Oikeita todellisia kokemuksia erityisopetuksesta?

noin 10-vuotiaana ja hänen numeronsa alkoivat paranemaan ja hän alkoi menestymään koulussa... Hän alkoi nauttimaan koulunkäynnistä, kun huomasi, ettei olekaan tyhmä ja että hänellä on mahdollisuus oppia. Tämä kaikki johtui vain siitä, että hänen ongelmansa tiedostettiin ja hän sai oikeanlaista tukea siihen.

Jos lapsen oppimisvalmiudet on hyvät niin hän saa erityisluokalla varmasti paremman alun koulutielle kuin normiluokalla.

Normiluokalla hän voisi joutua "silmätikuksi" jos ei malta keskittyä, kun ei sielläkään ole aina hyvä ja loistava työrauha jne. Kuitenkin erityisluokan opettajalla on enemmän näkemystä erityisasioissa kuin tavallisella luokanopettajalla (vaikka hekin toki näkevät kaikenlaista) ja erityisluokka on pienempi jolloin opettajan aika per oppilas on enemmän.



Kiusatuksi voi joutua ihan mistä tahansa syystä. Jos on silmälasit, punainen paita jne eli sitä ei tuon vuoksi kannata pelätä eikä nostaa piruja seinille.

Erityisluokallaolosta ei kannata tehdä mitään maailman suurinta asiaa, vaan hyvä luokka ja koulussa on kivaa asenne vaan ja menoksi.



On paljon kurjempaa lapselle itselleen jos joutuu heti alusta tuskailemaan kaikkien asioiden kanssa ja siten pikkuhiljaa ei ehkä jaksa enää edes yrittää ja menestyminen koulussa onkin lopulta mahdotonta.

Toki sekin riippuu lapsesta tosi paljon ja luonteesta ja tuesta ja kaikesta, mutta uskon että erityisluokalla lapsella on mahdollisuus oppimisen iloon.

Ei sitä huvikseen kenellekään ehdoteta.



Mukavaa ja reipasta koulutaivalta teille!

hän on erityisluokalla koska tarvitsee myös aikuisen tukea ja neuvoja.

kun ymmärtää mitä täytyy tehdä niin jaksaa koko tunnin tehdä hommia, häiritsemättä muita. häntä häiritsee kun koko ajan joku puhuu ja liikkuu ympäriinsä.

perhe-lehdessä haastatellun Timo Saloviidan näkemyksiä.



Meillä myös lahjakas lapsi, jolla huono keskittymiskyky, mutta open mukaan ei tulisi kuulonkaan, että laitettaaisiin erityisluokalle!

sekä hyviä,että huonoja. Vanhemman pojan luokassa on paljon ns ongelmakäyttäytyjiä ja voit kuvitella mitä se tuo tullessaan 8 lk oppilailla. Toinen poika on yhdistetyssä luokassa ja hän on taas ns häirikkö ja ei ole ollenkaan oikeanlaisessa luokassa kun on iso ryhmä.

Lapseni aloittaa koulutiensä näillä näkymin erityisluokalla. Päätös ei ole helppo ja kiikun kaakun meneekö tuonne vai normaaliryhmään. Normaalissa ryhmässä opiskelu olisi iso haaste. Pelottaa koko homma. Kysymyksiä herättää eniten tällaiset asiat: oppiiko erityisryhmässä oikeasti mitään? Millaisia ovat luokkakaverit, onko noissa ryhmissä hirveitä ilkeitä räyhänhenkiä jotka tekevät oppimisen mahdottomasti? Miten pahasti erityisluokkalaisia kouluissa kiusataan? Jääkö loppuiäksi leima otsaan? Kyseessä lapsi jolla erinomaiset oppimisvalmiudet, paljon erityistaitoja mutta tarvitsee ylimääräistä aikuisen tukea häiriöherkkyyden ja impulsiivisuuden takia. Ei häirikkö mutta keskittyminen herpaantuu ja puuha vaihtuu jos ympärillä kaoottista...

minkälaisia sinne luokalle laitetaan. Meillä on samanlainen lapsi, lisänä dysfasia, ja hänet laitettiin dysfaattisten lasten ryhmään. Opinnot menneet oikein hienosti, on luokkansa "priimus".Meillä oli juuri Hojks-palaveri, dysfasia ei enää ole iso ongelma, mutta koska ensi vuonna alkaa vieras kieli ja tarkkaivaisuushäiriö on ilmiselvä, päätimme jatkaa tällä luokalla, koska isossa 30 oppilaan ryhmässä keskittymiskyky olisi surkea. Ei ole kiusattu erityisryhmäläistä, mutta varmuuden vuoksi poika harrastaa painia - niskalenkin osaaminen on itsesuojelua...

Jos ryhmässä on samanlaisia lapsia, hyvin se menee.

Vai, että numerot alkoivat parantua?



Kaikki mukautetut arvosanat ovat aina huonompia kuin yleisen oppimäärän arvosanat siis mukautettu 10 on huonompi kuin normaali 5.



Vaikka näin asia onkin, niin mukauttaminen on ihan hyvä vaihtoehto. Oppii edes jotain.



Erityisluokalle meno ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi opiskella mukautettuna. Moni opiskelee yleisen oppimäärän mukaan, älykkyydessä ei siis ole mitään vikaa, mutta eivät vaan pärjäisi isommassa ryhmässä.

johon on siis tungettu kaikki ongelmatapaukset, niin en todellakaan suosittele. Mutta jos kyseessä on pienryhmä, jossa opettaja osaa ottaa kaikkien ominaispiirteet huomioon ja oppilaatkin ovat suht "normaaleja" omine pikku omituisuuksineen niin silloin pienryhmästä on hyötyä. Harmi vaan että nykyään ei tasa-arvon nimissä eritellä minkälaisesta luokasta on kyse ja on vähän arpapeliä mihin porukkaan joutuu.



t. erityisopetuksessa paljon sijaisuuksia tehnyt, vaikka ei alalle koulutusta saanut