Lue keskustelun säännöt.
Kaksi asiaa, joita en miehelleni IKINÄ antaisi anteeksi...
30.03.2009 |
Väkivalta on munkin mielestä showstopperi, mutta kun on lapsia, niin tuohon pettämiseen tulee kyllä perspektiiviä. Lasten ei pidä lähtökohtaisesti joutua kärsimään siitä, että aikuiset eivät osaa hoitaa asioitaan.
Kommentit (19)
Joku tarkoittaa pettämisellä sitä, että mies tai nainen joskus humalapäissään hairahtuu, katuu, oppii jotain itsestään ja jatkaa parisuhdetta sitoutuneesti. Toinen pettää toistuvasti, näkyvästi ja mennen tullen puolisoaan nöyryyttäen.
Toinen lyö raivoisan riidan päätteeksi, säikähtää eikä voi ymmärtää itseään. Toinen piinaa väkivallalla ja vielä väliaikoina uhkaa sillä.
Pitää siis ensin vähän määritellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärsiä siitä, jos aikuiset eivät osaa asioitaan hoitaa. Joskus se ero olisi lapsille parempi vaihtoehto kuin jäädä parisuhteeseen joka EI enään toimi. Pienikin lapsi vaistoaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Varsinkin jos aiheesta riidellään toistuvasti tai yleensäkin aiheesta kuin aiheesta riidellään. Meillä oli juuri näin, että vanhemmat riitelivät useasti ja me siinä kuuntelimme sujuvasti sivussa. Muistan itse ainakin toivoneeni jo hyvinkin pienenä, että olisivat eronneet, ois ollu paljon parempi kaikille.
Jos aikuiset todellakin osaavat jättää asiat taakseen ja jatkaa yhdessä kaivelematta menneitä silloin se on lapsille parempi. Mutta jos aihe yhtään hiertää aikuisten välejä, niin silloin ero on parempi. Lapsista tulee säikkyjä, vihaisia ja vainoharhaisia petetyn aikuisen tapaan jos parisuhde jatkuu eikä asiaa saada pois päiväjärjestyksestä. Miettikää sitä.
Lisäksi olen sitä mieltä, että myös jokaisella vanhemmalla on oikeus onnelliseen parisuhteeseen. Eli jos ei ole tyytyväinen liittoon vaikkapa lasten isän kanssa, voi siitä lähteä hyvällä omalla tunnolla ulos.
T. se joka aikoi kieltää miestä tapaamasta lapsia, jos pettää
kärsiä siitä, jos aikuiset eivät osaa asioitaan hoitaa. Joskus se ero olisi lapsille parempi vaihtoehto kuin jäädä parisuhteeseen joka EI enään toimi. Pienikin lapsi vaistoaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Varsinkin jos aiheesta riidellään toistuvasti tai yleensäkin aiheesta kuin aiheesta riidellään. Meillä oli juuri näin, että vanhemmat riitelivät useasti ja me siinä kuuntelimme sujuvasti sivussa. Muistan itse ainakin toivoneeni jo hyvinkin pienenä, että olisivat eronneet, ois ollu paljon parempi kaikille.
Jos aikuiset todellakin osaavat jättää asiat taakseen ja jatkaa yhdessä kaivelematta menneitä silloin se on lapsille parempi. Mutta jos aihe yhtään hiertää aikuisten välejä, niin silloin ero on parempi. Lapsista tulee säikkyjä, vihaisia ja vainoharhaisia petetyn aikuisen tapaan jos parisuhde jatkuu eikä asiaa saada pois päiväjärjestyksestä. Miettikää sitä.
pistäkkin yrittämään parisuhteessa enemmän. Eli ei nyt ihan joka pikkuasian takia olla eroamassa. Ja yrittää enemmän vaikka välillä tuntuisikin hieman hankalalta olla yhdessä.
Lisäksi olen sitä mieltä, että myös jokaisella vanhemmalla on oikeus onnelliseen parisuhteeseen. Eli jos ei ole tyytyväinen liittoon vaikkapa lasten isän kanssa, voi siitä lähteä hyvällä omalla tunnolla ulos.
T. se joka aikoi kieltää miestä tapaamasta lapsia, jos pettää
Ja eikö tuo ole kuitenkin liian rajua lapsille jos kieltää toista vanhempaa tapaamasta lapsia. Meillä äiti haukkui useasti isää meille lapsille ja näin aikuisena se on aiheuttanut ainakin minulle katkeruuden tunteita äitiäni kohtaan. Miksi hän haukkuu minulle minun isääni. Jos aikuiset eivät tule toimeen keskenään, EI heillä kuitenkaan ole oikeutta sekoittaa lapsia siihen tappeluun. Äiti ja Isä ovat lapsilleen juuri ne parhaimman vanhemmat joita on, annetaan heidän siis pitää heidät. Riidellään me aikuiset vain keskenämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhe pysyy kasassa. Ainakin omalla kohdallani joustan miehen suhteen hyvinkin paljon. Mies tekee melkein mitä huvittaa, pettää lupauksia ja etukäteen sovittuja asioita jne. Loputtomiin painetaan villaisella noita asioita ja loppupeleissä ovat todellakin niitä pieniä juttuja. Mutta pikkuasioiksi en kutsuisi pettämistäkään, vaikka olisi kuinka kännissä tehty jne.
En myöskään olisi valmis katkaisemaan lasten ja isänsä välejä, jos meidän parisuhde kaatuisikin joskus. Kyllä ne molemmat vanhemmat ovat lapsille yhtä arvokkaita. Tietysti jos on joku isukki, joka käyttää vaikka väkivaltaa myös lapsiin on oma lukunsa...
pistäkkin yrittämään parisuhteessa enemmän. Eli ei nyt ihan joka pikkuasian takia olla eroamassa. Ja yrittää enemmän vaikka välillä tuntuisikin hieman hankalalta olla yhdessä.
Lisäksi olen sitä mieltä, että myös jokaisella vanhemmalla on oikeus onnelliseen parisuhteeseen. Eli jos ei ole tyytyväinen liittoon vaikkapa lasten isän kanssa, voi siitä lähteä hyvällä omalla tunnolla ulos.
T. se joka aikoi kieltää miestä tapaamasta lapsia, jos pettää
Pettämistä ja lyömistä. Enkä ymmärrä sellaisia ihmisiä lainkaan, jotka voivat katsoa läpi sormien noita asioita. Eihän tuollaisista voi millään päästä yli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on jo sen luokan asia parisuhteessa, että kenkää pyllylle. Miksi puolisonkaan pitäisi kärsiä, jos toinen noin tekee? Ei ainakaan teeskennellysti "lasten vuoksi"...
jos pettäis taas ja jos tekis jotain lapsille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli muutenkin todella raskas elämänvaihe menossa, toinen lapsista jatkuvasti lyhyitä jaksoja sairaalahoidossa sairautensa vuoksi, toinen lapsi oireili pelkoaan sisarensa menettämisestä.
Hiukan helpommassa elämäntilanteessa olisin varmasti ottanut kimpsuni ja kampsuni ja lähtenyt. Perheen hajoaminen olisi voinut olla lasten kannalta jo liian tuhoisaa. Annoin anteeksi, mutta en unohtanut. Tapahtuneesta on aikaa 8 vuotta ja ainakin toistaiseksi on ollut ensimmäinen ja ainut väkivaltainen teko meidän perheessä. Olemme nousseet ylös tuhkasta, perheenä. Nyt meillä menee hyvin ja olen onnellinen, että jäin!
Väkivalta on munkin mielestä showstopperi, mutta kun on lapsia, niin tuohon pettämiseen tulee kyllä perspektiiviä. Lasten ei pidä lähtökohtaisesti joutua kärsimään siitä, että aikuiset eivät osaa hoitaa asioitaan.
tossa toisessa ketjussa joku kirjoitti, että ei antaisi lasten nähdä isäänsä, jos mies pettäisi. En minäkään. Jos mies ei pysty sitoutumaan perheeseensä niin paljon, ettei uittele pippeliään vieraissa koloissa, ei hän ole kykenevä isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi aivan eri asiaa. Vaikka antaisin miehelle kenkää pettämisen vuoksi, en nyt sentään lapsia rankaisisi asialla niin etten antaisi isäänsä tavata. Tuossahan menee jo pullat ja vellit sekaisin.
Minunkin olisi sitten pitänyt erota ja hajottaa lasteni perhe miehen kännisekoilun (pettäminen) takia. No, enpä sitten eronnut ja nyt elämä on taas oikein mallillaan ja onnellista.
Ei se avioero _aina_ ole ratkaisu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en myöskään antaisi anteeksi, vaikka kuinka rakastaisin.
Äitini eli isäpuoleni kanssa meidän takia, vaikka mies hakkasi ja petti useampaankin otteeseen... ( Syy ei ollut kyllä pelkästään me, myös se, että ei ollut paikkaa minne mennä ja työttömänä kahden lapsen kanssa ei olisi välttämättä pärjännyt... :(
Kaikki muut on selvittävissä.
Tosin väkivalta ketään kohtaan olisi myös vaikeaa hyväksyä.
Joku pikkupettäminen ei tuntuisi välttämättä miltään.
On aika viatonta, joskin ei todellakaan toivottavaa.
Mutta kun on jo vuosia elänyt saman miehen kanss, on lapsia ja asuntolainaa, niin semmoset pikkuset piristykset voisivat olla ihan okei.
En tiedä vielä, mutta katsotaan myöhemmin.
ennemmin kuin pettämisen?
Minä voisin antaa anteeksi pettämisen, lyömisen tms. töppäyksen jos mies pystyisi osoittamaan, että kyse oli kertaluontoisesta hairahduksesta ja jos hän suostuisi työstämään asian terapiassa.
Lasten hyväksikäytöstä taas tulisi varma ero, sillä en yksinkertaisesti enää uskaltaisi antaa lasteni asua saman katon alla hyväksikäyttäjänsä kanssa. Enkä kyllä itsekään haluaisi enää moista tyyppiä katsella.
Muita vakavia asioita ovat mm. alkoholismi tai perheen raha-asioiden täydellinen kuseminen. Ne ovat minusta paljon vakavampia asioita kuin se, että heikolla hetkellä naapurin vaimo voi himottaa enemmän kuin oma.
mutta elämä on opettanut ettei kaikki ole niin mustavalkoista..
Kun sattuu omalle kohdalle niin tollaset periaatteet romuttuu hyvin nopeasti ja kaikki on aina suhteellista ja riippuu tilanteesta ja olosuhteista. Ei kannattaisi vannoa tuollaisia..voi sattua pian omaan nilkkaan. Elämällä on tapana yllättää, joskus positiivisesti, mutta usein myös negatiivisesti.
Tarkoitinkin miehen ja naisen välistä suhdetta, tietystikään en lasten hyväksikäyttöä antaisi anteeksi enkä sellaista hyväksy.
Miten joku raha-asia voi olla pahempaa kuin pettäminen, hmm?
Ja tuohon yhteen, asiat ovat mustavalkoisia kunnes itse kokee. Itse olen kasvanut perheessä, jossa näin kuinka isäni hakkasi äitiäni ja pettikin jatkuvasti. Jos ei ihan omakohtaista kokemusta olekaan, niin sen verran läheltä olen asioita katsellut ja tästä tuleekin oman kantani ehdottomuus. Vanhemmat erosivat sittemmin ja nyt katselen katkeroitunutta äitiäni, joka heitti elämänsä hukkaan...