Apua hoitomuodon valintaan!
Lapseni ovat 4- ja 2,5-vuotiaat. 2,5-vuotias on reipas, rohkea ja omatoiminen. Hän löytää paikkansa ryhmässä ja pitää kovasti muista lapsista. 4-vuotias on kuitenkin kovin ujo ja arka. Erityisesti ryhmätilanteet ja lapsijoukot pelottavat häntä. Lapseni ovat tähän asti olleet kotihoidossa, mutta syksyllä pitäisi aloittaa työt ja lapset pitäisi viedä hoitoon. Nyt tarvitsisin apua: mikä olisi paras hoitopaikka lapsillemme?
Olemme käyneet n. kaksi kertaa viikossa perhekerhossa ja kerran viikossa lapset ovat käyneet omassa seurakunnan kerhossa. Tämäkin on ollut esikoisellemme kauhistus ja hän laskee päiviä, koska taas joutuu sinne. Itku tulee, kun äiti lähtee. Mutta tämän kerhon myötä hän on kyllä reipastunut ja selvästi rohkaistunut toimimaan lapsiryhmissä.
Kunnassamme yli 3-vuotiaat hoidetaan pääosin päiväkodissa, jossa on yksi n. 25 lapsen ryhmä. Päiväkotia on muuten kehuttu kodinomaiseksi, mutta lapsia on paljon ja hoitotätejä neljä. Ja erityisesti esikoisemme tuntuu kovasti kaipaavan aikuisen läsnäoloa. Hoitopäiviä ei kuitenkaan olisi kuin 15 kuussa tai sitten lapset olisivat vain n. 5 tuntia päivässä hoidossa.
Isoäidit tulisivat mielellään vuoroviikoin hoitamaan lapsiamme ja voisivat kuskata kerhoihin yms. He ovat todella touhukkaita ja virkeitä, leikkivät paljon. Mutta hieman arveluttaa, että varsinainen kasvatuspuoli ja säännöt unohtuisi heiltä. Ja esikoinen jo nyt leikkii mieluummin aikuisten kuin lasten kanssa, joten teksikö tämä hänelle vain hallaa.
Sitten olemme miettineet, että minä ottaisin virkavapaata pariksi vuodeksi ja jäisin kotiin hoitamaan lapsia.
Oma ajattelu on täysin jumissa ja kiertää kehää. Kaipaan mielipiteitänne!
Kommentit (2)
4-vuotias ujompi lapsesi joutuu kohtaamaan parin vuoden kuluttua esikouluympäristön ja sen jälkeen koulumaailman. Siellä on jo pakko osata toimia ryhmässä, sietää meteliä ja kestää ero äidistä.
Lapsuusaika on lyhyt ja sen voi elää vain kerran. Toisaalta maailma tulee vastaan viimeistään kouluiässä aika raadollisena. Näiden kahden ajatuksen kanssa kannattaisi mielestäni asiaa pohtia.
Jos minä saisin sinun tilanteessasi päättää, niin antaisin lapsille ja isovanhemmille sen ainutlaatuisen yhteisen ajan, mitä koskaan myöhemmin ei voi saada. Samalla säästäisin isovanhempia ja kasvattaisin lapsia yhteisöllisyyteen pitämällä heitä 4-vuotiaasta alkaen säännöllisesti kaksi tai kolme kertaa viikossa jossakin lapsille suunnatussa kerhossa (esim. seurakunnan kerho).
Toisaalta voisin kyllä suositella sinullekin sitä virkavapaata, jos haluat nauttia lapsistasi heidän ollessaan pieniä. Samalla kuitenkin veisin tämän vahemman säännöllisesti oman ikäistensä pariin kerhoon.
Toisaalta voisitte isovanhempien kanssa jakaa nämä ihanat vuodet. Sinä voisit olla vuoden lasten kanssa, isovanhemmat toisen ja/tai kolmannen.
Lasten kanssa on ihanaa kotona, mutta kyllä pieni valmennus ryhmässä auttaa sopeutumista myöhemmässä elämässä. Toivottavasti sain lisää kiertäviä palikoita jumittuneisiin ajatuksiisi.
Onko oikeasti niin, että teillä on vain yksi päiväkotiryhmä kunnalla? Entä pph:t? Kun eihän siellä saa olla kuin 2 alle 2v lasta, niin täytyy olla ryhmässä joku vanhempikin, että homma toimii. Mikä on kuntanne kanta kolmiperhepäivähoitoon? Jos se teillä onnistuu, niin voisin suositella. Tunnetko toista perhettä joka voisi tulla kimpaan ja voisitte sitten yhdessä kysyä asiaa päivähoidon ohjaajalta. Tai voithan tuota soittaa ja kysyä vaikka ei niitä loppuja lapsia vielä tiedossa olisikaan. Tällöin hoito on siis lasten kotona. Ihanaa, kun ei tartte joka aamu kuljettaa mihinkään ja voisi olla tuolle vanhemmalle lapselle 'pehmeä lasku'. Kun lapsia on vähemmän, niin sitä syliaikaa on tietysti myös enemmän. On myös hoitajan kannalta kivempi kuin tavan pph, koska palkka on parempi ja työpäivä loppuu ajallaan.
Minä en lähtisi mummolinjalle, koska valitettavasti se kasvatus saattaa sitten olla niin ja näin ja erityisesti olisi varmaan kuitenkin hyvä totuttaa tuota vanhempaa lasta lapsiryhmään, niin se onnistuu helpommin siinä lapsiryhmässä.