Oikeita todellisia kokemuksia erityisopetuksesta?

Onko teillä tietoa siitä kuinka helppoa on päästä pois erityisluokalta /koulusta kun on siellä ollut ja haluaa pois? Entä mihin oppialitoksiin näistä kouluista/luokilta pääsee jatkamaan? Saako ihan normaalin todistuksen, jolla pääsee mihin tahansa lukioon?



Entä leimautuuko hän?



Meillä on hyvin älykäs ja huippuarvosanoja saava poika, jolle opettajat suosittelevat erityisluokkaa "sosiaalisten vaikeuksien" takia. Häntä on kiusattu koulussa pitkään, koska hän on "erilainen" (ei pidä joukkueurheilusta, tykkää leikkiä "tyttöjen leikkejä" ja rakentaa yksin kaupunkeja yms hiekasta). Olemme entistä tiukemmin puuttuneet kiusaamiseen ja vaatineet koululta toimenpiteitä. Emme ole aivan varmoja onko opettajien mielipide erityisluokasta objektiivinen, vai onko se heille myös keino päästä haastavasta tilanteesta eroon. Meidän vanhempien mielestä poikamme käyttäytyy ihan tavallisesti ja samaa sanovat hänen harrastusopettajansakin. Kavereita on ehkä tavallista vähemmän. Nyt pohdimme ovatko opettajat kuitenkin oikeassa ja mitä hyvää/huonoa erityisluokasta/koulusta voi seurata pojallemme.



Onko jollakin kokemuksia?

niin ei tule mainintaa todistukseen,jos taas jokin oppiaine/aineet ovat mukautettu siitä tulee maininta todistukseen.



Kyllä eritysluokka leimaa,kokemuksesta voin sanoa kahden lapsen äitinä.



Opettaja ja neuropsykolgi sanoivat,että on TODELLA harvinaista "päästä" takaisin normaaliluokkaan (siis yleisellä tasolla)ja juuri näin on käynyt meidänkin kohdalla,toinen on nyt kasilla ja toinen nelosella ja ei puhettakaan normaaliluokkaan siirtymisestä.

Omat kokemukseni on, että erityisluokka on eräänlainen tarkkis, jossa voi olla jopa rauhattomampi ympäristö opiskella kuin normaaliluokassa. Ongelmia on ja hyvin erilaisia samassa luokassa.



Lisäksi yksi tärkeä tekijä on opettaja. Millainen hän tulisi olemaan ? Meillä erityisluokan ope oli vielä sellainen kokematon nuori nainen, joka ei osannut eikä tiennyt mistään mitään.

oppimisen valmiudet olisivat olleet lapsella itsellään hyvät, mutta just se keskittyminen ja sosiaalinen puoli olivat aika hakusessa. Meille se kokemus oli aivan hirveä!



Virallisesti meille luvattiin ja paperilla seisoi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Erityisopettaja osasi kuulemma ottaa huomioon jokaisen yksilölliset mahdollisuudet tai tarpeet ja opastaa meidänkin lasta yleisopetuksen opetussuunnitelman mukaiseen oppimiseen.



Todellisuudessa siellä ei koko tuon vuoden eli 3-luokan kevään ja 4-vuokan syksyn aikana opittu mitään. Ei MITÄÄN.



ryhmässä oli niin paljon ERILAISIA vaikeuksia, että vaikka lapsia oli vain 7, opettajalla ei riittänyt aikaa (eikä ehkä mielenkiintoakaan) ottaa niitä erityistarpeita huomioon. Lisäksi asenne oli selvästi se, että jos nämä kakarat nyt onnistutaan pitämään poissa suorasta väkivallasta, se riittää. Mitään jatkokoulutussuunnitelmia ei tällä opettajalla todellakaan ollut. Asenne oli se, että näin ongelmallisilla lapsilla ei kuitenkaan ole tulevaisuutta, ihan turha yrittää sen enempää. Voi olla, että hän olikin oikeassa monen lapsen suhteen: luokalla oli monta lasta joilla oli pahoja oppimisvaikeuksia ja pari lasta, joiden sosiaaliset vaikeudet olivat vielä omammekin suuremmat ja jotka esim olivat jatkuvasti väkivaltaisia. Kaikki ongelmat siis yhdistettynä samaan. Opettaja sanoi aivan suoraan, ettei tästä koulusta lukioon mennä. Monet ei mene ammattikouluunkaan.



No meidän poika ei siis oppinut vuoteen mitään ja sai pari kertaa viikossa turpaansa. Hyvänä puolena oli se, että erityisluokkalaisia ei kisattu sen enempää kuin muitakaan, huonona se, että luokan sisäinen väkivalta oli nii nrajua ja oppiminen mitätöntä. lisäsi meidän kannalta oli huono se, että tälle luokalle lapset oli kerätty ympäri kaupunkia ja siksi kaikki luokkakaverit asuivat kaukana meistä - mitään vapaa-ajalle ulottuvia kaverisuhteita ei siis syntynyt, kun taas meidän sosiaalisesti muutenkin harjoitusta kaipaava lapsi olisi niitä nimenomaan tarvinnut.



Ja meille normaaliluokalle palaaminen oli todella vaikeata. Erityisluokan opettaja kyllä kannatti palaamista ja sanoi sen useaan kertaan. Normaaliluokan opettajat ja lähikoulun rehtori sen sijaan panivat vastaan ja hidastivat niin paljon kuin voivat. Kun paluu lopulta oli pakko toteuttaa, mitään tukitoimia ei saatu. Kun vuosi oli vietetty oppimatt amitään, on selvää, että lapsi oli aika lailla jäljessä ja siinä kirimisessä oli aika homma. Nyt on mennyt pari vuotta normaaliluokalla ja kaikki muu on hyvin, mutta englannin opiskelussa tuota hukkaan mennyttä vuotta maksetaan vielä.



Periaatteessa erityisluokalta saa normaalin todistuksen, jollei mmitään oppisilältöjä mukauteta. mukautuksista tulee merkintä todistukseen. jatko-opiskelupaiakt ottavat sen sitten huomioon miten haluavat. Useimmat lukiot pitävät sitä esteenä, mutta tiedän yhden ylioppilaaksi kirjoittaneen dysfaatikon, jolla oli peruskoulussa mukautettu äidinkieli. Hän kirjoitta steinerista, joka oli ainoa koulu, johon mukautus ei ollut sisäänpääsyn este. siellä todettii nvain,e ttä samat vaatimukset on sitten tästä eteenpäin ja itse pitää huolehtia niistä selviäminen. Aikuislukiossa mukautuksetkaan eivät liene este.



HUOM: Meille luvattiin normaali yleisopetuksen suunnitelma kun lapsi lähti erityisluokalle. Sellainen olikin silloin, ainakin siis paperilla. Sittemmin minulle selvisi, että kyseisessä koulussa (joka oli kokonaan erityiskoulu) ei yläkoulun puolella lainkaan olisi opetettu muuta kuin mukautettua englantia "koska ei ole opettajaa". Eli jos lapsi olisi jäänyt sinne, se mukautus olisi ollut edessä joka tapauksessa täysin lapsen omista kyvyistä riippumatta!



Olen huomannut, että jotkut tavalliset luokanopettajat luottavat aika sinisilmäisesti siihen, mitä erityisluokkien hienoissa papereissa lukee. Ei se ole pelkkää halua päästä eroon hankalasta lapsesta, se on myös naivia sinisilmäisyyttä. Uskotaan esim että on tiloja joissa voi tehdä työtään yksin ja rauhassa, on yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvia menetelmiä jne. Karvas totuus on yleensä kuitenkin se, että tilojen ja materiaalien suhteen on vielä suurempi pula kuin tavallisissa kouluissa ja erityisopettajan resurssit ei riitä niiden 8 ongelmakersan tarpeisiin sitäkään vähää kuin sen tavisopettajan resurssit riittäää niiden 30 tavislapsen tarpeisiin.

Taitaa se Salonoja olla oikeassa...

Kolmasluokkalainen opiskelee normaalissa opetusryhmässä ja saa erityisopetusta pienryhmässä kerran viikossa äidinkielessä, sekä tukiopetusta kerran viikossa matematiikassa. Lapsella on ollut alusta asti HOJKS ja luokassa on luokka-avustaja. Koska lapsella on kapea-alaisia oppimisvaikeuksia, mutta ei tarkkaavaisuuden tai keskittymisen vaikeutta ja sosiaalinen kanssakäyminen on ollut hyvää, on koulussa oltu sitä mieltä, että pienryhmään siirto ei olisi mielekästä.

Kuudesluokkalaisella ei ole ollut koskaan oppimisvaikeuksia, mutta tarkkaavaisuus ja keskittyminen ovat aina tuottaneet ongelmia, sosiaaliset taidot ovat heikot ja impulssikontrolli huono. Yliherkkä kuulo, hahmotushäiriö ja juuttuminen joihinkin asioihin kuuluvat myös lapsen ominaispiirteisiin. Tämä lapsi on ollut 0-3 luokat normaalissa opetusryhmässä avustajan kanssa ja 4-6 luokat pienryhmässä edelleen avustajan kanssa. Osassa oppiaineita lapsi on normaalissa opetusryhmässä avustajan kanssa. Järjestely on ollut molempien osalta tyydyttävä l. kolmasluokkalainen ei saa riittävästi erityisopetusta ja kuudesluokkalainen on joutunut oppimisvaikeuksista kärsivien ja häirikköjen joukkoon (täällä ei ESY-ryhmää erikseen), mutta pärjätty on, kun kotona jaksetaan tukea lapsia.

jatko-opinnot kun ollut erityisluokalla

Onko teillä tietoa siitä kuinka helppoa on päästä pois erityisluokalta /koulusta kun on siellä ollut ja haluaa pois? Entä mihin oppialitoksiin näistä kouluista/luokilta pääsee jatkamaan? Saako ihan normaalin todistuksen, jolla pääsee mihin tahansa lukioon?i]

Erityisopetuksessa on hienoista tavoitteista huolimatta paljon kuntakohtaisia eroja! Toiset kunnat saavat houkuteltua päteviä ja osaavia opettajia, toisissa epäpätevät sijaiset opettavat vuodesta toiseen. Toisissa kunnissa panostetaan avustajiin ja erityisluokan ryhmäkoot pidetään oikeasti pieninä. Toisissa kunnissa taas resursseihin vedoten ei avustajia ole. Nämä seikat vaikuttavat oppimiseen mielestäni hyvin paljon. Samoin koulun koosta, eriyisoppilaiden määrästä ja oppimisideologiasta riippuu onko kaikenlaiset erityisoppilaat laitettu samaan ryhmään vai onko esim. sosiaalisista syistä erityisopetukseen siirretyillä ja oppimisvaikeuksien takia siirretyillä omat ryhmänsä. Kannattaa siis ottaa selvää oman kunnan/koulun tilanteesta.

Tavoite tietysti on, että erityinen tuki auttaisi lasta/nuorta niin paljon, että hän voisi palata tavalliseen luokkaan. Tämä on helpompaa koulussa, jossa opiskelee erityisoppilaiden lisäksi myös tavallisia luokkia, jolloin oppilas voi opiskella ensin osan aineista yleisopetuksessa. Kaikki eivät kuitenkaan ikinä pääse tähän. Jokainen varmasti ymmärtää, että jos oppilaan oppimiskyky on esim. 7-vuotiaan tasolla, niin minkäänlaiset tukitoimet eivät auta häntä ymmärtämään 9-luokan matematiikkaa yleisopetuksen ryhmässä. Silloin tavoitteita on syytä mukauttaa ja opettaa se matematikka pienryhmässä oppilaan omalla tasolla.

Jatko-opintoihin pääsy riippuu paljon juuri näistä mukautuksista. Tavoite on löytää jokaiselle oppilaalle jatko-opiskelupaikka, joka vastaa hänen toiveitaan ja kykyjään. Eli jos erityisopetussiirto on johtunut keskittymisen ongelmista ja tukitoimet on auttaneet, eikä ole tarvinnut mukauttaa, niin ei ole mitään estettä esim. lukio-opiskelulle. Jos taas erityisopetussiirto johtuu oppimisen ongelmista (oli syy sitten dysfasia, kehitysvammaisuus tai ihan mikä muu vain) ja sen vuoksi oppisisältöjä on mukautettu, niin tämä vaikuttaa myös jatko-opintoihin: Jos oppilas on peruskoulussa opiskellut esim. keskimäärin 6-luokan tasoisesti lukuaineet, niin hänellä ei ole edellytyksiä pärjätä lukiossa. Myös ammattikouluissa pärjäämiseen tarvitaan tällöin pienryhmän tukea. Myös ammattihaaveet olisi syytä mitoittaa kykyjen mukaan: tällaisesta oppilaasta ei tule lääkäriä tai tuomaria, sen sijaan hän voi olla hyvä kädentaitojen ammattilainen.

vasta yläasteella, kun opetajat siinä vaiheessa tajusivat, että hänellä on lukihäiriö. Koulumenestys ja koulussa viihtyminen paranivat merkittävästi. Tähän mennessä lapsi oli räpistellyt ala-asteen juuri ja juuri läpi. Yläasteella numerot ja itsetunto nousi, kun sai asianmukaista opetusta. Kaverit pysyivät paljolti samoina, vaikka eri luokalle menikin.

ei lukihäiriöinen ole kyvytön oppimaan ihan normaalieja oppimääriä, hänelle vaan pitäisi opettaa ne toisella menetelmällä! (ja kuten yllä erityisopettaja totesi, ne mukautetut numerot ovat lähtökohtaisesti kaikki normaalivitosta huonompia. Siis mukautettu kymppi on huonompi kuin normaalivitonen) Mutta oikeasti mä luulen, että tämän sun tuttavasi lapsi ei ole joutunut mukautettuun opetukseen vaan päässyt erityisopetukseen. joka joissian tapauksissa voi olla ihan hyvä, vaikka itse en ole kyllä yhteenkään sellaiseen törmännyt.



se yllä pitkän tekstin kirjoittanut äiti

Päätökset on jo tehty ja lapsi menee erityisluokalle (normaali oppimäärä... ainakin muka). Lasta aletaan integroimaan normaaliryhmään heti koulun alkaessa alkaen suuresta vahvuudesta, eli matikasta (osaa jo kolmasluokkalaisten juttuja). Mutta noita teidän kirjoituksia lukiessa tulee pelko puseroon. Mitä jos se luokka on oikeasti "ei-haluttujen-lasten-säilytyspaikka" jossa ei ole tarkoituskaan oppia, vain saada kaikki pysymään aisoissa?? Onko lapsen tulevaisuus nyt tässä??



ap

Mitä jos se luokka on oikeasti "ei-haluttujen-lasten-säilytyspaikka" jossa ei ole tarkoituskaan oppia, vain saada kaikki pysymään aisoissa?? Onko lapsen tulevaisuus nyt tässä??

ap

Sun pitää nyt olla tarkkana ja seurata lapsen koulunkäyntiä ja oppimista. Sun pitää lukea opetussuunnitelmat (Opetushallituksen ohje ja kaupungin/koulun omat) ja verrata lapsen etenemistä niihin. Sun pitää olla yhteydessä opettajiin ja vaatia kotiläksyjä ja tehdän iitä yhdessä lapsen kanssa. jos ope ei anna kotiläksyjä (kuten esim meillä kävi - siis ei tehty tunnilla mitään eikä ikinä ollut läksyä) sun pitää pitää lapsellesi omaa koulua kotona . Ja jos homma ei toimi siellä, sun pitää vaatia siirtoa tavalliselle luokalle. Tarpeen vaatiessa sun pitää ostaa omat kirjat ja opemateriaalikin (ainakin kielissä kannattaa ostaa opettejien cd:t jotta saa kuunteluharjoituksia).

Jos integrointi todella lähtee käyntiin, on kuitenkin ihan hyvät odotukset, luulen. Meille vaan siitäkin puhuttiin paljon ja mitään ei kuitenkaan tehty senkään suhteen. Paljon kuulee tarinoita, joissa integrointi ei onnistu, kun sen tavisluokan opettaja, jonka opetukseen pitäisi integroitua, ei halua sen onnistuvan tai kun tavisluokan ja erkkaluokan opet ei tee yhteistyötä.

Ei sun lapsen tulevaisuus vielä ole mennyt. Mutta se on susta ja sun vaivannäöstä kiinni. Vahdi ja opeta itse, siitä tässä aika pitkälle on kyse.

t. se yllä pitkästi kirjoittanut äiti

olen tänä lukuvuonna esim purkanut 3 erityisopetuspäätöstä, oppilaat siirtynyt normaaliluokkiin.



En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta laita ihmeessä lapsi pienryhmään, kun olet kerta sen mahdollisuuden saanut. Helpommalla sieltä pääsee pois kuin saada kesken lukuvuotta erityisluokkapaikkaa.



Mukautus (vanha nimi, nyk. eritytetään) tarkoittaa sitä että jossakin tai kaikissa oppiaineissa oppilaalla on henk.kohtainen suunnitelma jonka mukaan hän opiskelee. Tämä näkyy päättötodistuksessa, mutta muuten ei. eriyttämiseen vaaditaan psykologin tutukimukset yms.



Ole yhteydessä lapsesi opettajaan, eiköhän sieltä saa infoa. Luokkia ei perusteta enää diagnoosin pohjalta, eli erityisluokassa on monenlaista oppijaa - levottomista lukihäiriöisiin.



t. lomaa odottava opettaja

sori, mutta pakko kommentoida...Nykyään ei MUKAUTETA vaan YKSILÖLLISTETÄÄN oppimääriä. ERIYTTÄMINEN tapahtuu opsin sallimissa rajoissa, eikä siitä tule tähtimerkintää todistukseen.



T:Pätevä erityisopettaja

miltä sinusta tilanne kuulostaa? Olisin tahtonut lapsen tavisryhmään jossa ryhmäavustaja, mutta kokopäiväistä avustajaa ei saa.



ap

En voi muuta kuin rehellisesti sanoa että se on tuurista kiinni. Se on erityisopettajallekin aina arvoitus tuleeko haastava vai tosi haastava porukka.

Paras olisi ollut yleisopetuksen luokka avustajan kera. Ongelma on se, että monet yleisopetuksen opettajat eivät halua moiseen ryhtyä ja kun asenne on jo alusta väärä, niin pieleenhän siinä mennään. Tuollaisilla lapsilla kuitenkin yksi tärkeimmistä on hyväksyvä aikuinen (opettaja). Muuten vuorovaikutus menee heti pieleen ja alkaa sellanen kehä joka vaan ruokkii itseään.

Tämä on teidän perheelle siksi myös arvokysymys, että mikä loppujen lopuksi on tärkeintä. Minä sanon vanhemmille, että elämässä kerkeää oppia erilaisia asioita myöhemminkin, mutta ensisijaisena tehtävänäni on olla näille lapsille hyväksyvä ja turvallinen aikuinen, joka tukee itsetuntoa (joka on useilla erityisoppilailla hyvin heikko). Jos koulun saa hyvin alkuun positiivisessa ilmapiirissä, niin eikö silloin kannata myös antaa hiukan pidempi aika akateemisille tavoitteille? Esim. alkuopetuksen (1-2lk) voi katsoa kokonaisuuten ilman että se vielä merkitsee yksilöllistämistä, jos ekaluokan lopussa ei ihan täyty ne tavoitteet, mitkä opsissa lukee.

Jos olet tavoitteiden saavuttamisesta huolissasi, kerro se hojks-palaverissa heti alkusyksystä. Voit kertoa, kuinka paljon olet valmis panostamaan lapsesi koulunkäyntiin myös kotona. Siitä erityisopetuksen hitaudessa on monesti kysymys, että nuo oppilaat ovat usein oppimistahdissaan hitaampia ja jos kotona ei oppimista tueta, ei ole järkeä mennä eteenpäin ja rakentaa esim. matikkaan huteraa pohjaa.



Jos luokassa on avustaja tai avustajia, eriyttäminen yläkanttiin onnistuu ihan hyvin. Jos itse opetan jollekin lapselle vaativampaa juttua, lähden esim. kirjastoon ja avustaja jää luokkaan. Näin erityisluokalla on kyllä parempi mahdollisuus yksilöllisempään opetukseen. Sun lapsen vaara tavisluokassa on se, että hän istuu puolet kouluajasta käytävällä "häiriökäyttäytymisen" vuoksi. (luokanopettajat eivät tunne käsitystä impulsiivinen)



Nää kaikki jutut on ihan kunnasta, koulusta ja ihmisistä kiinni. Mitään varmaa ei kukaan voi sanoa, valitettavasti.



T:EO

kirjotin ap pitkän vatauksen ja kun painoin lähetä, vauva-lehden sivuilla olikin tilapäinen häiriö, yritä hetken päästä uudelleen. Just, hävis tietysti bittiavaruuteen........

kirjotin ap pitkän vatauksen ja kun painoin lähetä, vauva-lehden sivuilla olikin tilapäinen häiriö, yritä hetken päästä uudelleen. Just, hävis tietysti bittiavaruuteen........kokeillaan nyt tällä

mitä erityisopettaja kertoo. Eli ettei voi sanoa yleispätevästi, että normaaliluokka olisi aina parempi tai että erityisluokka olisi aina parempi. Se on hurjasti kiinni kunnasta, opettajasta ja siitä muusta luokasta. Sekä tietenkin lapsesta itsestään.



Meillä on myös koulun aloitus edessä. Pojallani on as-diagnoosi ja motoriikan vaikeudet. Hän lukee sujuvasti jo tv:n tekstityksiäkin ja laskee kaksinumeroisia lukuja päässään yhteen - eli "akateemiset taidot" ovat hyvät. Mutta kysymysmerkki on, miten hän pärjää kun kolmannella aletaan lukea reaaliaineita ja abstrakteja asioita. Voi olla, että abstraktien käsitteiden kanssa on vielä työmaa edessä!



Vaikeinta kuitenkin on kaikki muu. Oman toiminnan ohjaus on vajavaista ja pelkään myös kiusaamista. Lapseni kun on todella kömpelö sosiaalisesti, ei ole yhtään kaveria. Ip-hoito on vielä suuri kysymysmerkki.



Laaja-alaiselle erityisluokalle ei ollut stadissa vaihtoehtoja. Ei ole as-luokkia ja autismiluokat taas ovat liian vaikeasti autisteille (lapseni ei oppisi siellä mitään sosiaalisia taitoja). Tällä hetkellä uskotaan, että opetus voi edetä yleisopetuksen tahdissa, eikä mukautusta (anteeksi siis yksilöllistämistä) tarvita.



Tavallinen luokka ei mitenkään ole vaihtoehto, koska omaa avustajaa ei as-diagnoosilla saa Helsingissä eikä lapsi kestäisi ääniyliherkkänä sitä menoa.



Mutta todella jännittää, millainen opettaja lapselleni osuu kohdalle (tulossa sijainen ensi talveksi) ja millaisia muut lapset luokalla ovat!

olen se "kognitiivisesti älykkään" kiusatun lapsen äiti, jonka lapsen koulu haluaisi siirtää erityisluokalle. Pelottavan kuuloisia nämä kokemukset. Lapseni olisi nimenomaan tuollainen ESY-lapsi eli tunne-elämän häiriöt syynä. Poika käyttäytyy kieltämättä välillä huonosti kun suuttuu kiusaajille. Hän ei kuitenkaan käyttäydy huonosti missään muualla kuin koulussa, jossa kaikki kiusaavat häntä. Vaikka kyllä se kiusaaminen tulee meille kotiin asti häiritsevinä puhelinsoittoina tai koulumatkoilla, kun poikani hakataan tai häntä ei päästetä kotirapun ovesta sisään. Minulla on varma tunne, että käytös johtuu kiusaamisesta, ei mistään neurologisesta tai muusta häiriöstä tai meidän vanhempien vajavaisuudesta. Luokan kiusaamiskyselynkin mukaan kaikki kiusaavat poikaani. Opettajat eivät vain suostu tätä myöntämään. Erityisesti rehtorin läsnä ollesssa muut opettajat varovat mainitsemasta asiaa. Ilmeisesti meidät halutaan savustaa pois koulusta, joko erityiskouluun tai muualle. Tosi ärsyttävä tilanne,

Täällä kaikki mitä tulee tietää erityisopetuksesta:



http://www.facebook.com/group.php?gid=44596980521&ref=mf