Erilleen muuttaminen miehestä ja lapsesta?

En jaksa tätä. Vihaan lapsiperhearkea niin että sattuu. Olen nykyään antisosiaalinen, lapsellinen enkä tykkää kun koko ajan ollaan kipeinä (nytkin lapsi oksentaa tuolla). Rutiineja jotka eivät kuitenkaan tehoa, kiukuttelua ja huutoa milloin mistäkin. Tuntuu että oma psyyke ei kestä enää. Ennen lapsen syntymää koin ison tragedian jota en pystynyt käsittelemään ollenkaan sillä lapsi syntyi melkein heti perään ja nyt huomaan että olen asian suhteen aivan lukossa. Arki ei ole hyvää; nukun ja syön epäsäännöllisesti, istun koneella. Lastani rakastan ja olen hänen kanssaan päivittäin sen minkä jaksan, halailen paljon, luen kirjoja, leikin, juttelen jne. mutta en osaa olla oma itseni hänen edessään. Tahtoisin säästää hänet toistuvilta itkukohtauksiltani. Mies jaksaa hyvin lapsen kanssa eikä näe arjessa sitä samaa kärsimystä mitä itse koen päivittäin vaikken juuri mitään tee. Olisiko erilleen muutto millainen ratkaisu?



Tahtoisin asua lasta ja miestä lähellä, olla tekemisissä vaikka päivittäin- kunhan ei tarvitsisi kestää enempää kuin on pakko. Itsekästä varmasti, mutta pääni alkaa hajota asian takia. Samoin fyysisiä oireita on ilmaantunut eikä niihin löydy selitystä; kuukautiset jäivät kokonaan pois, suolistoni oireilee, naamani hilseilee. Verikokeet eivät näytä mitään, vahvin mahdollinen C-vitamiini kahdesti päivässä (2x 1000mg) ei poista väsymystä tippaakaan. Apua.