Tässä tilanteita, joissa esikoinen on vietävä päivähoitoon,

kuin vauva syntyy.. Syyt olivat että puheterapeutti suositteli sekä neuvolasta suositeltiin.



Minut melkein kivitettiin kun niin paska äiti olin..



Nyt jälkeenpäin voin sanoa että onneksi laitoin, puhe on kehittynyt huimasti ja sen tuoma ujous on tipo tiessään.. Nyt minulle suositeltiin että jatkaisi vielä vuoden suostuin ilomielin.



Ja nyt huomaa että tästä on ollut pelkkää hyvää lapsellekkin.

vauva syntyi sairaana ja vietti ensi kuukaudet elämästään sairaalassa. Sain esikoiselle 2v hätäpaikan päiväkodista siksi aikaa kun vauva oli sairaalassa. Kun vauva tuli kotiin, päivähoito loppui. Ikävä kyllä, sillä nyt järjestelemme viikottain hoitoa esikolle kun vien vauvaa tutkimuksiin. Lisäksi on koko ajan pelko siitä että vauva joutuu taas sairaalaan. Olen nyt hakenut esikoiselle paikkaa, mutta saan sen vasta kun 4kk täyttyy eli kesäkuussa...ja heinäkuun päiväkoti kiinni. Mutta siis näin meillä järjestyi.

näissä tilanteissa ja monissa muissakin tarvitaan hoitopaikkaa. Eiköhän kyse ole ollutkin niistä äideistä jotka vievät vain laiskuuttaan lapset hoitoon... kun eivät viitsi vauvan kanssa muita leikittää ja ulkoiluttaa. En tiedä kuinka paljon näitä äitejä on, mutta varmasti on, ja se on yhteiskunnan resurssien tuhlausta. Ja tuntuu kummalliselta niistä, joiden mielestä on ihan normaalia, että kun lapsia on enemmän, on työtä, vaivaa ja iloakin enemmän. Asia vaan voisi olla sillä tavalla, että hoitopaikan tarpeen arvioisi joku lääkäri/neuvola/sosiaalityöntekijä tai kuka se nyt olisikaan, mutta sitä ei pitäisi automaattisesti kaikille antaa, jos ei perusteita ole. Ja näiden mainitsemiesi kohtien lisäksi haluaisin listata Äidin masennuksen, uupumuksen ja sen hoitoon tulevan, isomman lapsen ongelmat, jotka vaativat hoitopaikkaa.

järkevä syy viedä lapsi hoitoon, ainakin osapäiväiseen, jos mahdollista, vie lapsen.



Mutta minua huolettaa, että kun tämä 'virikehoito' yleistyy, jotkut vanhemmat tosiaan luulevat, että 2 v lapsi kaipaa kavereita ja viihtyy niin hyvin hoidossa, että vievät tämän takia lapsen hoitoon, ja luulevat, että lapsi jää jotenkin 'jälkeen', jos häntä ei viedä. Eli siksi minusta on järkevää korostaa, että alle 3-vuotiaalla pitäisi aina olla joku syy, miksi on hoidossa, lapsella ei ole mitään kehityksellistä tarvetta siihen omasta takaa.

Hesarissa taisi olla juttua.

Subjektiivista hoito-oikeuden käyttäjiä on 0,9 % ja lastensuojelullisista syistä 1 %.

näissä tilanteissa ja monissa muissakin tarvitaan hoitopaikkaa. Eiköhän kyse ole ollutkin niistä äideistä jotka vievät vain laiskuuttaan lapset hoitoon... kun eivät viitsi vauvan kanssa muita leikittää ja ulkoiluttaa. En tiedä kuinka paljon näitä äitejä on, mutta varmasti on, ja se on yhteiskunnan resurssien tuhlausta. Ja tuntuu kummalliselta niistä, joiden mielestä on ihan normaalia, että kun lapsia on enemmän, on työtä, vaivaa ja iloakin enemmän. Asia vaan voisi olla sillä tavalla, että hoitopaikan tarpeen arvioisi joku lääkäri/neuvola/sosiaalityöntekijä tai kuka se nyt olisikaan, mutta sitä ei pitäisi automaattisesti kaikille antaa, jos ei perusteita ole. Ja näiden mainitsemiesi kohtien lisäksi haluaisin listata Äidin masennuksen, uupumuksen ja sen hoitoon tulevan, isomman lapsen ongelmat, jotka vaativat hoitopaikkaa.

noissa tilastoissa, jotka HS:ssa olivat tänään, nuo edellä mainitsemani kolme kohtaa eivät näy! Eli tilastoissa olevissa on varmasti noiden kohtien edustajia, mutta koska syitä ei ole eritelty enää tarkemmin, monet luulevat, että "virikelasten" määrä on isompikin.



Miten käytännössä menee, jos esim. syntyy vamminen tai sairas lapsi, saako 2-vuotiaan esikoisen välittömästi hoitoon, jotta pystyy käymään sairaan lapsen kanssa tutkimuksissa ja hoidoissa? Vai joutuuko odottamaan sen 4kk?



Ihan mielenkiinnosta kysyn, vaikka itselläni ei ole noita edellä mainittuja tilanteita (vasta yksi lapsi). Sillä tuntuu, että useissa akuuteissa tilanteissa vanhemmat voivat pudota ihan mahdottomiin tilanteisiin, joissa yhteiskunnalta ei sitten saakaan apua.

vaikka äiti olisi vauvan kanssa kotona. Ainakin itse minun on vaikea ymmärtää, miten tällaisissa tilanteissa voisi pitää esikoisen kotona.

a) perheeseen syntyy kerralla kolmoset tai neloset

b) kotona oleva ei OIKEASTI ole kotona, vaan tekee koko ajan samalla töitä joko yrittäjänä tai muuten

c) vauva on keskonen tai pahasti vammainen tai sairas niin, että äidin on vietettävä hänen kanssaa aikaa sairaalassa joko joka päivä tai käytävä monta kertaa viikossa sairaalassa tutkimuksissa, hoidoissa jne.

Erityisesti kohta c) mietityttää minua. Miten ihmeessä tällaiset perheet järjestävät esikoisen hoidon?

Nämä taas eivät ole syitä viedä esikoista hoitoon:

Jos perheeseen syntyy kaksoset,

Jos äiti masentuu,

Jos äiti itse sairastuu synnytyksen jälkeen johonkin fyysisesti, ja joutuu sairaalaan - sinne saa ottaa käsittääkseni vastasyntyneen (ja) rintaruokinnalla olevan

Jos äiti on todella kipeä synnytksen jälkeen, esim. synnytys on ollut vaikea tai synnytys on ollut sektio josta toipuminen vie aikaa ja äiti on lähes liikuntakyvytön

Jos paikkakunnalla ei ole kerhoja, tai avoimia päiväkoteja, ja lapsi on 4-5 vuotias eikä perheellä ole tuttuja, ei kavereita eli lapsi olisi kotona äidin ja vauvan kanssa ja ilman leikkikaveria ja vailla ystäviä.

Jos lapsi on sen 4-5 v ja kts. edellinen kohta, ja on ollut enen vauvan syntymää päiväkodissa

Meillä on tilanne se, että 3- vuotias on hoidossa joka päivä puolipäivää, vaikka minä olen 1-vuotiaan kanssa vielä kotona. Kylällä puhutaan ilkeästi, etten halua vain tehdä isomman kanssa mitään ja että olen laiska ja haluan vain rusinat pullasta. Mitä niitä lapsia tekemään, jollei niiden kanssa halua arkeakin viettää. Se mitä kylä ei tiedä on, että lapsellamme on kielen kehityksen viivästymän diagnoosi ja motorisen dyspraksian epäily. Tällä hetkellä lapsi on hoidossa tiukasti terapeuttisista syistä, hän saa puheterapiaa hoitoajalla ja ikäistensä puhuvien lasten esimerkin. En minä jaksa tätä kaikille selostaa, koska se ei ole heidän asiansakaan.



Me emme tiedä kunkin perheen syitä lasten hoidossa pitämiselle, joten on reilumpaa olla arvostelematta toisia mutu-tuntumalla.

mutta minäkin tiedän useamman tällaisen tapauksen.



Ja ei tietenkään tarvikaan selittää kellekään, miksi omat lapset on hoidossa. Enkä arvostelekaan ketään tiettyjä ihmisiä mutu-tuntumalla, minä ainakin puhun asiasta yleisemmällä tasolla.