Miestä v**ttaa olemukseni ja suhtautuu kuin "isä"

sellaisena kuin olet. Ei tuosta muuten mitään tule.

lähtenyt moposta.



Olisiko sinun syytä muuttaa hieman omia elintapojaasi, kuten miehesi ehdotti?



Nähtävästi miehesi tekee kaikki aamutoimet lapsen ruokkimisineen ja taloustöineen silloin kun sinä nukut. Teet "puuskissa" jotain, ja puolustaudut sillä että olet saanut jotain aikaiseksi, kun todellisuudessa kuullosta hieman erilaiselta.



Jos olet hankkinut hänelle lapsen, sinun tulisi lapsen takia itsekin yrittää pitää suhde kunnossa, eikä toivoa eroa.

Sairaammalta kuulostaa miehesi kurinalaisuus.

lähtenyt moposta.

Olisiko sinun syytä muuttaa hieman omia elintapojaasi, kuten miehesi ehdotti?

Nähtävästi miehesi tekee kaikki aamutoimet lapsen ruokkimisineen ja taloustöineen silloin kun sinä nukut. Teet "puuskissa" jotain, ja puolustaudut sillä että olet saanut jotain aikaiseksi, kun todellisuudessa kuullosta hieman erilaiselta.

Jos olet hankkinut hänelle lapsen, sinun tulisi lapsen takia itsekin yrittää pitää suhde kunnossa, eikä toivoa eroa.

niin pitkään vaan teen ruuan ja hoidan vauvaa, pesen pyykkiä ym... Näitä aamuja on ollut ehkä 2-3 vauvan syntymän jälkeen, jolloin vauva on ollut miehen vastuulla aamulla. Onko muka kamalaa? minusta ei!

Mutta ei, en aio muuttaa elämäntapojani miehen takia, sillä tuskin pystyisin saavuttamaan miehen ihannetta kuitenkaan. miehelle ei riitä että käyn pari kertaa viikossa salilla ja pääsääntöisesti teen kotityöt, minulla pitäisi olla elämäntapana "rääkkiliikunta", "terveysruoka" ja "kurinalaiset heräämis- ja nukkumisajat". Enkä siis todellakaan syö mitään mäkkiruokaa tms. mutta muutaman kerran viikossa syön suklaata tai pienen karkkipussin, enkä pidä sitä pahana koska syön muuten terveellistä kotiruokaa, paljon kasviksia jne..

ap

joskaan ei yhtä jyrkkänä kuin mitä omastasi kerrot. Mä olen huomannut että mitä väsyneempi tai ahdistuneempi mies on (oli syy mikä hyvänsä), sitä pahemmaksi hänen kurinalaisuutensa käy ja ajoittain hänkin käy mulle avautumaan mun elämäntavoista (jotka on hiukan samantapaiset kuin sulla). Toteankin silloin yleensä miehelleni, että tiedät mitä otit kun mun kanssa menit naimisiin... tai annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Yleensä kun ahdistus tai väsymys helpottaa, mies jaksaa keskittyä taas vaan oman elämänsä kontrolloimiseen. Se on näes tapa hakea järjestystä kaaokseen, se kontrollointi ja silloin se heittää usein yli....

varmaan kaipaa seuraasi

...kumpikin hyväksyy toisen sellaisena kuin on. Tietenkään tällä en tarkoita mitään alkoholismin, pettämisen tai perheväkivallan sietämistä, vaan tuota luonne- ja elämäntapapuolta. Totta kai kumpikin ottaa tiettyyn rajaan asti huomioon toisen tunteet ja näkökulmat, mutta näyttää siltä, että parisuhteessasi on aika paljon pielessä. Jos olet jo seurustelunne alussa ollut tuollainen, niin miehesi olisi pitänyt tietää, kenen kanssa perustaa perheen. Ei hyvältä näytä.

ja tänään heräsin vasta ysiltä ja juon nyt aamukahvia.

lähtenyt moposta.

Olisiko sinun syytä muuttaa hieman omia elintapojaasi, kuten miehesi ehdotti?

Nähtävästi miehesi tekee kaikki aamutoimet lapsen ruokkimisineen ja taloustöineen silloin kun sinä nukut. Teet "puuskissa" jotain, ja puolustaudut sillä että olet saanut jotain aikaiseksi, kun todellisuudessa kuullosta hieman erilaiselta.

Jos olet hankkinut hänelle lapsen, sinun tulisi lapsen takia itsekin yrittää pitää suhde kunnossa, eikä toivoa eroa.

Itse olen vähän miehesi tyylinen, siis luonnostaan aamuvirkku, energinen ja liikunallinen. Mieheni on taas toista maata: mukavuudenhaluinen, aamu-uninen ja laiskahko. Joskus tekisi mieli kiljua ääneen kun hän jää AINA sänkyyn loikoilemaan kun minä nousen ylös. Hänellä myös puolet vähemmän työpäiviä kuin minulle ja silti kotihommat minulla. Kyllä todella ärsyttää jos itse on ollut hereillä jo kuusi tuntia kun toinen ryömii tukka pystyssä makuuhuoneesta.



Tiedän, että toisen perusluonnetta ei voi muuttaa mutta mielestäni hän voisi vähän ryhdistäytyä. Kyllä elintavoilla ja liikunnalla saa paljon virtaa. On vaikea sietää sohvaperunaa jos itse on koko ajan liikkeessä.

Voit minun mielestäni ihan hyvin ottaa huomioon miehesi toiveita - jossain määrin. Mieti, tykkäisitkö itse, jos miehesi pyynnöstäsi relaisi hiukan, söisi joskus kanssasi suklaan puoliksi jne... Pyydä sitä hänelle ja tule itse vastaavasti vastaan.



Ja sopikaa asioista. Jos käyt muutamankin kerran viikossa salilla (eihän se mikään ihmisyyden mitta ole...) niin sano miehellesi, että se kyllä riittää etkä halua kuulla siitä huomautuksia. Toisaalta taas voit sitoutua tekemään jotkut asiat säännöllisesti, niin kuin vaikka pyykinpesun tai muun sellaisen.

mutta mulla on aikalailla samantapainen tilanne kuin ap:llä. Olen ollut menneinä vuosina täysin hermoraunio tilanteen vuoksi. Aluksi en itsekään ymmärtänyt mistä on kyse ja yritin viimeiseen asti noudattaa kurinalaisuutta ja ohjeita mieheltäni.



Jos jätin jonkin asian suorittamatta, niin koin asiasta hirveitä syyllisyyden tunteita. Olenkin ollut täydellsiesti ja vakavasti masentunut, en saanut olla pois töistä ja tein työni miten sattuu.... Eihän mulla mitään heikkoutta luonteessani saanut olla. Nyt syön mieliala lääkettä ja olen käsitellyt asioita ja alan päästä oman elämäni "herraksi". Elänkin vain ja ainoastaan omaa elämääni ja vain minulle. Olen aina selvinnyt ja hoitanut asiani hyvin ja tiedän pärjääväni lasten kanssa arjesta ilman suoritteita.



Raskasta on, kun pitää kaikesta vääntää ja todistella ansaittavuus sekä hyöty ja järki. Mulle kuitenkin riittää, että kaikki voivat hyvin ja ovat onnellisia. Jos mistäni ei kiinnosta onnensa etsintä, hän on vapaa lähtemään..



Teksi on sekavaa ja huonosti argumentoitu, mutta nyt ei jaksa.....