piti päästä, reppuselässä kantelin paljon, että pääsi ihmisten ilmoille, ja eskarissakin kävi sinnikkäästi reilun viikon lepäilyn jälkeen!

Pikaista paranemista pikkumiehelle!

Mutta löysää myös vähän tuota pelirajoitusta. Vaikka kolmena päivänä viikossa 1-2 tuntia kerrallaan - se on ihan yleinen määrä lapsilla ja tällaisena poikkeusaikana ei todellakaan pilaa poikaasi mitenkään :-) Samoiten leffoja voi katsoa vähän useammin, kun kuitenkin tulee hetkiä jolloin tuntuu jäävän paitsi jostain kesäkivasta.

vaikka pelaamaan niitä lautapelejä, katsomaan elokuvia taikka pelaamaan pleikkaria. Niin lapsi ei jää porukasta pois ja voit aluksi seurata lasta siinä.

Kaveritkin varmasti haluavat nähdä kipsijalkaa :)