*** MARRASMASUT ja VKO 14 ***

Onneks tuli puheeks.. Kiitos vaan konkareille oikaisusta!! Ja no tottakai joka tapauksessa puhtain "värkein" oltas menty.. Mut olin kyllä ihan asennoitunu tohon vatsan päälliseen ultraan.. ja no voihan se se vielä ollakin. ois siinä vähä aikaa miettiny, että mitäs nyt... Mulle vielä sanottii siellä että helpottaa jos virtsarakko on täynnä ku tuut, nii kohtu nousee ylemmäs tai jotai?!?!? Olin kyllä ihan satavarma että on vatsan päällinen.. joo pitää ehkä varmuuden vuoksi pohjustaa miestäkin, että voi olla että tavaraa tungetaan sisään... :D



Tiesin kyllä että tämä odotusaika on yhtä "tavaran" esittelyä, hyvän asian puolesta tietenkin. Ja siihen kuulema turtuu aika äkkiä.. Esim nyt näin vihreänä en voisi ajatellakaan että joku "herra gyne" tutkailisi sisustani.. Täällä ei kyllä miespuolisia olekaan... Huh, mutta kuulema ei sitä paljo enää ekan raskauden jälkeen/loppuvaiheilla mieti että kuka siellä kurkkii sisään :D



No näin sitä vasta oppii kun kohtaa uudet jutut,, Kenellekään ei varmaan ole tullut epäselväksi että ensimmäistä odotellaan :D Pitää nyt ihan varmuuden vuoksi kysyä, että "tavis" neuvolakäynnillä ei ole muuta kuin verenpaineen mittausta yms.. Että siellä ei tartte levitellä vai??? paitsi tietenkin nämä lääkärin luona visiitit...



O-ou, täällä ei taideta vielä käsittääkkään mitä sitä on tullut tehtyä ;D Ja no miten voisikaan, onhan tämä kaikki niin maailmaa mullistavaa, vaikka todella odotettu paketti onkin tulossa. Ja huomennahan vasta edes selviää, että onko ketään kotona, ja minkä ikäistä.. Niin ja vielä että montakos siellä luuraa :D



huominen on kyllä todella jännittävä päivä!! onneks on jo aamusta :D

Kuvotustunnelmissa täälläkin mennään ja odotan että alkais jo loppumaan. Kovin on raskasta, vaikka en oksennakaan. Toisaalta väsymys on yhtä huono seuralainen ja tosi huvittavaa tehdä hommia (teen tietokoneella) kun herään siihen, että pää nytkähtää. ARGH, että sapettaa...mutta olo on kuin jollain suolla rämpisi eteenpäin.



Ultrista: mulla on tehty 2 krt ultra vkolla 8+, ekalla kerralla mahan päältä ja nyt toisella yritettiin ensin päältä, mutta mitään ei näkynyt. Sitten tehtiin sisäkautta. Mulla on kohtu erittäin taakse kallistunut. Istukan paikkakin on nyt eri kuin kahdessa ekassa raskaudessa, nyt on takaseinässä. Saa nähdä onko sitten joku asia sen kannalta erilaista.



Neuvolassakin jo kävin, ei mitään ihmeellistä. Paljon kysymyksiä ja papereita.



Tsemppiä kaikille huonosti voiville, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa!



pp 9+0

Jo kaksi kertaa yrittänyt päästä täällä keskusteluihin mutta tulee vaan tuo yritä uudestaan.. Onneksi en kerennyt kirjoittaa:)

Hyvät päivät jatkuvat, yhä "tauolla" tuhruttelu. Ihanaa kun on edes hetken poissa, tosin ei tää mitään ole muuttanut, heti kun veskistä tulen niin muka tunnen että jotain valuu..Ja pikkuisetkin nippailut alamahalla pistää kuulostelemaan tarkemmin että oisko nyt huono enne..

Tänään huomasin jääneeni haaveisiin aamulla, käytin kuopuksen puistossa ja tuijottelin kauemmas ja havahduin sitten yhtäkkiä että mitäs nyt haaveilet. Näin nimittäin sieluni silmin itseni työntämässä vaunuja puistotiellä :D Jotensakin ristiriitaiset fiilikset: yksi osa on varma ettei saada vauvaa, toinen osa luottaa jossain määrin että kaikki menee hyvin. On ihan sattuman kauppaa kumpi fiilis on milloinkin päällä, se vaihtelee ihan muutamissa sekunneissa.

Eilen uskaltauduin ekaa kertaa kahteen viikkoon seksiinkin :D En ole uskaltanut kohdunsuuta ärsytellä enempiä ton tuhrun takia mutta eilen se oli menoa. Ajattelinkin koko päivän/illan sen jälkeen että nyt taatusti ärsyyntyy vuotelemaan ja yllätyksekseni ei tullut edes sitä tuhrua. Mutta ilmeisistä syistä oli "valumatunnetta" jonkin aikaa, se ei ollut taas mukavaa, vaikka olikin ihan toista mitä sieltä valui. Hyh, kun kerron karmeita juttuja :D

Mieliala tooosi hyvä ja ultraan enää 4vrk, hienoa!



*helene 7+0*

Moi!



Kirjoittelin muutamia päiviä sitten voimakkaista alavatsakivuista. Sen verran tuntuvia olivat ja huoli painoi mieltä, että tilasin sitten yksityiseltä ultran. Viereiseen kaupunkiin piti kyllä lähteä, kun täällä meidän kylässä on vain yks yksityinen ja aikoja olis saanu toukokuun lopulle :-)

Ja mikä helpotus, kaikki on hienosti!! Lääkärin mielestä mulla voi olla kohdun kasvukivut voimakkaampina, kun edellisestä raskaudesta on niin pitkä aika, 9 vuotta. Ihmeen voimakkaita voivat sitten ollakin, vaikka kaikki on ihan hyvin.



Onneksi näin!

Jumppis

Heipähei! Samaisesta syistä mullaki raskaus paljastui jo ihan alkuunsa. Täällä vain otettu neuvolasta se linja, että parvorokon vuoksi ei tarvi olla töistä pois. Työterveydestä neuvoi juuri työyksikön vaihtoa. Oon nyt sitten aika pihalla, mutta ehkä päätynyt siihen, että voin käydä rauhallisin mielin töissä. En oikein tiedä. Miten teillä suhtautuivat päiväkodissa asiaan? Kuinka nopeasti pääsit uuteen paikkaan ja oliko helppokin siirto? Kiva olisi kuulla kuulumisia!



Tervehdys kaikille muillekin! Eka kertaa kirjoittelen tämän raskauden puitteissa. Ennestään kolme muksua, neljättä odotellaan. Päällimmäisenä mielessä viimepäivien kova stressi parvorokon vuoksi.



Toivottavasti helenellä tuhrut pysyy poissa ja kaikilla muillakin!



No nyt jo unohtu nimimerkki, mutta jonku muksut oli pitäneet hauskaa äidin koisatessa sohvalla. Oli aika hauskaa luettavaa!



Toivottavasti pahoinvoinnit rauhoittuvat! Ite täällä niitä oikeastaan riittävän lievämuotoisena kaipailen, kuten kaikkia muitakin raskausoireita, kun on niin rauhaisaa sillä saralla. Mitä nyt tunteet heittää vuoristorataa...



Mukavaa kirjoitella! Kaikille iloista viikonloppua!

Neuvolassa oltiin täälläkin sitä mieltä että ei sairaslomaa tms tarvitse. Mutta työkaverit ois laittanut mut samantien pois kun ensimmäinen rokko tapaus varmistui. Olin sitten kumminkin sen päivän viellä töissä siirto olisi onnistuntu 2 h sisällä mutta aloitin seuraavana päivänä. Vaadi ihmeessä pikaista siirtoa parvorokko on tosi vaarallinen!!!!!

Jihuu, en ole koskaan ollut näin onnellinen jatkuvasta kuvotuksesta, mutta elämä tuo yllätyksiä tullessaan. Jatkuva kuvotus on mahtavasti mukavampi olotila kun jatkuva oksentaminen :) Ehkä ne inkiväärit sittenkin pelottivat oksetukset tiehensä... Voi sinua raukkaa Angelinako,toivottavasti saat hyvät lääkkeet ja nesteet tasapainoon!



Palasin juuri reissusta ja kyllä koti on se paras paikka! Voi pitää omia piimäpurkkeja jääkaapissa ja käydä hörppimässä. Ruokahalua ei juurikaan ole, mutta yritän nyt syödä kun kerran pysyy sisällä.



Me kerrottiin tytölle (-04 ja -05) jo pari viikkoa sitten. Eivät ne siitä ainakaan vielä niin ole jankanneet. Mielenkiinnolla katselevat kirjasta että miltä ne vauvat siellä masussa näyttää eri vaiheissa ja tuntuvat hyvin ymmärtävän että vauvan pitää kasvaa siellä vielä pitkä tovi. Oli myös hyvä pystyä selittämään että miksi mamma oksentaa. Muillekkin ollaan kerrottu, myös töissä, kun on sattunut sopiva tilanne. Mitäs tätä piilottelemaan, iloista asiaa.



Toivottavasti teidän muidenkin olotilat tästä paranee!



Misujamasu 9+0

Ymmärsinkö oikein, että jouduit menemään ihan eri paikkaan? Mulle sanottiin, että mahdoton välttää, kun tartuttaa ennen kuin oireet puhkeavat. Ts. vaikka olisi saanut siirron, niin sielläkin saattaa siis jo olla tartuttavia lapsia. Ja toisaalta, milloin tietää, että on turvallista palata takaisin?



Otettiinko sulta verikokeet? Kävin tänään antamassa näytteen ja niitä tässä nyt sitten odottelen.



Mulla ei hirveästi kyllä innostais työpaikan vaihto, aikalailla stressiähän siitäkin tulee. Toki se on parempi kuin tartunta, mutta just noitten em. asioiden vuoksi en tiedä, onko siitä vastaavaa hyötyä.



Tarkoitus ei ole pelotella.

Verikokeissa en ole vielä ehtinyt käymään työvuorojen takia! Mutta mä siis jouduin ihan toiseen päiväkotiin ja mulle sitten ilmoitetaan tuleeko uusia tapauksia tässä parin viikon sisällä. Päiväkoteja oli pomo soitellut läpi 7 ennenkuin oli löytynyt sopiva. Mä olisin itse kyllä voinut ihan hyvin jatkaa omassa paikassa mutta muilla oli niin kamala huoli! Pian vaan haluaisin omaan paikkaan takas. Viime vuonna oli joku ollut 1,5 kk toisessa päiväkodissa rokon takia. Mut laitettiin alle 3 vuotiaiden ryhmään siksi kun niillä se on harvinaisempaa kun eskareilla jossa normaalisti olen töissä! Ja onhan se mahdollista että se on voinut tarttua jos on tarttuakseen. Mutta vauvaa ajatellen teen mitä vaan!!!

Jep! Eli siellä käytiin ja pieni sydän kovasti läpätti. Ja sintti sielä vähän jo ojentelikin :D Olipa ihana kokemus, oli vaan kova päänsärky koko aamun ja päivän, ettei sen puoleen aamulla hymyilyttäny. Mutta nyt kun on kerennyt asiaa sulatella ja "hyväksyä/ymmärtää" nyt mitä siellä tapahtuu ja että siellä joku todella asustelee ja vielä jumppailee! Aikamoinen juttu. Kyllä tämä on ihanaa! Nyt uskaltaa jo sanoa! huono olo on alkanut helpottaa, väsymys on vain jälkellä. Nyt vasta uskaltaa antaa itsensä enemmän heittäytyä tähän juttuun. Oli niin rohkaiseva tuo eka ultra :D



Mulla on kans käyny tuo, että herjaa vaan että sivu tilapäisesti poissa käytöstä. Eikä millää oo päästäny sivulle ja lataaminenkin kestää ihan älyttömän kauan.. Siitä syystä tuo edellinen viestinikin tuli näköjään kahteen kertaan, kun yritin lähettää ja aina vaan junnas eikä hyväksyny. Kummastakaa viestistä ei tullu sitä että on onnistuneesti lähetetty.



Niin tuosta ultrasta vielä. Ei siis tarvinnut housuja laskea :D Laskettu aika muuttui nyt sitten odotetusti eteenpäin n. viikolla. Ultra tädin kanssa keskusteltiin, milloin ovulaatio on ollut (tiesin päivän tarkasti oviskivuista ja lämmöistä) ja mitä mitat näyttää. Niin ultra täti sanoi, että mielumin laitetaan päiviä enemmän kuin vähemmän. Mutta toki mittojen mukaan mentiin. Yhdellä päivällä heitti omasta arviosta :D (että ei kovin huonosti näin ensikertalaisen laskuiksi)



Suhmura ja "Sintti" 9+1 (tähän päädyttiin ultra-tädin ja isin kanssa)

Sunshine, onpa todella karsea tilanne olla tommosessa epävarmuudessa. Voimia.



Ja pahoinvointijuttuja luen kauhulla minäkin... Mun oireet on olleet todella vaisuja, ihan vähän rintoja aristaa iltaisin, joinakin aamupäivinä on aivan lievää kuvotusta, voi johtua väsymyksestäkin.



Nyt jahkailen, pitäiskö vanhemmille kertoa, kun on niiden kanssa ulkomaanmatka pääsiäisenä. Arvaavatko siellä kumminkin kun ollaan aamusta iltaan monta päivää yhdessä enkä juo edes viiniä ravintolassa? Toisaalta on niin alussa, että haluis vaan pitää vielä mun ja miehen juttuna. Kun vielä voi tapahtua ihan mitä vaan.



Mamako rv 6+2

Ultrassa käyty ja pieni elämän ihme nähty. On se vaan niin ihanaa nähdä pieni sydän sykkimässä. <3 Siellä se pikkuriikkinen kasvaa! :)



Meillä on kerrottu lapsille (-06,-08) vauvasta, mutta aika rajallistahan noin pienten ymmärrys asiasta on. Ajateltiin, että kun kuitenkin puhutaan vauvasta muidenkin kanssa, niin helppo on lapsillekkin puhua. Ja kun alusta asti saavat sopeutua ajatukseen, niin jos mustasukkaisuuskaan ei niin mahdotonta olisi. *toiveajattelua*



Sunshinelle kovasti voimia! Toivotaan, että asiat olisi hyvin ja teille pikkuinen olisi kaikesta huolimatta tulossa!



Myös parvorokkoa vastaan kamppaileville voimia! Minulla myös eräs tuttava parvorokossa tuli lähelleni, mutta päätin, etten puutu nyt asiaan, ja luotan, ettei se siitä ehtinyt minuun tarttua.



Väsymys on täällä päässä armoton. Mies loukkasi itsensä ja minä joudun tekemään kotona ihan kaiken. Ja kun on nuo pikkuiset kotona, niin tuota hommaa riittää. Siinä sivussa hb:kin on laskenut alas ja sekin väsyttää. Toivottavasti tuo aurinko toisi tullessaan lisää voimia ja mieskin äkkiä kuntoutuisi... Tsemppiä teille kaikille muillekin väsymyksen kanssa! Ja kaikkien muidenkin vaivojen kanssa.



Hippi-hiiri rv 8+2

Hiljaiseloa täällä taustalla olen vietellyt, vointini on ollut niin kertakaikkisen kamala etten ole kyennyt mihinkään älylliseen toimintaan. Päällä jatkuva etominen ja kuvotus, 24h/vrk. Oksentaa ei ole tarvinnut, välillä tekisi mieli työntää vaikka sormet kurkkuun ja oksentaa että helpottaisi...Koko ajan täytyy syödä jotain että olo pysyy edes jotenkin siedettävänä...



Väsyttää niin ikään, pitkiä päiväunia ja pitkiä yöunia. Töissä on ihan kamalaa, olen sairaalassa hoitajana ja ne hajut ei aina ole mitkään mukavat, yökkäysrefleksejä tulee ja menee ja joskus on vaikeaa pitää itsensä peruslukemilla kun väsyttää ihan järkyttävästi. Kuinka te muut jaksatte työelämässä?



Tiistaina olisi eka neuvola, mua jännittää ja mies suorastaan panikoi. Mukava seurata miehen isäksi kasvamista, tämä kun on hänen ensimmäinen lapsensa, itselläni on aiemmasta liitosta jo kolme lasta. Lapsillekin ollaan jo kerrottu, rupesivat ihmettelemään äidin pahaa oloa ja uupumusta ja riemu mielin sitten uutisen vastaan ottivat!



Muuten kaikki mennyt oikein hyvin, kovasti odottelen että pahoinvointi lakkaisi ja väsymys helpottaisi. Aiemmilta raskauksiltani en ole ollut näin kipeä ja uupunut, ehkäpä ikä tekee nyt tehtäväänsä :) ! Alamaha pullottaa, entiset housut ei mene enää kiinni ja kaikki puristaa, äitiyshousuja saa ruveta tosissaan jo etsimään vaikka viikkoja ei vielä kummoisesti kasassa olekaan.



Mukavaa viikonloppua kaikille marrasmasuille!



Peppipihlaja ja Toukka 7+1 (menkkojen mukaan)

Eli huonoa oloa, väsymystä. Välillä olo on ihan hirveä, ja kun saa työpäivän hoidettua, ei kotona jaksa enää mitään. Mies on onneksi, muutaman "keskustelun" jälkeen, ottanut kotihommia kiitettävästi hoitaakseen.



Tosiaan työssäolo on aika tuskaa ollut viime päivät, itse olen keittiöalan töissä vielä, niin kaikenlaisia hajuja ja nostelemista ja raahaamista riittää. Tänäänkin pitäis mennä puoliltapäivin illaksia töihin, miten ihmeessä sitä jaksaa...



Eka neuvola on ensi viikolla, 14. päivä on ultra yksityisellä....



Sinnitelkää kaikki kohtalotoverit, kyllä pahatolot vielä ohi menee! Ja kivaa kiikonloppua kaikille, nauttikaa vapaasta ja levätkää!



:) Rosa

6+5



T. Rosa taas

..ennen kuin toisin todistetaan!!



Välillä fiilis että niinköhän pieni on matkassa pysynyt ja välillä olen niin satavarma että pakkohan siellä masussa on jonkun kasvaa ja kehittyä kun olo on NIIN kurja!! Eli sympatiani kaikille, jotka kamppailee kovan kuvotuksen ja väsyn kanssa. Mustakin tuntuu että helpottais jos sinne pönttöön asti jotain saisi mutta kun vaan ällöttää ja olo nytkin taas kuin pahimmassa teinikrapulassa. Epäreilua, kun kuitenkaan melkeen kuukauteen en edes siiderikulausta ole ottanut!!!



Onnea vaan Hippi-Hiirelle ja oliko Suhmuralle, jotka alkuraskauden ultrassa käyneet ja positiivisia kokemuksia saaneet!! Kyllä se varmasti helpottaa ja antaa voimia uskoa kaiken menevän hyvin jos sykkeen näkee. :) Itse odotan jännityksellä/riemulla/kauhulla sitä seuraavaa ultraa ja mitä siellä sitten näkyykään....!??!



Kamala palellus koko ajan päällä. Nytkin pitkähihainen ja paksu huppari sisällä ja ihan horkassa melkeen tärrään. Hyyrrrrr....ja ulkonakin aika kalseata mutta pitäisi ulos koiran kanssa lähteä.



Mukavaa viikonloppua kaikille!!



sunshine ja toivon mukaan rv 6+