Olen niin ylpea 8-vuotiaasta tytostani, han on luokkansa paras oikeinkirjoittaja ja lukija!
Tytto on yhdistetylla 3-4.luokalla, on siis oikeasti tuolla 3.luokalla. Ja opettaja sanoi etta han on molemmista luokista, joissa yhteensa 30 lasta, se paras oikeinkirjoittaja ja hanen lukutaitonsakin on yli 10-vuotiaan tasoa.
Matikassa on keskitasoinen. Ja kaikissa muissa aineissakin menee hyvin.
Miksi olen hanen taidoistaan niin alyttoman ylpea on se koska han on kaksikielinen ja aina olen saanut kuulla joiltakin tahoilta kuinka haitallista se lapsille on!! Lapsi aloitti koulun 4-vuotiaana ja ekaluokan opettaja oli ihan kauhuissaan kaksikielisyydesta.
Nuoremman lapsen vanhempainilta ei sitten ollutkaan niin positiivinen kokemus, kuten jo odotinkin... En muista olikohan oikeastaan YHTAAN positiivista palautetta hanesta. Sain vain kuulla etta kuinka "paattavainen" lapsi on. (Eikohan tuo suoraan sanottuna tarkoittanut itsepaista!!)
No sanoi hanen opettajansa etta kylla tytolta alya loytyisi ja sita onkin, kun tytto vain suuntaisi sen oikeaan asiaan. Osaa tehda mita vain JOS haluaa. Mutta kun han ei suurimman osan aikaa HALUA.
Hmmm.... Tanaan lahdetaan palkkioksi sitten kirjaostoksille! :o)
Kommentit (12)
Itse olin aikoinani luokkani paras, olin todella varhaisessa vaiheessa kielellisesti lahjakas. Luin hyvin 4-vuotiaana ja ekalla kirjoitin todella siististi kun olin jo pari vuotta kirjoittanut :)
Nyt sitten tuskailen omien lasteni kanssa, kun näillä tuntuu olevan vaikeuksia kielellisissä asioissa, lukeminen, kirjoittaminen..... ovat hitaammasta päästä. Olen kyllä kade niille, jopa omalle äidilleni, joiden ei tarvitse painia näitten juttujen kanssa, vaan lapset ovat helppoja oppimispuolella....
olin viimeistään tokaluokalla koko ala-asteen paras lukija, luin jo ekallakin "oikeita" kirjoja ja tuossa vaiheessa aloin lukea aikuisten kirjoja. Kirjoittamisessakaan ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, matikassa olin myös koulun paras ja muissa aineissa parhaimpien joukossa.
Nyt olen masentunut, syömishäiriöinen, työtön luuseri jolla on yliopisto-opinnot kesken. Että ei se hyvä alku aina takaa hyvää lopputulosta
kunhan kaksikielisyys on äidinkielisyyttä ja systemaattista sellaista. (Eli koko lapsen kielenomaksumiselle herkän lapsuusajan hänen ympärillään puhutaan äidinkielenä kahta eri kieltä...Esim. isä on äidinkieleltään englantilainen ja äiti suomalainen). Lapsi voi tällöin omaksua molemmat kielet kokonaisvaltaisesti. Kolme- ja useampikielisten perheiden lapsilla taas on usein vaikeuksia omaksua mitään kieltä täydellisesti.
Tosi kiva viesti! Kirjaostokset on mukava palkkio. Lapset on TODELLAKIN yksilöitä ja ton kaksikielisyyden kanssa on menty aika monissa arvioissa metsään. Ja älä välitä näistä av:n kateellisista, joiden mukaan aina on jotain huonoa tai epänormaalia joka tapauksessa, jos ei nyt niin tulevaisuudeessa... Nauti ihanista lapsistasi ja hyviä lukuhetkiä teille!
oli saanut jostain kokeesta niin hyvän numeron että ei ollut kukaan ennen saanut. Siihen vaikutti myös nopeus.
Mutta ongelmia on sosiaalisella puolella aikas paljon. tekisin mitä vaan että ongelmat olisivatkin että ei osais kirjoittaa tai lukea ynm oppimisvaikeuksia. kyllä niistä aina selvitään. Mutta jos on ongelmat kavereiden keskudessa niin se on jo iso ongelma.
Ensin on Year Reception (jolla nuorimmaiseni on talla hetkella) se aloitetaan 4-vuotiaana ja sitten on Year 1, 2, 3, 4, 5, 6 ala-astetta.
Eli vanhempi lapsi 8-vuotias on nyt 3.luokalla.
Olen niin iloinen etta tyttonikin on kielellisesti lahjakas, toivotaan etta matikkakin pysyy hyvana, itsellani se on nimittain aivan surkea! Miehenikin on kaksikielinen ja aikuisialla opetellut viela 2 muuta kielta. MUTTA han ei ole puhunut omia kieliaan lapsille vaan englantia. Mutta hyvinpa ovat tuon oppineet! Ollaan oltu systemaattisia, mina puhunut suomea ja mies englantia. Isompi tytto osaa myos kirjoittaa jollakin lailla suomeksi j amielestani lukee suomea tosi hyvin.
Pienempi lapsi on viela parempi puhutussa englannin kielessa kuin siskona tuossa iassa, mutta kuten jo mainitsin hanella ei tunnu olevan yhtaan kiinnostusta mihinkaan akateemiseen. Enka nyt tarkoitakaan etta 4v. pitaisi sellaisia miettia, mutta jos hanta vertaa muihin ikaisiinsa.
Hankin osaa jo lukea, mutta ei ole oikein kiinnostunut.
Kiitos kannustuksesta teillekin! Ihanaa kun saa positiivista palautetta... vaikkakin tuon nuoremman lapsen asiat kummittelee taustalla...
ap
Muista että lapset kehittyy omaan tahtiinsa ja nuorempi on myöhemmin syttyvää lajia. Lisään että lasten kiinnostuksen kohteet vaihtelee ja kaikkia ei koskaan kiinnosta ns. kirjaviisaus vaan ovat enemmän käytännön ihmisiä.
Tiedän tuon tunteen että lapset osaa ja pärjää. Molemmat ovat erittäin hyviä ja toinen piirun verran parempi, hänelle kaikki asiat ovat helppoja oppia. Hänellä on lisäksi kärsivällisyyttä ja on jääräpäinen ja hakee tiedon itse. Toiselle pitäisi asiat olla heti valmiita kun on kärsimätön luonteeltaan.
Nuorempi neuvoo vanhempaa sisarustaan välillä englannin kielessä. Mielettömän hyvä muisti ja sillä pääsee jo pitkälle joten läksyjäkään ei tarvitse kuin kerran vilkaista.
Molemmilla on vielä erityislahjakkuus toisella musiikkiin ja toisella kuvan tekemiseen. Olen ylpeä ja onnellinen, en kuitenkaan ylimielinen ja kopea. Näin palstalla voi kehua mutta en kehuskele ystäväpiirissä eikä lapsetkaan.
2
On hienoa, että olet ylpeä lapsestasi. Haluan antaa asiaan kuitenkin toisen puolen. Olen itse hyvää päälle kolmekymppinen äiti, joka oli kolmannella luokalla luokkansa hitain lukija. Kävin tukiopetuksessa, koska opettajani ei huomannut olevani lukihäiriöinen.
Luokkani nopein lukija oli paras kaverini. Nyt vuosien jälkeen olen väitellyt oalta alaltani ja selkeästi voittanut ongelmani lukemisen ja oppimisen osalta. Ystäväni on menestynyt hänkin mutta ei lukunopeus ole häntä juuri elämässä eteenpäin vienyt sen paremmin kuin minuakaan.
Sieltä pahnan pohjalta on hyvät mahdollisuudet tehdä itselleen hyvä tulevaisuus!
Ala ole huolissasi nuoremman lapsesi "epaakateemisuudesta" - onhan se nyt ikaisekseen ihan riittavasti akateemisista jutuista kiinnostunut - ja enemmankin - jos osaa jo lukea!
Mekin asumme Englannissa, lapset kaksikielisia. Esikoinen on koulussa, kuopus esikoulussa. Esikoinen on vasta nyt melkein 7-vuotiaana innostunut lukemaan itse, vaikka on ihan fiksu ja alykas ja kaikista asioista kiinnostunut lapsi. Sen mielesta vaan oli paljon mukavampaa lukea meidan kanssa yhdessa kirjoja, siis niin etta vanhemmat lukevat hanelle. Itse lukemisessa ei kai ollut niin paljon mielta, seurallinen lukeminen oli kivempaa. Siis jossain asioissa sama lapsi voi olla hyvinkin 'academic' ja toisissa taas ei.
Kuopus meilla on melkein 4 eika yhtaan kiinnostunut mistaan kouluasioista. Eika mun mielesta sen ikaisen viela tarvikaan olla!
Psykologi lohdutti, että sosiaalisen puolen ongelmat alaluokilla on hyvin tyypillisiä lahjakkaille lapsille. He ovat älyllisesti ikätasoaan ylempänä ja heidän on vaikea sopeutua siihen, että tunnepuoli laahaa perässä ja kavereiden kanssa ei pärjää pelkällä nopealla älyllä. Pettymyksen sietokin on heikkoa, koska he ovat tottuneet siihen että asiat ratkeavat vaivatta ja omatoimisesti. Ohjauksen ja kasvun myötä yleensä kuulemma helpottaa.
Mutta ihan samalta minusta tuntuu. Jos olisi vaikeuksia lukemisen tai matikan kanssa, voisi selkeästi ohjata erityisopettajalle ja tukea läksyjen teossa. Nyt sitä on aika avuton kun lapsi itkee kotona välituntikahinoiden takia :-(
oli saanut jostain kokeesta niin hyvän numeron että ei ollut kukaan ennen saanut. Siihen vaikutti myös nopeus.
Mutta ongelmia on sosiaalisella puolella aikas paljon. tekisin mitä vaan että ongelmat olisivatkin että ei osais kirjoittaa tai lukea ynm oppimisvaikeuksia. kyllä niistä aina selvitään. Mutta jos on ongelmat kavereiden keskudessa niin se on jo iso ongelma.
Minun ei ole ollut tarkoitus kehuskella ja ylpeilla silla tavoin tuolla tyton lukutaidolla, olen vain erityisen hyvillani sen vuoksi kun koulunaloituksessa saatiin kuulla kuinka "haitallista" kaksikielisyys kuulemma on. Ja nyt kuitenkaan ei olekaan niin kaynyt. ;o)
En halua ajatella etta tasta nyt jotenkin haittaa lapselleni voisi olla. Ja olisittepa nahneet sen hymyn kun kerroin tytolle vanhempainilta kuulumiset... Hanen 2 parasta kaveriaan ovat juuri lahteneet pois luokaltaan ja han on ollut tosi surullinen sen vuoksi.
Ja mita tulee tuohon nuorempaan lapseen. Han on tosi vaikea tapaus. Kirjoitinkin hanesta tassa juuri eras paiva kun oli joutunut koulussa askartelemaan koko aamusession kun pelitteli. Sellainen itsepainen tapaus!
4-vuotiaat kun Suomessa saavat olla viela taysin lapsia... Valilla kaiho sinne. Taalla heilta taas odotetaan niin mahdottoman paljon, pitaisi kayttaytya kuin 7-vuotiaat!
ap
Ei ainakaan Suomessa mennä kouluun 4-vuotiaana.
4 vuotiaana kouluun ja nyt 8 niin eikös luokka-aste ole jo 4