onko rakkauteni miestäni kohtaan loppunut kun...

fanny

Taidatte olla lähinnä kämppiksiä. Kysymys kuuluukin, että oletko valmis tekemään töitä sen etten, että saatte suhteen ehkä toimimaan? Entä luuletko, onko miehesi valmis siihen? Jos ette ole, ehkä olisi parempi erota?



Kuluuhan se elämä noinkin, mutta mun mielestä elämä on liian lyhyt hukattavaksi tuollaiseen jumitilaan.

jäähyllä.



Olen kokenut saman ja voin kertoa että ajat ja olosuhteet muovaavat.

Jos vain ajattelet että menitte naimisiin koska _tahdotte_ rakastaa lopun ikää niin uskallan sanoa että jonain päivänä tunnet taas rakkautta mieheesi.

Se ei ehkä ole ensirakkauden veroinen tunne mutta taatusti lujempi.



Voimia

kun ei saa vastakaikua tai pikkuisista yllätyksistä tulee lähinnä vastaukseksi hymähdys tai ne ohitetaan sanomatta mitään.. ap

Miehesi vaikuttaa aika tylyltä tässä asiassa. Sun on varmaan lyötävä faktat pöytään (olen onneton tässä liitossa ym.) ja kysyttävä, mitä teidän hänen mielestään pitäisi yhdessä asialle tehdä.

Kerro mitä teit tai teitte? Kuinka kauan suhteen uudelleen rakentamiseen meni aikaa? Vaikuttiko kaikki lapsiin?



Joku sanoi että ootte kämppiksiä, niin sitä me todellakin ollaan, tuntuu et ihan kavereita.. se joku lämpö ja rakkaus tuntuu tosiaan kadonneen ja on jotenkin uupunut ja raska olo, kokoajan tuntuu et kantaa taakkaa...

Meillä on ollut taloudellisesti vaikeaa josta selvittiin mutta raskasta se oli, ei me koskaan vaikeimpinakaan aikoina riidelty, mies ei riitele... mä saatan huutaa ja kiukuta kun on oikein paha olla, pakko huutaa kun tuntuu et en tiedä mitä tekisin kun mies ei lohduta.. se on kai hänen tapansa..

mutta työnpuolesta ainakaan ei.. hänellä on hänen unelmatyö, hyvä palkka ja helppo työ! Minä itse ainakin olen uupunut ja varmasti jonkun verran masentunut tästä kaikesta..

Kyllä mä vielä haluaisin tätä suhdetta jatkaa ja tehdä tästä paremman. Mä olen ehdottanut miehelle srk:n parisuhde iltamia mut hän sanoo et mitä ihmettä me siellä tehtäis.. tai muuten oon sanonut että jotain tälle pitää tehdä niin hän ei sano mitään tai sanoo et no mitäs tälle nyt tehtäis sitten..

ap

tuo olisi voinut olla mun kirjoittama aloitus! Samaa täällä pähkäilen päivästä toiseen, jotenkin vaan tuntuu että lasten takia ei voi erota. HUOH!

ja tuo seksin haluamattomuus kuulostaa aika normaalilta, koska olet tyytymätön suhteen tilaan muilla tasoilla. Silloin ei yleensä seksikään kiinnosta.

Tai sun yksin, jos et saa miestäsi mukaan. Kannattaa kokeilla, jos se mahdollisuus on, saat jaettua tuota taakkaasi ja uuden näkökulman.

saada miestä tollasiin lähtemään, mut hän tosiaan toteaa et miksi mitä me siellä.. jne.. en tiedä ajatteleeko hän sit tosissaan et meillä ei muka olis mitään korjattavaa tässä suhteessa...

meilläkin 3 lasta ja mä en oikeesti tiedä mitä mä teksisin jos eroon pääsyttäis, varmaan mä roikkuisin tässä lasten takia ja esittäisin et kaikki on hyvin ja tiedän pettäisin sillä myös itseäni!!

Jos ero tulis nyt tuntuu et se ois helpotus, mutta se olis jotenkin tosi häpeä ja tiedän et miehen vanhemmat olis varmasti tyytyväisiä, tuntuu kauheelta ajatella että mitä ihmiset ajattelis, vaikka sitä ei tässä pitäis ajatella, vaan antaa heidän ajatella just mitä tykkäävät...

ap

ja ilmoitat, että tällainen on nyt varattu. Ja että sinä menet yksin, jos mies ei tule mukaan. Sanot painavasti, että olet kyllästynyt nykytilanteeseen. Siitä voisi olla paljon apua, vaikket edes saisi miestäsi mukaan, vaan menisit itse.

yksi kanssasisar samanmoisten asioiden äärellä, ei ole helppoa, ei.

eikö ennen puhuttu tälläisestä vai voiko ihmiset ja parisuhteet tosiaan näin huonosti...

ap