Lue keskustelun säännöt.
Kumman 33-vuotiaan naisen elämän "haluaisit" juuri nyt, vaihtoehdot:....?
01.04.2009 |
a) Avioliitossa, 3 lasta, uusi okt laitakaupungilla lapsiperhealueella. Tavallista lapsiperheen elämää, harrastukset lähinnä ruoan laittoa, ulkoilua, pihan laittoa... ei juuri omaa aikaa, yhdessä perheen kanssa puuhailua. Oma mies sängyssä ;)
b) Eronnut, 3 lasta, lapset vuoroviikoin vanhemmilla. Kerrostalo-osake ydinkeskustassa Lapsiviikot tavallista puuhailua, vapaaviikot oman tahdon mukaan elelyä, shoppailua, elokuvissa-, pizzalla-, harrastuksissa käyntiä. Illat (ja yöt) miesystävän/uuden/uusien ihastuksen kanssa puuhailua....
Oma ikäsi?
Kommentit (30)
Tulisi ikävä lapsia jos eläisin B:n elämää... Ja muutenkin tuollaista elämää sain viettää ihan tarpeeksi monta vuotta ennen lapsia.
Ikä 38 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten 33-vuotiaana voisin ottaa tuon vaihtoehto A:n. Nyt elelen yhen lapsen yh:na rivitalossa lapsiperheiden suosimalla alueella laitakaupungilla. Lapsi ei kylläkään ole vuoroviikoin isällään, vaan ehkä yhden vkl kuukaudessa.
Mulla asiat osittain samalla tavalla kuin a:ssa eli kolma lasta ja onnellinen parisuhde - MUTTA asumme ihanassa merinäköalallisessa kerrostalokodissa Helsingin keskusta-alueella ja that makes all the difference!
Ei tulisi mieleenkään möyriä omalla pihalla tms, tai muutenkaan asua jossain okt-lähiössä kahden auton perheenä, suorastaan junttia :( Mieluummin istuskellaan terassiparvekkeella saunan jälkeen katselemassa horisonttiin, kuin omalla takapihalla katsellen naapuriaidan yli...
Meidän perheen harrastukset liittyy paljonkin keskustan läheisyyteen: lapsemme käyvät taidekerhossa, koripallossa, partiossa, luistelutreeneissä jne ihan kävelymatkan päässä. Samoin minä ja mieheni harrastetaan teatteria ja hyviä ravintoloita ystävien kanssa ihan tässä lähinurkilla. Mummilaan pääsee ratikalla :)
B kuulostaa ahdistavalta myös. En vaihtaisi omaa täydellisen onnellista (minulle) elämääni kumpaankaan huonoon vaihtoehtoon.
Mulla asiat osittain samalla tavalla kuin a:ssa eli kolma lasta ja onnellinen parisuhde - MUTTA asumme ihanassa merinäköalallisessa kerrostalokodissa Helsingin keskusta-alueella ja that makes all the difference!
Ei tulisi mieleenkään möyriä omalla pihalla tms, tai muutenkaan asua jossain okt-lähiössä kahden auton perheenä, suorastaan junttia :( Mieluummin istuskellaan terassiparvekkeella saunan jälkeen katselemassa horisonttiin, kuin omalla takapihalla katsellen naapuriaidan yli...
Meidän perheen harrastukset liittyy paljonkin keskustan läheisyyteen: lapsemme käyvät taidekerhossa, koripallossa, partiossa, luistelutreeneissä jne ihan kävelymatkan päässä. Samoin minä ja mieheni harrastetaan teatteria ja hyviä ravintoloita ystävien kanssa ihan tässä lähinurkilla. Mummilaan pääsee ratikalla :)
B kuulostaa ahdistavalta myös. En vaihtaisi omaa täydellisen onnellista (minulle) elämääni kumpaankaan huonoon vaihtoehtoon.
Mitä junttia on asua omakotitalossa ja omistaa kaksi autoa? Enemmän junttia on "harrastaa ravintoloita." Itseäni ei saisi asumaan lähellekään Helsingin keskustaa ja jo työssäkäynti siellä suoraan sanottuna vituttaa. Mä haluan oman pihan, jossa pääsee uima-altaaseen uimaan, saa grillailla ja lapset voi rauhassa päästää omalle pihalle. Ja kun oma takapiha rajoittuu puistoalueeseen, niin mikäs siellä on istuskella saunan jälkeen ja katsella kaunista luontoa :)
Helsingin betonihelvetti, ei kiitos. Ja kuitenkin meillä kaikki palvelut ovat lähellä, kävelymatkan päässä.
En kestäisi olla erossa lapsistani joka toinen viikko. Muutenkin juuri tuollaista "vapaata" elämää sain viettää jo ennen lastani.
Eli olen 21v yhden lapsen yh-äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska toi a mulla just on on. MItä vaihtamista se olisi jos vaihtaisi oman elämänsä samanlaiseen. A:ta voi haluta vain sellainen, joka ei ole perhe-elämää kokenut. Mulla se on, enkä tietenkään tästä pois haluaisi, mutta jos pitäisi johonkin toiseen elämäntapaan vaihtaa, niin noista kahdesta b olisi ainoa vaihtoehto mikä olisi erilainen kuin elämäni nykyisin.
Helsingin keskusta-alueella on aika paljon vihreitä vehreitä seutuja. meidän talon takapihalla tapaa usein fasaaneita, oravia ja niitä pahamaineisia citykaneja.
Ja ihan tiedoksesi, nykyaikana on aikamoisen junttia asua kahden auton lähiössä, terveiset vaan sinne saastuttajille, kivan puhtaan tulevaisuuden te jätätte lapsillemme... NOT!
minkään en muuttaisi Helsinkiin vaikka siellä kasvaisi palmuja keskellä kaupunkia. Ja kun sitä autoa nyt vaan tarvitsee, niin minkäs sille mahdat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin keskusta-alueella on aika paljon vihreitä vehreitä seutuja. meidän talon takapihalla tapaa usein fasaaneita, oravia ja niitä pahamaineisia citykaneja.
Ja ihan tiedoksesi, nykyaikana on aikamoisen junttia asua kahden auton lähiössä, terveiset vaan sinne saastuttajille, kivan puhtaan tulevaisuuden te jätätte lapsillemme... NOT!
Mitä junttia on asua omakotitalossa ja omistaa kaksi autoa? Enemmän junttia on harrastaa ravintoloita. Itseäni ei saisi asumaan lähellekään Helsingin keskustaa ja jo työssäkäynti siellä suoraan sanottuna vituttaa. Mä haluan oman pihan, jossa pääsee uima-altaaseen uimaan, saa grillailla ja lapset voi rauhassa päästää omalle pihalle. Ja kun oma takapiha rajoittuu puistoalueeseen, niin mikäs siellä on istuskella saunan jälkeen ja katsella kaunista luontoa :)
Helsingin betonihelvetti, ei kiitos. Ja kuitenkin meillä kaikki palvelut ovat lähellä, kävelymatkan päässä.
Ollaan harkittu, että ehkä viiden vuoden päästä ostetaan yksiö kantakaupungista, jossa relataan vuorotellen. elämään ei tietenkään kuulu mies/naisystävät, mutta teatteri, hyvät ravintolat jne...
b:ssä arveluttaa, miten kestää viikon ilman lapsia, jaksaako lasten kanssa yksin, saako 3:n lapsen äiti poikaystävää, miten tulee taloudellisesti toimeen, niin että rahaa jää shoppailuun.