Miksi puhutte nukuttamisesta?

Minusta tästä ketjusta huomaa, kuka on yli-innokas curling-äiti, joka ylenmääräisellä hössötyksellä hidastaa lapsen normaalia kehitystä. Mitähän teidät miehet ajattelee siitä, että kaiket illat ja yöt olette lapset kainalossa. Kyllä se avioliitto kaatuu ennemmin tai myöhemmin tuolla menolla, ja mites ne lapsen tunteet sitten?

Ja kuka itsekäs äiti, joka yrittää päästä kaikesta helpolla ajattelematta lapsen tunteita.

Meitä on kahdenlaisia, itse pidän lapseni vieressä ja nukutan kainalooni.

Minusta tästä ketjusta huomaa, kuka on yli-innokas curling-äiti, joka ylenmääräisellä hössötyksellä hidastaa lapsen normaalia kehitystä. Mitähän teidät miehet ajattelee siitä, että kaiket illat ja yöt olette lapset kainalossa.

Meillä mies oli ainakin erittäin tyytyväinen siihen, että ns nukutin lasta vartin koska sitten nukahti tyytyväisenä, eikä meillä ollut missään vaiheessa mitään iltasirkusta tai sänkyyn kantamista. Jos jätti itsekseen nukahtamaan niin saattoi mennä tuntikin.

Kyllähän täälläkin on peloteltu moneen kertaan että kerran kun lapsen opettaa tuohon nukuttamiseen niin se ei nuku koskaan itse. Meillä ainakin lapsi sanoi jossain vaiheessa ihan itse (alle 3v) että "nukkuu ite". Ja hyvin meni tämä tapojen muuttaminen.

Miten teitä yleensäkin kiinnosta muiden tekemiset näin paljon?

Meillä luetaan pienemmille (3 ja 5) joka ilta, 8-vuotias tulee kuuntelemaan ellei ole omaa juttua kesken. Sitten saavat nukahtaa omaan tahtiinsa, ovi raollaan, kuulevat kodin äänet. Luin ketjua ja ajattelin etteä eikö kukaan "nukuta" lastaan lukemalla/ loruttelemalla/ laulamalla (siis lapsen iästä riippuen)!

Laittaa lapset omaan sänkyyn ja tekee muutakin kuin nukuttaa.. Tuliko mieleen, että joillain ei onnistu se, että istutaan nyt tässä 10 min. Ja lapsi nukkuu yönsä tyytyväisenä. On tosiaan tutkittu, että lapsi saattaa herätä yöllä ja huomaa muutoksen, siis ettei vanhempi olekaan enää vieressä, ja herää sitten kokonaan uudestaan. Mutta kun nukahtaa yksin, ei yksin herätessäänkään hätäänny.

Meillä oli tilanne se, että lasten nukuttamiseen vielä 4 ja 6 vuotiaana meni kolme tuntia illassa. Varsinkin koska isällä ei ollut mitään kykyä tehdä muuta kuin silitellä lapset uneen. Siinäpä ne illat häneltä menivätkin. Olemme siis eronneet. Minä en enää jaksanut 3 tunnin nukutusrumbaa, joten aloin pikkuhiljaa etääntyä ovensuuhun, myöhemmin ravasin muutaman minuutin välein katsomassa ovella, tai huikkasin toisesta huoneesta jotain, jotta kuulevat äänen. Lopulta lapset eivät enää vaatineet minulta nukuttamista, ja alkoivat viimein nukkua ennen yhtätoista. Isällään sama meno jatkui. Kunnes pidin väkisin unikoulun sielläkin, ja ei montaa yötä mennyt, kun lapset nukkuivat itse, aiemmin, ja yöheräilyt vähenivät.

huono äiti olen muuten, mutta tässä asiassa kyllä toimin kaikkien, myös lasten parhaaksi.

Ja vääristellään toisten kirjoituksia.



Ei isommat lapset tarvi enää nukutusta, heille riittää sadun lukeminen ja hyvänyön toivotus. Vauva/taapero on asia erikseen. Silloin olen läsnä, kunnes uni on tullut.



T. joku aiemmin kirjoittanut kainalossa nukuttaja, jolla on isoja ja pieniä lapsia.

Meillä vaihtelee tyylit.

Taas kun vauva talossa, niin sekin jälleen vaikuttaa.



En vaan pääse yli siitä miten "nukuttaminen" on toisille sitä olemista jossain muodossa lapsen luona ja toisaalta taas se nähdään nukuttamisena" että lapsi nukahtaa yksin omassa pedissä.



Eli joku näkee iltatoimetkin nukuttamisena? Sama kuten jokkut esileikkinä koko päivän puuhat? :D



Asia on vaan mielenkiintonen, kai tästä voi keskustella? Vai onko tabu? Ymmärrän että vanhempana vähän arkakin tän aiheen kanssa.

Olen itsekin joskus saanut vaan laittaa lapsen vuoteeseen. 3- vuotiaana meillä lapset myös joskus sanoo että nyt väsyttää, tehdään iltatoimet ja lapsi sammuu valot päällä petiin. Ja joskus lapsi vaatii vähän enempi. Tilanteet vaihtelee. Mutta ei kaikki ole nukuttamista: kaukana ollaan jos lapsi keikkuu 3 h sängyssä hereellä tai karkailee. Silloin lapsi tarttee sitä nukuttamista!



Näkee näitä ketjuja minusta enempi näkee että miksi nukuttaminen ei onnistu kun lapsi ollut pedissä kahdeksasta saakka ja pian puoliyö, kuin että lapsi tarttee yhden sadun!

Omat mukelot nukahtaa sänkyyn kun joko olen lukemassa iltasatua tai jään siihen odottamaan vielä hetkeksi. Tämähän on kamala tilanne ihmiselle joka ei halua lastaan nukuttaa eikä voi vaan tiputtaa lasta petiinsä. Miksi iltasatu tarttee lopettaa? Isompi lapsi voi vaikka lukea myöhemmin itse.



Onko muuten asiasta viidenteen telkkari näillä perheillä jokka ei lue satua?



Ap

Meillä laitetaan lapsi nukkumaan joka ilta samaan aikaan, samoilla rutiineilla. Joka ikinen ilta hän tulee sängystä pois vähintään 20 kertaa lyhyessä ajassa. Ihan sama onko väsynyt vai peräti puolinukuksissa, sitäkin on koitettu että menisi aiemmin nukkumaan. Mitä vielä.

Meillä on aina edetty lasta kuunnellen. Vauvoina kaikki ovat tarvinneet ihan aktiivista nukuttamista ja siitä on pikkuhiljaa edetty siihen, että peittelemme lapset sänkyyn, annamme hyvän yön suukot, toivottelemme hyvät unet ja poistumme huoneesta. Lapsilla on ikää 6v, 4v ja 2v eikä meillä ole ikinä ollut ongelmia esim. sängystä karkailun kanssa. Iltarutiinit ovat tutut ja turvalliset ja lapset menevät hyvillä mielin nukkumaan, nukkuvat hyvin ja heräävät aamulla pirteinä. Mikä on ongelma? Minusta ei mikään. Jos jollain, lähinnä kuopuksella, on joskus ongelmia rauhoittumisessa ts. alkaa itkeä kun poistutaan huoneesta, menen tietenkin takaisin ja silittelen ja rauhoittelen. Koskaan en ole lapsiani huudattanut opettaakseni heitä nukkumaan, vaan meillä on edetty varsin lempeällä tavalla lasta kuunnellen, vaikka en ole koskaan lapsiani vieressäni nukuttanut.

Mä luulin esikoisen kanssa, että vauvaa pitää nukuttaa. Kanniskelin, silittelin ja imetin ja tein vaikka mitä. Toinen kitisi ja karjui väsymystään. Loppuviimein ihan tosi väsyneenä laitoin lapsen hetkeksi kehtoon ja ajattelin, että nyt mun on pakko käydä vessassa. Kun tulin takaisin, niin vauva nukkui rauhallisesti. Mä en sen jälkeen ole nukuttanut häntä enkä nuorempia lapsiakaan, vaan kaikki ovat nukahtaneet itse. Meillä on iltarutiineissa halaamiset, suukottelut jne., mutta kukin on laitettu valveilla sänkyyn. Nukahtavat yleensä ihan saman tien (siis alle minuutissa). Sama juttu on päiväunissa. Vaununukkujina nukahtivat usein ennen kuin sain työnnettyä vaunut terassille.



Itse olen samanlainen, mä olen aina ollut unessa siitä hetkestä kun pää koskee tyynyyn.



Mun mielestä on tärkeää se, että jos pitää nukuttaa niin se tehdään siinä paikassa jossa on tarkoitus nukkua. Miettikää nyt itsekin miltä tuntuisi jos on ensin mennyt nukkumaan olohuoneessa ja herääkin keskellä yötä makuuhuoneessa.

kaikesta te revitte stressiä!!



Jonkun mielestä on itsekästä, jos lapsi nukahtaa tyytyväisenä itsekseen sänkyyn.. Eihän sellainen käy..



Voi elämä. Taidan lopettaa av-palstailun.. oon kai kasvanu tästä ohi. Ei enää jaksa iänikuista taistelua tissistä, korvikkeesta, päiväkodista ja nyt jopa nukuttamisesta.



Tervetuloa oikea elämä.