Miten muiden miehet osallistui raskauteen ja vauva-aikaan?

Mun mies oli kyllä onneksi tosi innoissaan raskaudesta ja hoiti mua kovasti (kantoi juotavaa, kehotti lepäämään, kävi neuvolassa, halaili, hieroi jalkoja jne.) ja itse asiassa halusi meidän viettävän tavallista enemmän yhteistä aikaa, koska tiesi lapsen synnyttyä sen väkisinkin vähenevän. Ei meidän seksielämä raskausaikana myöskään vähentynyt, päin vastoin, mutta olen ymmärtänyt kavereilta, että tuo on tosi yleistä (että mies kiinnostuu muista asioista). Lapsen synnyttyä miestä ei ole muut riennot kiinnostaneet vaan on halunnut viettää paljon aikaa vauvan kanssa ja antaen mulle myös omaa aikaa. Kieltämättä kahdenkeskistä aikaa ei ollut kuin illat. Mutta vaikka mies kävi töissä, hän halusi omilla vuoroillaan nousta yöllä esim. vaippaa vaihtamaan tai vauvaa tyynnyttelemään. Antoi usein mun nukkua aamulla pidempään ja herätti, vasta kun lähti töihin.



Ethän syytä viatonta vauvaa miehen kohtelusta! Ehkä vauvan syntymä aiheutti pienen paniikin mielellesi ja hän halusi harrastaa ja juosta riennoissa "varastoon". Tai sitten hän koki raskauden ja vauvan jotenkin enemmän sinun "projektiksesi". Oletko avoimesti kertonut ajatuksistasi miehellesi? Koita olla nyt vaan tyytyväinen siihen, että miehesi on parantanut tapansa! Ei kannata murehtia vanhoja, jos miehesi on kerran jo muuttunut. Ja muistathan vaatia myös omaa aikaa! Asioista kannattaa jutella mieluummin kuin hautoa vaan mielessään...

Minä haluaisin purkaa pahaa oloani miehelleni, sillä lapsi on hänen kanssaan tehty ja paha olo kumpuaa MEIDÄN raskausajastamme. En voi kuvitellakaan enempää lapsia, sillä raskaus ja vauva-aika oli niin traumatisoivaa ja yksinäistä aikaa. En ole koskaan joutunut kokemaan mitään niin raskasta niin yksin.



Jos aloitan keskustelun aiheesta, mies menettää malttinsa. Kenenkään muun vaimo ei jauha samoja asioita, kenenkään muun vaimo ei vaadi miestään olemaan kotona, kaikki muut naiset hoitavat lapset itse ja minun ei olisi pitänyt lasta saadakaan, kun en pääse irti menneestä.



Mies ei ole koskaan pyytänyt anteeksi saati nähnyt mitään väärää käytöksessään. Pahinta on, että alan itse uskoa mieheni juttuihin. Ehkä sitten olen huono vaimo, mutta mulla ihan oikeasti on tosi paha olla.

nyt odotan toista eikä mies nyt tästäkään odotuksesta super kiinnostunut ole. Mutta on käynyt ultrissa kanssani ja katsellut kaupassa ihan ominpäin turvaistuimia :)

ja koittelee mahaa milloin vauva liikkuu jne...



Eka oli meille yllätysvauva ja siksi ymmärrän miehen suhtautumisen. Seksi sille on kyllä aina kelvannut, olin millainen valas tahansa :)

kun vauva oli n. puolen vuoden ikäinen alkoi mies enemmän touhuamaan hänen kanssaan.

noin vuoden esikoisen syntymän jälkeen. Minäkin päätin, että tämä jää viimeiseksi yhteiseksi lapseksemme, ainakaan minä en tule sitä iki kuuna päivänä ehdottamaan. Miehini mielestä naapurin rouva oli niin touhukas, ja minä vaan nysväsin sisällä vauvan kanssa, enkä saanut mitään aikaan. No vuoden jälkeen tilanne parani ja menin töihin. Ja niinpä mieheni alkoi ehdottaa toista lasta kolme vuotta esikoisen syntymän jälkeen ja suostuin. Itse en edelleenkään olisi koskaan ehdottanut.



No, kannatti, nimittäin nyt menee melko hyvin ja meillä on kaksi lasta (6 ja 10 v). Mutta en kyllä minäkään voi muistella raskausaikoja ilman, että tulee tippa linssiin, niin hirveää aikaa se oli. Ehkä se joidenkin miesten tapa käsitellä uutta ja pelottavaa asiaa....en kyllä ihan ymmärrä vieläkään.