Adhd muotidiagnoosi?
Professori Timo Saloviita väittää uudessa Meidän Perheessä, että 90 prosenttia nykyisin tehtävistä adhd-diagnoosesista on vääriä. Ennen luokissa oli hänen mukaansa koheltajia, häiriköitä, heikkolahjaisia ja kömpelöitä lapsia, nykyään puhutaan adhd-, add- ja asperger-lapsista... Suomalaiset sietävät huonosti poikkeavuutta, siksi turvaudutaan diagnooseihin ja erityisluokkiin.
Hmm... mitä ajatuksia?
Kommentit (88)
Siis että suurin osa erityisluokkien oppilaista ei tule ydinperheistä?
Sitä paitsi erityisluokilla on paljon muitakin kuin adhd-oppilaita. On aspergeria, on dysfasiaa ym.
Hohhoijaa..Vai että vahvasti perinnöllinen neurologinen sairaus? Mitä ominaisuutta tai häiriötä ei tänä päivänä pystyttäisi jäljittämään geenitasolle? Onhan jo vanha kansa tiennyt, ettei "omena kauas puusta putoa" ja "jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia".
Hupaisaa on, että aiheesta mitään tietämättömät käskevät pistämään nämä lapset "kuriin". Kyllä se adhd kovalla äkseerauksella lähtee...Vaikka asia on kyllä päinvastoin.
"Jos kyse on oikeasta adhd:stä, kova kurinpito pahentaa asiaa selvästi. Siinä tarvitaan huomattavasti monivivahteisempia kasvatuskeinoja. Nämä lapset ovat auktoriteettivastaisia, ja reagoivat hyvin huonosti kovaan kuriin. Sen sijaan positiivinen, kannustamiseen, palkitsemiseen ja itsetunnon rakentamiseen perustuva kasvatus tehoaa paljon paremmin."
Itse neljä lasta ja kymmeniä koiria kasvattaneena voin sanoa, että tuohan nyt pätee jokaiseen ihan jo maalaisjärjellä ajateltuna, siis tuo palkitseminen ja positiivinen palaute. Ja toisaalta jokainen tenava tai koiranpentu tulee uhmaikään, jolloin alkaa taistelu auktoriteetteja vastaan. Toisilla tämä taistelu on voimakkaampaa kuin toisilla. Ne, joita ei aseteta "ruotuun", kuvittelevat olevansa aikuisen tai isännän asemassa ja ovat varmasti hienosti sanottuna "auktoriteettivastaisia" lopun elämäänsä. Voi pyhä sylvi!
lapselle järjestetään hoitoa ja tukea sun muuta yhteiskunnan varoilla ja vanhempi kehtaa vielä valita työntekijöitä!
lastenpsykiatrian erityistyöntekijä voi olla oikeassa siinä, että ADHD:tä ei lasketa osaksi autismikirjoa. Mutta perustin tämän lauseeni TAYS:n asiaa käsittelevän Ensitieto-kurssin prujuun. Siinä yläotsikkona on Autismikirjo, ja alla määrittely: Neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö (näkyy vaikeuksina mm. käyttäytymisessä, kommunikoinnissa, sos. vuorovaikutustaidoissa...)
Alla on sitten luetteloa ranskalaisin viivoin: lapsuusiän autismi, epätyypillinen autismi, tarkemmin määrittelemätön laspuuden laaja-alainen kehityshäiriö. Ja tästä taas lähtee nuolet alaspäin: ADHD, dysfasia, Tourette, nonverb. oppimisvaikeus (jossa ei osata tulkita ilmeitä ja eleitä).
Eli kyllä tämän tulkinnan mukaan ADHD voitaisiin lukea autismikirjoon, ehkä laajasti ymmärrettynä. Joka tapauksessa ne esiintyvät usein yhdessä: ADHD:ssä esiintyy autismia vähintään 20-40 % tapauksista, myös touretteen liittyy usein näitä kahta. Ensitietokurssillakin puhuttiin yleisesti erityislapsista ja esim. näille tyypillisistä oppimisvaikeuksista, eikä heitä eroteltu
Vielä eräs poiminta: ADHD:lle on löydetty neurokemiallista taustaa. Välittäjäaineet kuten dopamiini eivät toimi oikein, eli ne eivät välitä kaikkea tietoa hermosolusta toiseen. Tässä vielä poiminta Wikistä (joka myös korjaa toisen väitteeni, jossa olin kiistatta väärässä. ADHD-lääke ei ole amfetamiinijohdannainen, mutta kuuluu samaan sukuun):
"Tarkkaavuushäiriöissä (ADHD, ADD) otsalohkojen dopamiiniratojen toiminta on puutteellista. Tähän perustuu muun muassa metyylifenidaatin (Ritalin) käyttö tarkkaavuushäiriöiden hoidossa. Metyylifenidaatti ei ole, kuten usein väitetään, amfetamiinijohdannainen, vaikkakin metyylifenidaatti on amfetamiinin tavoin stimulantti ja molemmilla lääkkeillä on joitain samoja vaikutuksia. Molemmat aineet kuuluvat fenetyyliamiineihin.
Stimulanttihoidon mielekkyydestä tarkkaavuushäiriöiden hoidossa kiistellään. Otsalohkoista on hermoratoja myös tyvitumakkeisiin. Otsalohkojen toiminnan häiriöihin liittyy usein motorisia oireita, kuten kömpelyys tarkkaavuushäiriössä. Dopamiinilla on paradoksinen vaikutus elimistössä; toisaalta se on stressihormoni, mutta toisaalta sillä on rauhoittava vaikutus, kuten muun muassa hyperaktiivisista lapsista tiedetään. Rauhoittava vaikutus perustunee siihen, että tarkkaavuuden parantuessa ympäristön virikkeet eivät aiheuta enää yhtä voimakasta stressiä."
Vielä yksi korjaus johonkin aiempaan viestiin: ADHD ei ole osa autismikirjoa. Autismikirjoon kuuluvat AS + autismin eri muodot. Sen viestin kirjoittaja taisi viitata yleisemmin neuropsykiatrisiin diagnooseihin, kun niputti samaan ADHD:n kanssa autismin, AS, Touretten ja monimuotoisen kehityshäiriön.t: lastenpsykiatrian, lastenneurologian erityistyöntekijä
Vierailija kirjoitti:
On siis suht uusi diagnoosi.
Niinhän se on. So what?
2009 aloitettu ketju. Viim. vastaus tältä vuodelta. Voi olla tässä jopa vanhentunutta tietoa?
Sensorinen integraatio.
Voi jumalauta!