Mies haluaa erota
koska painan 100 kg. Kun menimme naimisiin 20 vuotta sitten painoin 78 kg, ja nuo kilot ovat vaan tulleet vuosien myötä. kerran laihdutin ne pois ja ne tulivat tas takaisin.
Nyt ei ole koskenut kuukauteen minuun tai puhunut oikeastaan mitään.
Tottakai haluan laihtua, mutta kilot tulee aina takaisin. Tuo on vaan mielestäni henkistä kiristämistä. Ja minulle tulee siitä tosi paha olo ettei edes puhuta toiselle mitään.
Kommentit (27)
Ilkeästi on ihan pakko ajatella toisinkin päin. Mun mies oli tavatessaan energinen ja liikkuva ihminen. Tykkäsi olla paljon ulkona ja ajoi pyörällä joka paikkaan. Mutta mitä minä sain? 15kg painavamman laiskan paskan jonka ulkoilu käsittää kävelyn autolle ja takaisin. Pyörä on ollut varastossa viimeiset kolme vuotta ja illat se makaa tuossa sohvalla. Kaljakin maistuu ihan kivasti, kun-töissä-nyt-taas-on-niin-rankkaa...
En mä ihan totta tuota miestä valinnut. Nyt ei vaan ilmeisesti tarvi panostaa niin kuin sinkkuna...
Minä olen kyllä lihava, mutta toisaalta teen kaikki kotihommat ja käyn kaupassa ja täytän miehen puolesta hänen paperihommat, maksan meidän kaikki laskut, mies ei käytä tilitä penniäkään. Käyn töissä ja päivän päätteeksi autan erityislasta läksyissä.
Ja kaiken tämän jälkeen olen epäsopiva kiloineni.
168/88, odotan kolmatta lasta rv 18
Ja tarkoitukseni on kyllä laihduttaa ihan oman itseni ja terveyteni vuoksi kunhan tämä viimeinen syntyy. Syömisiäni tarkkailen nyt ja tarjkoitus on, ettei paino nousisi juuri mitään
Jos minulle asetettaisiin ao ehto niin mies vois mennä menojaan.
http://www.iltalehti.fi/terveys/200903319328066_tr.shtml
vaan läskiyteen liittyvät "lieveilmiöt", kuten ahmiminen, laiskuus, epäesteettinen syöminen, sohvalla mässyttäminen, huonot ruokailutavat, kuorsaaminen, hengästyminen, kiristävät vaatteet, hielle haiseminen, rasvainen olemus jne...
Itsekin jättäisin mieheni, jos tämä lihoisi reilusti laiskuuttaan. Sairaus on sitten eri juttu, mutta eikös tämä "sairauden vuoksi lihominen" ole aika marginaalinen ilmiö, jota vain lihavat rakastavat hokea.
joskaan ei kivaa. itse saan koko ajan kuulla painostani, just tarkistin niin painoindeksini on 23 mutta ei riitä miehelle. silloin kun olin 19 painoindeksillä niin silloinkin oli vähän liikaa joskaan ei näin paljoa huomautellut. eihän kukaan oikeasti voi haluta seksiä läskin kanssa, ei puolin eikä toisin, onhan se selvä. voihan sitä tehdä tarpeet tyydyttääkseen mut ei se ole kiihottavaa. luulen että miehes kaipaa kiihottavaa seksiä. ymmärrän kyllä että munkin on laihdutettava. en ole kovin hyvännäköinen näin kropaltani. vaikka vaatteet päällä ok niin alastomana ei enää niin timmi.. ei se aina miehelle riitä että toinen hoitaa "kaiken". Seksi kun on miehelle tärkeä osa ja tärkeä syy miksi elää naisen kanssa. ikävää mutta totta!
luonnollista olla näreissään.
Miksi niin moni muuten aina puolustelee lihavuutta, vaikka tuomitsee esim. tupakoinnin tai alkoholin liikakäytön. Lihavuus on seurausta epäterveellisestä ruokavaliosta ja liian vähästä liikkumisesta. Ylensyöminen on paha tapa, josta pitää pyrkiä eroon.
Pakko tuossa on muutakin olla vai voiko kukaan olla noin ilkeä kuin miehesi?
Tuohan on ihan ihmisarvoa alentavaa :(
Siis miehesi ei noteeraa Sinua eikä puhu Sinulle koska olet ylipainoinen...surullista.
Älä alistu moiseen, joudut kärsimään siitä muuten aina. Jos haluat laihduttaa niin tee se vain itsesi takia. Älä sen takia kun miehesi vaatii.
Mun exä haukkui mua aina läskikslehmäksi ym. vaikka olen normaalipainoinen.
Kiloja tuli raskauksien aikana mutta olinkin alipainoinen ennen odotusta (171/50) ja synnytysten jälkeen painoin 60kg.
Huomasin että exä yritti alistaa ja saada mun itsetunnon nolliin,
onneksi tajusin sen ajoissa.
Nyt on mitä ihanin mies joka ei todellakaan koskaan loukkaisi mua!
Suosittelen että mietit mitä ja millaisen elämän haluat, sitten vain suunnitelet asioita etukäteen ja pikkuhiljaa toteutat tavoitteesi.
Mukavaa kevättä, ole rohkea ja ole sellainen kuin haluat!
vaan läskiyteen liittyvät "lieveilmiöt", kuten ahmiminen, laiskuus, epäesteettinen syöminen, sohvalla mässyttäminen, huonot ruokailutavat, kuorsaaminen, hengästyminen, kiristävät vaatteet, hielle haiseminen, rasvainen olemus jne...
joku maitobaarilainekin näköjään tuli linjoille.
"jotkut vain lihovat", vaikka tempovat 10 kilometrin lenkin joka päivä, popsivat lähinnä porkkanaa ja kunto on läskeistä huolimatta kuin maratoonarilla.
Minä olen kasvanut muutenkin kuin 20kg siitä kun20v sitten kun tavattiin, olen itsevarmempi, viisaampi, aikuisempi, parempi kokki, parempi sängyssä, parempi äiti, vähemmän itsekäs jne.
Tuo läskiyteen liittyvät lieveilmiöt olivat ilmeisesti huono vitsi, tai sitten pahalta haisevan anorektikon väitte.
ovat kyllä ihan jostain hanurista : )
Juu ei kukaan liho porkkanoista ja lenkkeilystä. Mutta minun tuttvapiiriini ei kuulu ylipainoisia, jotka eivät osaa syödä sivistyneesti, huolehdi hygieniastaan jne
ettei reiluun ylipainoon liittyisi "lieveilmiöitä". Kyllä jokainen tuntemani reilusti lihava esim. hengästyy ja hikoilee helposti. Jos lihavan kanssa menee kävelylle, niin hetken päästä tämä puuskuttaa punaisena.
Lihava on usein myös kömpelö - esim. autosta nouseminen vaatii ponnisteluja, ei jaksa nousta pulkkamäkeä ylös jne... Tämä on tietysti omiaan vähentämään ihmisien seksuaalista vetovoimaa. Itse en ainakaan katselisi vaikkapa nelikymppistä miestä, joka alkaa puuskuttaa kilsan juoksemisen jälkeen.
Kyllä lihavuuteen yleensä liittyy ahmiminen ja se ei todellakaan ole kaunista katsottavaa. Mutta harva niin huonossa kunnossa on, että alkaa jossain ravintolassa sikailemaan. Kotioloissa sitten helpommin röhnätään kuminauhahousuissa sohvalla sipsikulho rinnan päällä.
Jos ihminen syö 20v ajan 100 kaloria liikaa päivässä ei sitä voi sanoa ahmimiseksi.
en syö sipsejä lainkaan, pullia tms. Sohvalla meillä ei syö kukaan edes silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Sen sijaan naapurin ylikuntoinen hoikka nainen on sipsikulhon ja dippipurkin kanssa sohvalla jokailta.
Minun ylipainoni on tullut karkista : (
maailmalle. Monet lapset kyllä tietävät, jos äiti ahmii, mutta häpeävät myös sitä, eivätkä kerro sitä muille. Monella on traumaattisia muistoja siitä, kun jääkaapista hävisi kertaheitolla meetvurstipaketti ja juustonkimpale. Sama ilmiö kuin alkoholismi. Reilun ylipainon taustalla on usein syömishäiriö.
mun exä todellakin on vintistä pimee, mutta pointti tässä onkin että ei kiristämällä ketään laihduteta.
Ei sellainen ole parisuhdetta että lakataan puhumasta jos toisen olemus ei miellytäkkään! Yhdessä pitäisi selvitä vaikeuksien yli ja laihduttamiseen tarvitsee varmasti tukea kun on vielä reilusti ylipainoa.
Itse tiedän että henkinen väkivalta nakertaa itsetuntoa ja pian ei saa mitään aikaiseksi :(
Toivoisinkin että Ap tekisi päätöksen mihin suuntaan elämäänsä haluaa jatkaa, varmasti ansaitsee paremman kohtelun omalta puolisolta jonka pitäisi olla tukena ja rakastaa kiloista huolimatta.
Ehkäpä ne kilotkin karisisi pois kun olisi oma rakas tsemppaamassa ja auttamassa terveelliseen ruokailuun ja liikuntaan!
Mies voisi vaikka olla lasten kanssa enemmän että Ap pääsisi harrastamaan liikuntaa, ottaa vastuuta kotitöistä jotta Ap jaksaisi paneutua laihduttamiseen.
Yksin tuo kaikki vie voimat ja omat kilot on varmaan vihoviimeinen asia mitä miettii!!
T. 8
en syö sipsejä lainkaan, pullia tms. Sohvalla meillä ei syö kukaan edes silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Sen sijaan naapurin ylikuntoinen hoikka nainen on sipsikulhon ja dippipurkin kanssa sohvalla jokailta.
Minun ylipainoni on tullut karkista : (
... vaikuttaa siltä, että olet jo antanut puolisosi kävellä ylitsesi.
Otapa etäisyyttä asiaan ja mieti haluatko olla samassa tilanteessa 10 vuoden kuluttua, tai edes viiden? Jos näin jatkat, niin asiat ei muutu.
HÄn mitä ilmeisimmin käyttää sinua vain hyväkseen teettämällä suuret osat kotitöistä sinulla ja varmaan tästä syystä hänen pahoinvointinsa jatkuu ja syyttää sinua myös kiloistasi. ONko mahdollista, että hän tietää itsekin että asiat eivät muutenkaan ole kohdallaan kotonanne?
Menet myös ehkä vähän harhateille, mikäli sekoitat samaksi ongelmaksi (tai tavallaan vaihdokkaiksi asioiksi) sen, että teet paljon kotitöitä sekä sen, että kotitöiden/uhrautuvaisuutesi takia miehesi pitäisi antaa kilot anteeksi. Ne ovat kaksi eri asiaa, eivätkä liiemmin liity toisiinsa. PAitsi tylysti ja alistavasti käyttäytyvän miehesi silmissä, ehkä. Tai voihan olla että et ole vaatinut häntä osallistumaan kotitöihin, et ole ehdottanut tehtävien jakamista, vaan uhraudut tekemään. Lopeta tämä uhrautuminen.
Suosittelen vastuun ottamista omasta elämästäsi ja ota vaikka ero jos järkipuhe ja parisuhdeneuvonta ei auta. Äläkä yritä laihduttaa omin voimin vaan liity johonkin "järkiohjelmaan" kuten keventäjät tai painonvartijat, sillä olet varmaan helposti lihova. Mutta olen varma, että oma elämäsikin helpottuu jos saat vaikka 20 kg pois. Tee se itsesi takia, ei sen takia mitä "miehesi" sanoo.
Tsemppiä!
Tuollainen kiristäminen ei kyllä motivoi pitämään itsestä huolta.. Olen sen itsekin kokenut. Lihoin kymmenen kiloa ja mieheni sanoi, ettei ala tällaista läskiä kattoa.. lähtee kävelemään, jos en laihduta! Olin silloin 160/68.
Kyllä minä laihdutinkin, 15kg, kävin kampaajalla ja aloin urheilla. Niin, siinä löysinkin sitten paremman ja kiltimmän miehen, joka ei ilkeile turhasta, vaikka kiloja onkin tullut jonkun verran takaisin.
Kiristäminen on väärin, mutta kyllä sun kannattaa nyt ihan itsesi (ei miehesi) takia katsoa peiliin ja vähän laihduttaa. En tiedä pituuttasi, joten vaikea arvioida kuinka paljon ylipainoa on.
Lisäät vähän liikuntaa ja katsot mitä syöt.. Olen liittynyt keventäjät-ohjelmaan ja mulle siitä on ollut apua. Siinä ei pelkästään lasketa kaloreita vaan oppii myös syömään terveellisemmin.