Miksi puhutte nukuttamisesta?

Meillä "laitetaan nukkumaan", siis "voisitko laittaa xxxx:n nukkumaan?" Nukkumaan laittaminen on meillä sitä, että iltatoimien jälkeen annetaan sylissä pullo maitoa ja laitetaan poju sänkyyn. Jää sinne nukahtamaan itsekseen. Hää on siis 1v 4kk.

Ilman vanhemman läsnäoloa. Muuten yöllä herättyään hän ei osaa itse nukahtaa, vaan vaatii silloinkin vanhemman seuraa. Tutkittu juttu.

Entä kun lapsi ei enää jää nukahtamaan itsekseen? Valmis ymmärtämään lasta vai meneekö "taisteluksi"?



Eikö sinulla lapsena ollut tarvetta nukahtaa vanhempien ollessa lähellä vai onko sinulle vaan tärkeämpää katsella telkkarista iltasarjat?



AP

Meillä "laitetaan nukkumaan", siis "voisitko laittaa xxxx:n nukkumaan?" Nukkumaan laittaminen on meillä sitä, että iltatoimien jälkeen annetaan sylissä pullo maitoa ja laitetaan poju sänkyyn. Jää sinne nukahtamaan itsekseen. Hää on siis 1v 4kk.

Yleensä poika (1v2kk) leikkii hetken sängyssä hetken ja sitten nukahtaa. Harvemmin alkaa kiukutella. Molemmat lapset ovat vauvasta asti nukahtaneet helposti itsekseen, nukuttamista tarvittu kuin lapsen ollessa kipeänä tai vieraassa paikassa.

ja samalla laulaa lapselle...

Saatellut uneen hellästi. On pienellä turvallinen olo, kun on äiti lähellä. 2-3vuotiaana ovat alkaneet nukahtamaan itse. En koe menettäneeni mitään.

Ihme ajattelua, että vauvan/lapsen pitäisi heti yksin selvitä.

ja sitten jos se ei ole enää mahdollista, esim. äidillä on muu meno, tulee lisää lapsia jotka vaativat huomiota myös, telkkari on rikki, ollaan vieraassa paikassa tms., niin tulee ongelma ja LAPSI KOKEE TURVATTOMUUTTA JA AHDISTUSTA, kun hänen totuttu rutiininsa rikotaan.



SIKSI on järkevämpää opettaa lapselle sellainen rutiini, josta pystytään pitämään kiinni kutakuinkin tilanteessa kuin tilanteessa ja useimmissa perheissä se tarkoittaa lapsen jättämistä yksin nukahtamaan ja mielellään vuorotellen äidin ja isän toimesta sekä SELLAISIA RUTIINEJA, jotka pystytään toteuttamaan milloin ja missä vain (iltarukous, laulu, pusu,..)



Eli kannattaisi ymmärtää, että toteutat nyt omia haaveitasi ja unelmiasi (onhan se hellyttävää, kun pieni lapsi nukahtaa syliin), mutta et ajattele lapsen parasta.

Meillä lapset saavat nukkua vanhempien viereen iltasadun tai laulun jälkeen. Ihana yhteinen hetki lapsen kanssa. Vie aikaa 10-20min ja on todellakin sen arvoinen hetki.

Yöllä herätessään kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Ei todellakaan tarvitse uudelleen nukuttaa. Tosin lapset saavat nukkua samassa huonessa vanhempien kanssa.

lapsi nukahtaa myös isän, mamma ja papan syliin :)

lapsi nukutetaan myös joskus sänkyyn.

Meillä katos ei oteta stressiä tollasesta. Ja jos lasta ei nukuta niin kyllä se jossain vaiheessa nukahtaa.

Ja kuka itsekäs äiti, joka yrittää päästä kaikesta helpolla ajattelematta lapsen tunteita.

Meitä on kahdenlaisia, itse pidän lapseni vieressä ja nukutan kainalooni.

Ehkä sinulla on lukihäiriö?



Oletko aivan satavarma, että pystyt JOKA IKINEN YÖ siihen saakka kun lapsesi itse ei sitä halua, nukuttamaan hänet kainaloosi?



Jos epäilet, että saattaa tulla yksikin sellainen yö, että et siihen pysty, NIIN OLET ITSEKÄS ÄITI, JOKA AIHEUTTAA LAPSELLEEN TURVATTOMUUTTA kieltämällä häneltä jossain vaiheessa tutun ja turvallisen nukkumaanmenorutiinin.



Toivottavasti sinulla on siis rautainen terveys ja vain yksi lapsi, jolle aiot omistaa koko elämäsi, koska muuten yhtälö ei toimi.

Entä kun lapsi ei enää jää nukahtamaan itsekseen? Valmis ymmärtämään lasta vai meneekö "taisteluksi"?

Eikö sinulla lapsena ollut tarvetta nukahtaa vanhempien ollessa lähellä vai onko sinulle vaan tärkeämpää katsella telkkarista iltasarjat?

AP

Oliko tämäkin tällainen taisteluketju?

Välillä lapsi ei nukahda heti vaan lauleskelee tai juttelee itsekseen. Se ei haittaa, en mene häiritsemään vaan annan lapsen olla rauhassa. Välillä hän alkaa itkeä ja silloin menen katsomaan onko joku hätänä. Välillä pidän sylissä hetkisen ja sitten laitan takaisin sänkyyn yrittämään uudestaan. Ei mun lapsi joudu yksinään sängyssä huutamaan vaan tietysti menen luokse jos itkettää. Taistelua en nukkumaanmenosta koskaan haluaisi, musta nukkumaanmenon pitää olla mukava ja rauhallinen asia. Jos lapsen tapa tästä kovin radikaalisti muuttuu, sitten pitää meidänkin muuttua ja etsiä uudet rutiinit nukkumaanmenolle.

Lapsi osaa myös nukahtaa viereen, esim. kylässä tai mökillä nukutetaan niin. Ja siis silloin nimenomaan nukutetaan. Musta on tosi hyvä, että lapsi osaa sekä nukahtaa itse että alkaa nukkumaan äidin tai isän kainalossa.

Ihmeen mustavalkoista ajattelua taas tässäkin ketjussa. Joko nukutat lapsesi sylissä ja olet täydellinen äiti tai sitten annat lapsen nukahtaa itse ja olet maailman huonoin äiti. Niinkö se menee? Enpä ole ihan samaa mieltä...

Ja meillä ei ole edes telkkaria josta katsoisin jotain iltasarjoja. :) Lapsena nukuin sisarusteni kanssa samassa huoneessa ja välillä muistan pyytäneeni äitiä silittämään kun en saanut unta. Kyllähän se tuntui hyvältä ja samaan olen tottakai valmis oman lapseni kanssa. Mutta käsitätkö, että NYT meidän nukkumisrutiinit ovat nämä ja ihan hyvin toimivat? Jos tilanne muuttuu, hommaa katsotaan uudestaan.

t. kakkonen

muukin turvallinen ja läheinen ihminen, kuten isä tai mummo :)

Ilman vanhemman läsnäoloa. Muuten yöllä herättyään hän ei osaa itse nukahtaa, vaan vaatii silloinkin vanhemman seuraa. Tutkittu juttu.

Tutkittu juttu on myös se, että lasten pahoinvointi johtuu lähes yksinomaan aikuisten itsekkyydestä. The Good Childhood Inquiry -raportti koostuu useista brittitutkimuksista, joita varten on kerätty tietoje liki 30 000 ihmiseltä. Ja tuossa raportissa lasten pahoinvoinnin syyksi kiteytettiin aikuisten itsekkyys.

Niinpä en menisi tuomitsemaan äitiä, joka nukuuttaa lapsensa kainaloon. Eikä silloin todellakaan tarvi olla niin, että äidin kainalo on ainoa, johon lapsi on tottunut. Meillä ainakin isä nukuttaa vähintään yhtä usein kuin äiti. Ja yökylässä sitten nukutaan mummin kainalossa. Ja useampikin lapsi mahtuu ihan riittävän lähelle, joten tuo ei tarvi olla mitään vain yksilapsisen ylellisyyttä.

Että kyllä näitä tutkimuksia löytyy puolelle jos toisellekin.

Ei tartte laittaa sanoja mun suuhun!

Puhun lapsen NUKUTTAMISESTA, en siitä että jätetään yksin. Ja sitten aletaan ihmettelemään miksi NUKUTTAMINEN ei toimi! Kun se ei ole NUKUTTAMISTA.



Ihan kiva jos jollain toimii yksin jättäminen. On meilläkin joskus niin tehty! Mutta se ei ole nukuttamista..



Minusta nukuttaminen kuuluu kasvattamiseen. Ei se että jos yksin jättäminen ei toimi niin mietitään voiko lapselle karjua vai kantaa 200 kertaa ilmekkään värähtämättä takasin sänkyyn. Joskus lapsi tarttee sitä silittämistä niinkun olikos se kutonen joka kirjotti asiasta.



Tuntuu vaan että nykysin vanhemmat ajattelee sitä OMAA rauhallista iltaa, eikä olla valmiita nukuttamaan lapsia.

Eikä ollut tarkotus vetää täydellisyyttä/luuseriutta tähän! :/



Ap

meinaatko nyt sitten sitä, että äiti, joka ei nukuta lastaan kainalossa, on itsekäs? En nää mitään erityisen itsekästä siinä, että esim. kakkonen laittaa lapsen nukahtamaan omaan sänkyynsä. Jos lapsi voi hyvin ja saa huomiota tarvittaessa = äiti on valmis sitä antamaan, voidaan tuskin puhua mistään itsekkäästä äitiydestä.



Tämä on juuri tätä yliäitiyttä, jossa katsotaan maailmaa ja vanhemmuutta mehupillin läpi ja nähdään ainoastaan se mitä halutaan. Hohhoi.

Kauhee huuto ja mekastus sulla. Itsehän kärkkäästi puutuit noihin erilaisiin tapoihin laittaa lapsi uneen.. Eiköhän nukuttamisesta puhuttaessa voida käsittää se sana monella eri tavalla? Ei taida nukuttamisen määritelmä olla kaikille ihan sama kuin sulle.



17

nukutan lapsen omaan sänkyynsä niin, että luen hänelle iltasadun tai laulan iltalaulun. Joskus lapsi nukahtaa kesken laulun tai sadun ja joskus kun uni ei ehdi tulla niin halitellaan ja pusutellaan vielä hetki, jonka jälkeen lapsi jää levollisena omaan sänkyyn ja minä poistun huoneesta. Saattaa höpötellä tai lauleskella vielä hetken yksinään, mutta yleensä nukahtaa hyvin nopeasti. Olen aina kuulo etäisyydellä ja lapsikin kuulee minun touhuilevan lähistöllä ja se luo turvallisuutta. Joskus on levottomia iltoja ja lapsi ei meinaa asettua millään omaan sänkyyn ja olen huomannut että paras apu siinä tilanteessa on, että olen huoneessa läsnä ja annan lapsen purkaa kiukkunsa ja levottomuutensa pois, siihen kuitenkaan liikaa puuttumatta. Otan kyllä syliin hetkeksi jos sitä vaatii, mutta en yleensä anna syliin nukahtaa. Minä uskon siihen (huom! vain minun mielipiteeni, en yleistä) että lapselleni on parasta se että nukahtaa siihen paikkaan mistä sitten herääkin. Kipeänä tai jos näkee pahaa unta saa tulla viereen. Ja tiedän että on erilaisia lapsia ja erilaisia tapoja joten toivottavasti jokainen löytää sopivimman itselle ja omille lapsilleen.



Nukuttaminen on mielestäni laaja asia ja itse miellän sen alkavan jo esim. iltapalalla /iltapesulla kun aletaan tehdä niitä iltarutiineita ja rauhoitutaan yötä ja unta varten...

joka ei näe mitään ongelmaa siinä, että lapsi jätetään vauvasta asti yksin sänkyyn selviämään nukahtamisestaan ilman mitään apuja. Mikä sellaisen toiminnan takana on? Kyllä siinä tarkoituksena on saada lapsi toimimaan niin, että siitä on illalla mahdollisimman vähän riesaa vanhemmilleen. Ja se taas on aikuisten itsekkyyttä.

Mites sitten kommentoitte sitä kun jouduin kesken esikoisen 2.5v iltatoimien imettämään kuopusta (oli silloin tois pieni) ja esikoinen jäi harjaamaan hampaitaan yksin vessaan. 5 minuutin kuluttua piti mennä peittelemään esikoinen nukkumaan mutta siellähän se tyttö olikin jo sängyssä ja unessa! Olisi varmaan pitänyt herättä lapsi että saan nukuttaa hänet uudelleen, vai? Se että lasta ei nukuta , ei tarkoita sitä että lapsi teljetään pimeään huoneeseen ja odotetaan ett ähän nukahtaa! Jos lapselle tulee "asiaa" häntä kuunnellaan ja itkuun reagoidaan. En vaan jää viereen odottelemaan että lapsi nukahtaa.