Luulen että ystäväni satuttaa vauvaansa...

Jos sillä kaverillasi on normaali mies ja vanhemmat, voisit soittaa myös heille ja ilmoittaa huolesi. Ja sosiaaliviranomaisille voi myös ilmoittaa nimettömänä, jos tuntuu siltä. Suomi on sen verran jumittunut paikka, että täällä ei puututa ja auteta kuin vasta sitten kun vahinko on jo tapahtunut. Se, että menee väliin ja puhuu asioista ei tarkoita sitä, että tungeksii toisten elämään. Jos me voitaisiin olla se sukupolvi joka opettaa välittämistä ja oikeasti osoittaa sitä myös.



Je ei, sossutädit ei vie kenenkään lasta sen vuoksi, että äiti on väsynyt, vaan ohjaavat apuun ja pitävät huolen. Sen vuoksi se ammatti on keksitty. Rohkeasti soitat kaverille ja kysyt vointia ja sitten kysyt josko se tarvitsee apua ja onko puhunut miehensä tai muiden perheenjäsentensä kanssa. Joskus saattaa tarvita vaan ystävää ja juttuseuraa. ja oikeasti, jos vihaa lastaan niin voi olla jotain suurempiakin mielenterveysongelmia. Nyt kaikki rohkeasti välittämään niinkuin unicefin kamppanjassakin kehotetaan.

Mun esikoinen oli todella vaativa vauva, koliikkia 6kk, ekan vuoden nukkui vain reilun tunnin pätkissä. Elämäni pahin 2 viikkoa oli, kun jäin 3kk ikäisen vauvan kanssa täysin kaksin. Mies joutui työmatkalle tyyliin ota tai jätä firma. Tukiverkkoja kyllä normaalisti oli vahva, mutta siinä samassa ajankohdassa sattui suurin osa joko sairastelemaan tai olemaan muuten täysin työllistettynä. 2 viikon aikan nukuin keskimäärin 2 tuntia vuorokaudessa ja lopulta väsymys kääntyi täydelliseksi unettomuudeksi. Pelonsekaisin tuntein odotin milloin vauva taas herää ja alkaa loputtoman huudon. 2 viikon aikana en jaksanut kuin muutaman kerran ulos kauppaan ja ulkoilemaan, laihduin onta kiloa. Neuvolasta en saanut apua enkä kunnalta.



Minulla tuli voimakkaita vihantunteita vauvaa kohtaan. Välillä tuli tunne, että tekisi mieli heittää hänet päin seinää tai itse hypätä parvekkeelta alas.



Tällä haluan vaan sanoa, että kysele ystävän jaksamista. Saako nukuttua.

voin kokemuksesta myös sanoa, että siinä ihminen venyy äärimmilleen. En muista kovinkaan paljon noista ajoista...olin niin väsynyt...henkinen ja fyysinen uupumus oli jotain aivan käsittämätöntä. Minulla ei tullut mieleen nipistää tai tehdä mitään muutakaan vauvalle, mutta useasti ajattelin, etten olisi yhtään pahoillani, jos en itse enää aamulla heräisikään...

Itsekin tunnen nuo ajatukset, mutta tajusin ne kyllä sairaiksi, enkä toteuttanut niitä, vaan puhuin niistä ja onneksi toivuin tilanteesta.

mutta nipistys on jo teko. Sinuna soittaisin kuitenkin ihan sinne neuvolaan - vauvan ja ystäväsi parhaaksi.

mieleen jotain tuon tapaista, mutta eivät toteuta. Mutta jotkut sitten toteuttaa ja helposti loppujen lopuksi tekee sen uudestaan. :(



Sun kaverisi voisi tarvita apua. Jos on jonkin asteista masennusta?

On minullakin kuten varmasti kaikilla joskus pinna kiristynyt todella paljon, mutta silloin on parempi mennä vaikka toiseen huoneeseen ja hengittää syvään. Pientä (eikä isompaakaan) vauvaa ei tosiaan nipistellä "kostoksi" :(

niin luulen todellakin tekevän sen uudelleenkin! Vauva rukka, kuka kertoisi äidille, että vauva huutaa jos sillä on jostain syystä paha olla ja sitten se maailman tärkein ihminen tulee ja satuttaa lisää?



Niinhän kaikki väkivaltaiset vannovat lyönnin olleen viimeinen kerta, niin, ennen seuraavaa suuttumista :(



Voisiko ystäväsi neuvolaan soittaa ja kertoa huolesta, josko th voisi seuraavalla kerralla jutella ystäväsi kanssa keinoista, joilla purkaa tunteitaan vauvaa satuttamatta? Pian se ystäväsi siirtyy järeämpiin keinoihin: läimäitys, paiskominen jne...

Varsinkin koliikkivauvojen vanhemmilla. Harvemmin kuitenkaan kukaan satuttaa.

Tietenkään vauivaa ei saa nipistää.

Minua kiinostaa se, että mitäköhän se oli tehnyt, kun piti kostaa ? Onko sillä jo hampaat ? Puriko se ystävääsi esim. tissiin imettäessä ? Esikoiseni puri minua useasti imettäessä. Hänellä oli jo ylä- ja alaetuhampaat ja voit vaan kuvitella miltä se tuntuu. Todellakin teki mieli esim. nipistää. Tietenkään en nipistänyt, mutta kovin ruusuisia ajatuksia en vauvasta silloin ajatellut.



Tuo, että kertoi sinulle asiasta tarkoittaa, että ystäväsi katuu ja pyysi apua ! Ei tuomintaasi. Oletko hänen aito ystävä ?

sen tunnustuksen jälkeen. Mä kysyin häneltä että, onko sulla joskus sellanen tunne että vihaat vauvaasi. Hän myönsi asian. Mä sanoin että puhu neuvolassa asiasta niin osaavat auttaa sua paremmin. Tämä tapahtui siis viikko sitten. En tiedä koska hänellä on seuraava neuvolakäynti, mutta LUPASI minulle ottavansa asian puheeksi. Eikä mulle tullut mieleen tuomita häntä, vaan nimenomaan olla vaan korvana ja kuunella miksi hän teki niin. Hän oli kuulemma ärsyyntynyt hänen itkuunsa kun vauva heräsi päiväuniltaan normaalia aikaisemmin. Oli siis heijannut vaunuja että vauva nukahtaisi uudestaan, siinä kuitenkaan onnistumatta ja siksi nipisti.



ap