Mua pidettiin melkeinpä hirviömutsina, kun sanoin, ettei meidän lapset ole ikinä..

Mutta en minä siitä traumoja saanut. Tavasta en kyllä tykkää, joten johtuisko siitä?

kuin isovanhemmilla ja mahdollisesti joillain muilla sukulaisilla. Missään nimessä en anna mennä tuntemattomien oville. En mennyt itsekään lapsena, tuttuja vain virvottiin.

Minä inhoan sitä, että lapset kiertävät "kerjäämässä" ovelta ovelle. Minusta se on hyvin epäilyttävä traditio. Ja tiedän monien ihmisten suhtautuvan virpojiin asenteella "ei kai vain virpojia..". Itsekin inhoan, jos ovelle tulee virpojia ja väistämättä tulee sellainen tunne, että minunko se pitää maksaa naapurien herkut.



Lisäksi pidän ovelta ovelle kiertämistä melkoisena riskinä. Ei koskaan voi tietää, millainen ihminen siellä avaa oven.



Tuttuja käydään virpomassa sitten. Isomummo, isovanhemmat jne.. Mutta ei todellakaan mitään karkkikierrosta päästetä tekemään. Olen sitten kamala, inhottava niuho.

Itse en ole sitä lapsena tehnyt ja en myöskään oikeastaan halua noita virpojia edes oveni taakse. Minua lähinnä ärsyttää kun vapaapäivänä ovikello soi. Meillä tosin usein ovikello pois päältä ja verhot kiinni tai sitten ei edes olla kotona.



Olen ehkä tylsä, mutta kun ei kiinnosta niin ei.

Kerhossa lapsilta oli kyselty suklaamunista. Minun poikani oli kertonut, ettei saa niitä. Oli kai joskus saanut, mutta ei muistanut. Meillä ei kuitenkaan herkutella niillä, vaan mieluummin suklaalevyllä. Minä en aio maksaa kääreestä, ilmasta ja joutavasta rihkamalelusta.

Kerhotäti tuli minulta sitten kysymään, onko se totta, ettei saa munia. Aikoi ostaa itse tälle pojalle ;)

Vaikka siis maksaisikin siitä rihkamasta niin mitä sitten. On kiva katsella kun lapset etsivät suklaamunia ja jännäävät mitä sieltä sisältä saa. Suklaalevy on niin tavallinen juttu kuitenkin, ja maksaa siinäkin kääreestä.

Minusta se on taas ihana perinne ja tapa (joskin muuttunut vuosien varrella, ennenhän palkka haettiin vasta sitten pääsiäisenä ja se oli keitettykananmuna yms.)



Aivan liikuttavaa katsoa, kun lapset innosta piukeena pukevat, meikkaavat (tai pyytävät äitiä meikkaamaan) ja itse tekevät virpomisvitsat. Meillä vitsa on jo tehty :) ja sulkia yms. laitettiin runsaasti, että vitsat ovat kauniin näköisiä.



Kohteliasuus kuuluu virpomiseen, meillä lapset kysyvät: Saako virpoa?

Jos ei saa, niin ei sitten, se on jokaisen oma päätös, tai jättää oven avaamatta.



Viimekin pääsiäisenä oli oikein ihanaa, kun meillä kävi runsaasti virpojia, kaikki olivat todella upeasti pukeutuneet ja meikanneet, niin tytöt kuin pojatkin. Ja maljakkoon sain runsaasti ihania erilaisia vitsoja.



Myös omien lasten munien etsimisen katsominen on ihanaa, kun he touhuissaan etsivät ja sitten jännäävät mitä munasta tulee.



Viikonloppuna lapset jo saivat aukaista yhdet munat, niin eikös sieltä tullut hahmo ole ollut nyt kuopuksen 2v. tärkein ja rakkain. Joka paikkaan pitää mukaan ottaa :)



Elämässä on kiirettä, surua ja murhetta, niin pienistä on ilot revittävät, kuten esim. parin euron pääsiäismunasta :)

Just tämmöiset jutut ovat niitä lapsuusmuistojen helmiä, ei ne tylsät suklaalevyt joita ostetaan tavallisenakin viikonloppuna karkkipäiväherkuksi.

joiden takia tämä yhteiskunta on paskempi paikka olla. Vai että on lapset oikein pikku kerjäläisiä ja hui, joutuu oikein kerran vuodessa "maksamaan naapurin pentujen karkit".... järkyttävää suorastaan.

Kerhossa lapsilta oli kyselty suklaamunista. Minun poikani oli kertonut, ettei saa niitä. Oli kai joskus saanut, mutta ei muistanut. Meillä ei kuitenkaan herkutella niillä, vaan mieluummin suklaalevyllä. Minä en aio maksaa kääreestä, ilmasta ja joutavasta rihkamalelusta.

Tokihan ne pääsiäismunat ovat kalliita, maksavat n.59 senttiä/kpl.

Kerhossa lapsilta oli kyselty suklaamunista. Minun poikani oli kertonut, ettei saa niitä. Oli kai joskus saanut, mutta ei muistanut. Meillä ei kuitenkaan herkutella niillä, vaan mieluummin suklaalevyllä. Minä en aio maksaa kääreestä, ilmasta ja joutavasta rihkamalelusta.

Minusta on törkeää olla avaamatta virpojille ovea. Lapset ovat nähneet paljon vaivaa tehdessään hienoja virpomisvitsoja. Ei ne höyhenet yms. ole ilmaisia nekään, nekin ovat maksaneet useita euroja + se työn määrä ja aika, joka niihin on uhrattu.



Samoin pukeutuminen ja meikkaaminen, nekin vaativat vaivannäköä.





Eikä kukaan "ilmaiseksi" niitä karkkeja naapurin kakaroille jaa.



Vitsa sulle, palkka mulle!!



Jokainenhan saa upean vitsan vastineeksi karkille!!!!



Mä ainakin vaadin, että jos isompi porukka käy virpomassa, niin JOKAINEN VIRPOJA antaa OMAN VITSAN. Ei mitään kimppavitsoja..... että en ilmaiseksi niitä karkkeja jakele.

Minusta se on taas ihana perinne ja tapa (joskin muuttunut vuosien varrella, ennenhän palkka haettiin vasta sitten pääsiäisenä ja se oli keitettykananmuna yms.)

Aivan liikuttavaa katsoa, kun lapset innosta piukeena pukevat, meikkaavat (tai pyytävät äitiä meikkaamaan) ja itse tekevät virpomisvitsat. Meillä vitsa on jo tehty :) ja sulkia yms. laitettiin runsaasti, että vitsat ovat kauniin näköisiä.

Kohteliasuus kuuluu virpomiseen, meillä lapset kysyvät: Saako virpoa?

Jos ei saa, niin ei sitten, se on jokaisen oma päätös, tai jättää oven avaamatta.

Viimekin pääsiäisenä oli oikein ihanaa, kun meillä kävi runsaasti virpojia, kaikki olivat todella upeasti pukeutuneet ja meikanneet, niin tytöt kuin pojatkin. Ja maljakkoon sain runsaasti ihania erilaisia vitsoja.

Myös omien lasten munien etsimisen katsominen on ihanaa, kun he touhuissaan etsivät ja sitten jännäävät mitä munasta tulee.

Viikonloppuna lapset jo saivat aukaista yhdet munat, niin eikös sieltä tullut hahmo ole ollut nyt kuopuksen 2v. tärkein ja rakkain. Joka paikkaan pitää mukaan ottaa :)

Elämässä on kiirettä, surua ja murhetta, niin pienistä on ilot revittävät, kuten esim. parin euron pääsiäismunasta :)

Just tämmöiset jutut ovat niitä lapsuusmuistojen helmiä, ei ne tylsät suklaalevyt joita ostetaan tavallisenakin viikonloppuna karkkipäiväherkuksi.

Eikä tuntemattomien luo olekaan pakko mennä ja menen itse aina mukaan (lapset 3&5). Esikoinen oikein odottaa pääsiäislauantaita että pääsee meikkaamaan ja pukeutumaan. Ja virpomislorua harjoitellaan hyvissä ajoin, koristellaan yhdessä kauniita vitsoja :)

Tervetuloa vaan kaikki virpojat meille, saa pimpotella koko päivän!

Olen kotoisin seudulta, jossa minun lapsuudessani ei todellakaan ollut yleistä virpominen. En muista ikinä nähneeni heitä, ja isossa kaupungissa asuttiin (isossa Suomen mittakaavassa).



Vasta pk-seudulle muutettuani tutustuin tähänkin perinteeseen, ja se aiheuttaa minulle ahdistusta jo etukäteen. Nukumme pitkään viikonloppuisin ja haahuilemme mielellämme yöpuvussa puoleen päivään, kun kerrankin on mahdollisuus. Sunnuntai on ainoa viikonpäivä, jolloin tämä on mahdollista. En yhtään pidä siitä, että ovikello soi ja joudun tukka pystyssä, pyjama päällä, imetyksestä venyneet rinnat roikkuen ilman liivejä avaamaan kenellekään ovea. Tiheästi asutulla rivitaloalueella näkee heti, ollaanko kotona vai oikeasti poissa.



Kaupasta on sitten ostettava karkkeja näille virpojille, joiden määrää ei ikinä tiedä etukäteen. Joskus tulee 20 porukkaa, joskus yksi.



Oma lapsi on nyt ensimmäisen kerran esittänyt, että haluaisi virpomaan. En osaa edes perustella, että se ei kuulu meidän perheen traditioihin. Vitsojen tekeminen yhdessä, pukeutuminen ja meikkaaminen on kivaa, mutta meillä ei ole lähistöllä sukulaisia, joiden luokse menisimme virpomaan. Oman perheen kesken ihan ok.



Täällä on siis toinen hirviömutsi, joka ei myöskään keksi, minne menisimme koko päiväksi piiloon jo aamukahdeksasta alkaen. Neuvoja vastaanotetaan, mieluiten muita kuin kehotuksia löysentää pipoa.

palmusunnuntaina ja minusta ihana tapa. Olen itse lapsena aina virponut ja omat poikani tosi innostuneita siitä. Nyt ensimmäistä kertaa vanhempi 10 v sanoi, että virpoo vain sukulaisia. Tähän asti ovat lisäksi käyneet oman talon naapurit virpomassa. aina ovat ensin kysyneet, että saako virpoa ja pukeutuneet noidiksi ja tehnet kaunita vitsoja. Minusta on myös ihana, kun meillä käy virpojia ja mielellään heille munia annan.

Mä ainakin vaadin, että jos isompi porukka käy virpomassa, niin JOKAINEN VIRPOJA antaa OMAN VITSAN. Ei mitään kimppavitsoja..... että en ilmaiseksi niitä karkkeja jakele.

Ap asuu sellaisella seudulla, ettei täällä (onneksi) paljoa virpojia käykään, mitä nyt naapurin ison perheen lapset (7kpl), joille toki oven avaan, jos vaan kotona ollaan ja palkan saavat kyllä. Mutta todellakin 7 lasta antaa kimpassa sitten yhden kälyisen vitsan vastineeksi.. ei _oikein_ nappaa... Mutta on kyllä palkatkin pienentyneet sitten ensimmäisten tässä asuttujen pääsiäisten.. =0))

ap

Itse asumme Etelä-Karjalassa ja täällä se on mielestäni aika perinteinen juttu. Täällä taas ei näy trolleja ollenkaan.



Itse olen ihan pienenä käynyt virpomassa ja sillähän toivotetan hyvää vastaanottajalle ja muistan, että vanhukset olivat ainakin hyvin otettuja virpomisesta. Virpomissunnuntaina käytiin virpomassa ja seuraavana sunnuntaina hakemassa palkka. Ja vitsat tehtiin itse. Joten ei se minusta ihan pekkkää kerjäämistä ole.



Meillä lapset ovat menneet virpomaan, jos ovat halunneet ja vasta sitten kun ovat itsekseen uskaltaneet mennä. Itse en koskaan ole ollut mukanan taustatukena. Paitsi kun ollaan käyty virpomassa kummit ja mummit.



Mutta ei kai sitä kenenkään ole pakko virpoa, jos ei itse halua.

Asumme nyt ulkomailla, joten omilta lapsilta jää virpomiset väliin, ellei joskus sitten satuta keväällä Suomeen. : (

Täällä vastaava perinne on Halloween, ja lapset tykkää! Saa pukeutua ja saa ihan luvan kanssa mättää karkkia oikein urakalla. Käymme tietenkin vain tuttujen naapureiden luona. Joillakin on täälläkin kyllä sama asenne "kerjääviin lapsiin" kuin Suomessakin... Meiltä saa tulle kyllä namia hakemaan ja mukavia lapsuusmuistoja luomaan. : )



Suklaamunat ja muut elämän pikku turhuudet ovat just niit juttuja, joista tulee halvalla hyvä mieli. Kamalaa minusta kieltää lapsilta suklaamunat, sori nyt vaan. Lapset niin tykkää just tollasista pikkuasioista, ei ole iso vaiva joustaa omista periaatteista välillä.

Ensimmäistä kertaa törmään tuollaiseen asenteeseen. Jos lapset vaivautuu pukeutumaan ja askartelemaan vitsoja ja uskaltautuvat vielä virpomaan ovelta ovelle niin mielelläni investoin muutaman suklaan tms. Meille saa ilomielin tulla, ja saisi mennä omatkin lapset mutta eivät oikein uskalla... Yksi tuttu tyttö sanoi että saahan niitä herkkuja muutenkin, miksi vaivautua virpomaan. Niinpä, sehän se on asenne kaikessa. Saahan sitä rahaa kotona makaamalla, miksi vaivautua töihin...