2 lapsiset perheet ovat
sellaisia pakkoperheitä.
Mun kokemukse mukaan ne kaksi lasta on tehty pakosta, kuuluu tehdä lapsia kun on ollut parisuhteessa tarpeeksi kauan. Näin elämän kuuluu mennä.
Lasten määrä jää sihen kahteen, koska se on normi. Lapsia ei sen kummemmin rakasteta, vaan he ovat osa sitä odotuksia vastaavaa elämää. Usein esim. vanhemmat palaavat työelämään pian. Elämä on sitä samaa lisänä vaan on kaksi lasta.
Useampilapsisessa perheessä rakastetaan oikeasti lapsia. Lapset on tehty, koska heidät on haluttu. Lapsiperhe-elämää rakastetaan. Elämä on muuttunut verraten aikaan ennen lapsia. Nämä lapset ovat oikeasti elämässä tärkeitä osia.
Näin olen omassa tuttavapiirissä havainnut. Perheet ihan oikeasti jakautuvat näihin tyyppeihin.
Kommentit (39)
Vähän sama kun sanois, että perheissä joissa on enemmän kuin ne kaksi lasta ei voida todella rakastaa lapsia, koska aikaa lapsi/vanhempi suhteellehan on tietty sitä vähemmän mitä enemmän lapsia on
eikä enempää tule vaikka kuinka yritettäis ja haluttais. Rakastetaan näitä jotka meille on suotu. Kiva kun kerroit mulle nyt syyn tähän miks multa poistettiin kohtu. Eli sen takia kun 2 lasta on normi. Ettei vaan enempää tulisi.
Meillä on kaksi lasta ja olemme tukiperheenä neljälle lapselle.
Mihin joukkoon me kuulumme?
Vai voisiko maailma kuitenkin olla kaikkia niitä harmaan sävyjä tai jopa värillinen? Eikä pelkkää musta-valkoista...
oletko provo, muuten en jaksa vastata...
Varmasti on poikkeuksiakin, mutta siis mun kokemuksien mukaan se aika lailla menee näin.
Mutta esim. ne jotka eivät saa lisää lapsia vaikka haluaisivat varmaan rakastavt kahta lastaan.
Mutta kait te nyt oikeasti tiedätte ihmistyypin, joilla elämä menee kuin pitää. Eli hommataan ne kaksi lasta kun niin kuuluu. Eikä sen tarkemmin pysähdytä miettimään ja rakastamaan niitä lapsia. Lapsia ei koskaan haluttaisi tehdä enempää, koska ne eivät kuvioon kuulu, sotkevät täydellisen elämän.
Ja jotta sitä mustavalkoisuutta olisi, niin tottahan näillä kaksilaosisilla elämä joskus meneekin hieman toisin. Vaikka elämä on laitettu mallilleen, voi vaikka avioero tulla. Vaikka sekin on tosin nykyään aika trendikästä.
-ap
henk. koht. tuntumaa ei ole.
Eivät he ainakaan ole näitä "näin elämän kuuluu mennä"-perheitä koska siinähän on kaksi lasta.
Tosin voihan se yksi lapsikin olla tehty vaan pakosta, että suvulla on jatkaja, vaikkei mitenkään muuten lasta haluaisi.
-ap
Pitää varmaan lopettaa tämän palstan seuraaminen, en kestä näin suurta järjen vähyyttä. Vaikea edes ymmärtää, että noin yksinkertaisia ihmisiä oikeasti on olemassakaan!
Yritätkö provota vai oletko vaan yksinkertaisesti vajaa?
Länsimaisessa sivistysmaassamme lapsiluvun voi valita itse (poissuljettuna lapsettomuus). En oikein ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos katsoo, että kaksi lasta on sopiva määrä. Voihan sitä valita neljä lasta ihan sillä perusteella, että saa olla pitkään kotona ja kuitata lapsilisät. Ja joku taas voi uhrautua lapsilaumansa nimissä. Aika paksua väittää, että "lapsia ei sen kummemmin rakasteta". On niistä sentään sen verran vaivaakin, ettei niitä nyt ihan koristeeksi viitsi tehdä.
Meillä on kaksi lasta siitä syystä, että olemme lapsirakkaita, ja perheen tavoittelu oli meille itsestään selvää. Ajattelen niin, että kaksi lasta ei ole normi vaan minimi. Ja meille riittää minimi. Lapset ovat meille kaikessa etusijalla. Halusin olla kotona kunnes nuorin lapsi on vähintään 2,5-vuotias, ja tällä lapsimäärällä tuo aika ei venähdä mahdottomaksi.
haluavat vaan vauvoja, eivät lapsia. Uusia tehdään sitä mukaa kun vauvasta kasvaa taapero. Ei tartte viettää aikaa enää senkään kanssa kun isommat huoletii kun äidin täytyy keskittyä vauvaan.
Oletko sinä tälläinen, ap. Oletko?
Ai että ihan tiedät tuttaviesi rakkauden vähyyden lapsiinsa. Sehän jo melkoinen taito on!
Voisit varmaan tuotteistaa tuota mainiota erikoisosaamistasi ja perustaa yrityksen, ja sitten kierrät turuilla ja toreilla mittailemassa vanhempien tai joidenkuiden ihmisten kumminkaiman tuttavien suhdetta jälikasvuunsa. Näin taantumassa kaikki toimeliaisuus on poikaa!!
vittu kun pääsis noista räkäpäistä eroon ja niiden kusipäisistä kavereista, kahdessa on ihan liikaa
lähteä yritystä perustamaan.
Kyllähän nämä perheet varmasti itsensä tunnistavat.
Ehkäpä siksi tässä ketjussa ei kauheasti ole samoin ajattelevaa vielä esiin tullut?
Voi olla, että kukaan ei haluaisi maksusta yrityksessäni kuulla totuutta perheestään, jos se hieman napsahtaisi omaan nilkkaan.
Ja mun älykkyysosamäärästä. Koen kyllä olevani ihan järkevä ja normaali. Mulla vaan on tälläisiä kokemuksia.
Ja juu, kyllä mä osaan päätellä ilmeistä, sanoista, teoista jne kuinka rakastettuja lapset ovat.
-ap
perheessä äiti, isä, kaksi lasta, jotka poika ja tyttö,
omakotitalo,
kaksi autoa, joista toinen farmari,
VAIN koira puuttuu täydellisestä idyllistä, tosin sekin suunnitteilla
Olemme näin onnellisia, ihan sama mitä joku muu meistä ajattelee, elämämme on mukavaa näin :)
ei siinä välttämättä ehdi kovin suurta perhettä perustaa.. Ihan vain sivuhuomautuksena. Kaikkea kun ei elämässä välttämättä voi suunnitella ja saa, vaikka kuinka haluasikin.
omilla jälkeläisillään. sairasta.
Entas silloin kun perheella on kaksi lasta (vaikka enemman haluavatkin myohemmin) lopettavatko he silloin lastensa rakastamisen ja jatkavat sita taas kolmannen synnyttya?
Meilla on kaksi rakasta, ihanaa lasta, enempaa ei ole tullut vaikka tilauksessa on ollut kohta jo 2 vuotta. Mielenkiinnosta kysyisinkin etta miten meidat luokittelet?
Enta pari sellaista tuntemaani perhetta joissa se kolmas lapsi on ollut vahinko ja nyt tuntuu olevan sellainen perheen kolmas pyora?
Enta tallainen perhe jossa 3 tyttoa ja 4.lapsi poika. Pojan vuoksi tekivat noin monta lasta. Mita olet mielta?
itse olisin kyllä ottanut enemmän kuin tämän kaksi, mutta elämä ei aina mene kuin halutaan.