Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset, kristinusko
03.04.2009 |
tarvitsisi ehdottomasti taas uskonpuhdistuksen. Oliko se oikeasti niin kamalaa, jos usko puhdistettaisiin siihen vuosisatojen saatossa kasaantuneesta kuonasta? Ihmiskunta muuttuu ja niin on uskon "totuudetkin" muuttuneet. Nyt olisi taas aika. Ehdotan seuraavia muutoksia:
-Luovutaan me-ne-ajattelusta. Kaikki uskonnot ovat ihmiskunnan tasaveroisia yrityksiä päästä yhteyteen jumalan kanssa. Jos uskonnot tuomitaan, ne tuomitaan hedelmistään, ei siitä miten erilaisia ne on verrattuna omaan uskoon.
-Kukaan ei joudu ikuiseen helvettiin, jossa fyysisesti käristetään tulella jne. Jos jotain, helvetti on eroa jumalasta, hyvyydestä ja hyveistä. Kaikki varmasti tietää eron jos tekee hyvää tai pahaa. Pahantekijällä ei ole kovin kivaa.
-Lakataan pitämästä Raamattua kirjaimellisena Jumalan sanana. Se on ihmisen vaillinainen yritys ja siitä voi hakea inspiraatiota. Lopetetaan kinaaminen kuka saa jakaa ehtoollisen ja mitä tapahtuu toisten ihmisten vällyjen alla. Keskitytään rukoukseen ja yhteyden tunteeseen Jumalan kanssa lapsellisen riitelyn ja lakihenkisen uskoavisuuden sijaan.
-Jeesus oli historiallinen henkilö ja oli hän sitten oikeasti fyysisesti jumalan poika tai ei, hän voi olla henkisesti jumalan poika ja kristityn käyttöliittymä jumalaan. Jeesus on kuitenkin ideana kaunis, lempeä, rakastava jne.
-Ylipäänsä otetaaan se asenne että ei tiedetä. Ei voida olla varmoja. KUKAAN ei voi väittää tietävänsä justiinsa jetsulleen mikä on jumalan tahto. Nöyrrytään sen asian edessä.
Kommentit (5)
Oikeasti, jokainen kappale olisi voinut olla minun kirjoittamani.
Olen kuitenkin sen verran kristinuskoon kallellaan, että pitäisin edelleen Jeesusta Jumalan poikana. Hänen takiaan/kauttaan ihmisillä on pääsy Jumalan yhteyteen. Epäilen kuitenkin, tarvitseeko tähän tietoisen "uskonratkaisun". Vai onko niin, että etsiessään sydämessään hyvyyttä ja/tai Jumalaa ihminen ottaa jo sen ratkaisevan askeleen.
En ymmärrä, miksi kaikkivaltias ja rakastava Jumala haluaisi olla kenestäkään niin kaukana, että kieltäisi pääsyn yhteyteensä esim. siitä syystä, ettei ihminen ole koskaan tiedon tasolla kuullut Jeesuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta oikeasti uskonpuhdistus tarkoittaisi kyllä juuri noitten harhakäsitysten karsimista ja palaamista siihen alkuperäiseen - Että Jeesus on todellisti Jumalan poika, joka yksin voi pelastaa helvetistä ja Raamattu on inspiroitua Jumalan Puhetta meille.
Vesitetystä kristinuskosta ei ole kerta kaikkiaan mihinkään. Kuka tuollaista uskontoa tarvitsee? Kuka tarvitsee Jumalaa jolla ei ole mitään sanottavaa siihen mikä on oikein ja mikä väärin ja kuinka ihmisen käy? Parempi sitten luopua kokonaan uskonnosta ja luottaa ihmisjärkeen ja humanismiin. Kummassakin tapauksessa kun päädytään kuitenkin sinne helvetin lieskoihin.
Vesitetystä kristinuskosta ei ole kerta kaikkiaan mihinkään. Kuka tuollaista uskontoa tarvitsee? Kuka tarvitsee Jumalaa jolla ei ole mitään sanottavaa siihen mikä on oikein ja mikä väärin ja kuinka ihmisen käy?
Kyllä Jumalalla on edelleen paljonkin sanottavaa noilla periaatteilla. Raamatussa esitelty pelastussuunnitelma (johon ihmisen ei pidä lisätä yhtään vaatimusta), ja lisäksi siellä on runsaasti puhuttelevaa tekstiä ja elämänviisautta. Mutta ap:n (ja minun) periaate sallii pohdinnan, tulkinnan ja tekstin soveltamisen.
Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevassa kristillisyydessä on se ongelma, ettei se näe omaa inhimillisyyttään. Tällainen kristillisyys luulee lukevansa Raamattua jotenkin aidommin kuin muut ja löytävänsä sieltä "totuuden", kun muut löytävät sieltä "valheen". Kuitenkin ihminen on AINA vajavainen, eikä koskaan pysty aukottomasti tietämään, millainen Jumala on. Jos luulee tietävänsä, asettuu Jumalan paikalle.
Tällainen kristillisyys johtaa siihen, että seurakunnista tulee elämäntapaklubeja, joissa tärkeintä on kytätä oikeaa oppia, oikeaa maailmankuvaa ja oikeita uskonelämän käytänteitä. Myös ajan hermoilla olevissa, näennäisesti avarakatseisissa seurakunnissa (esim. vapakirkko, uudistuneet helluntaisrk:t) on lopulta varsin tiukat kirjoittamattomat säännöt siitä, kuinka saa tai ei saa ajatella.
Ongelma on nimenomaan tietämisen luuleminen. Miksi ihmisellä on niin voimakas tarve rakentaa aukoton uskomusjärjestelmä, joka ei salli ajattelua, ihmettelyä, epäilyä, tietämättömyyttä, epävarmuutta tai kritiikkiä?
Tämän ajattelukultturin kautta nykyuskovat ovat kaventaneet pelastuksen koskemaan vain hyvin pientä porukkaa. Jos asiaa ajattelee kaikkivaltiaan, kaikkia ihmisiä rakastavan Jumalan näkökulmasta, ei voi muuta kuin uskoa asian lopulta olevan paljon laajempi ja monimutkaisempi kuin uskommekaan.
3
Osaatko sanoa, mitä itse "luulet" tai "et luule" tietäväsi? Voiko edes pelastuksestaan olla varma; voiko sitä itse tietää, että pelastuu? Entä käsite synti, miten sen käsittelet? Ja mikä voisi Raamatussa olla tuo "valhe"?
Muutenkin hyvin yllättävää, että olet kokenut seurakunnat tuolla tavalla. Sinulla on varmasti vuosien kokemus moninaisista seurakunnista.
Pitäisiköhän sinun perehtyä ensin siihen, mitä kristinusko (puhun nyt lähinnä suomen luterilaisen kirkon näkövinkkelistä) oikeasti on ja vasta sitten ehdottaa "puhdistuksia".
Kirjoituksesi on kuin suoraan luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista. Eli jos olet tuota mieltä, niin kipin kapin opiskelemaan uskon perusteita ja ahkerasti toimimaan kirkon piirissä.