Kotiäiti, toivotko tyttärellesi samanlaista tulevaisuutta?

Sen varalle on semmoiset vakuutukset. Miten täällä yleensä yh:t elättää itsensä? En ole kuullut että Suomessa on kukaan kuollut nälkään.



Töihinhän sitä on mentävä jos mies kuolee tai jättää, ja jos ei töitä saa niin sitten kai toimeentulotukea, eikös se niin mene?



Tuota jättämistä en pidä ollenkaan todennäköisenä, en myöskään ajattele että mulla olisi taloudellinen pakko pysyä huonossa liitossa.

yksityistä eläkevakuutusta ollaan maksettu mulle.

Ja tosiaan, miksi kotiäiti ei voisi olla myös korkeasti koulutettu?



Itse olin kotona yhteensä 9v ajan. Sitä ennen olin kirjoittanut ylioppilaaksi ja opiskellut 2v sosiaali- ja terveysalaa. Nyt, kun nuorin lapsi on jo 4-vuotias, olen palannut koulun penkille, ja tarkoitus on valmistua 2v kuluessa kätilöksi. Se on unelma-ammattini ja mielestäni ei mikään vakuus millekään vaan ammatti siinä missä kaikki muutkin.

Hans Välimäellekin tuntuu "riittävän" pelkkä kokkina olo.

ja rahaa jää säästöön, kun elää fiksusti. Ja täytyy tunnustaa, että tarkalleen tileillä on aika tasan 7200€ (kirjoitin siis, että lähemmäs 10 000, eli pyöristin ;) )



Ja erossa tietysti mies pitää maksaa ulos, tai se maksaa minut, tai talo myyntiin, mikä on tietysti se selvin vaihtoehto. Tuskin töissä käyvälläkään äidillä on varaa ostaa miestä ulos talosta, eli samalla viivalla siinäkin asiassa ollaan. Ei tähän tosiaan ole pakko jäädä. Kerrostaloon pienenpään asuntoon joko vuokralle tai omaan.



Ja heh, ei tosiaan Westendissä, ja velkaa todellakin on ja mies ihan tavallinen työläinen, eli ei tosiaankaan olla rikkaita rahallisesti :D. Eläkesäästäminen on hyvä juttu kotiäidille, eikä pitäisi olla enää mikkä uusi ja outo juttu ;).



Minusta olisi tyhmä dumpata lapset hoitoon vain siltä varalta että mies sattuisi lähiaikoina kuolemaan tai eroaisimme. Minun näkemyksen mukaan silloin olisi edessä joka tapuksessa samat taloudelliset haasteet, ja lisäksi lapset olisivat joutuneet olemaan hoidossa ihan turhaan.

Lapsi tekee niinkuin itse parhaaksi näkee.



Toki toivon että hän opiskelee (olkoot se sitten ammatillisella tai yliopistotasolla) nuorena. Viettää nuoruutta vastuullisesti, omaa ja toisten elämää kunnioittaen ja selviäisi ehjänä läpi nuoruuden myrskyt.



Jos hän tapaa mukavan miehen ja menee naimisiin, niin kyllä niitä lapsenlapsia sitten alkaa odottamaan.

Lastenhoito on vanhempien asia. Olkoot tyttäreni sitten kotiäiti tai hänen miehensä koti-isä. Lapset ne siitä asiasta hyötyy.

Jos töissä käyvät niin toivoo että sitten joskus olisi lapsikohtaiset työpäivät, että saa itse valita kuinka paljon tekee töitä lasten ollessa pieniä.

eikä minulla olisi mitään sitäkään vastaan, että poikamme ryhtyisisivät koti-isiksi.

Vanhin tyttäremme meni viime syksynä naimisiin ja vaihtoi aikaisemmat yliopisto-opintonsa käytännöllisempään lastentarhanopettajakoulutukseen kahdesta syystä : lastentarhanopettajien työtilanne on hyvä ja koulutuksesta on hyötyä, jos hänestä tulee kotiäiti ja perhepäivähoitaja !



Luonnollisesti olemme pyrkineet kasvattamaan lapsemme niin, että he hankkivat itselleen ammatin, mutta näyttää kaikilla olevan sellainenkin ajatus, että mahdolliset lapset olisi parasta hoitaa itse l. eivät ilmeisesti ole kovasti kärsineet kotihoidosta. Jos vanhemmat hoitavat itse ne keskimääräiset 1-2 lastaan, jotka ovat syntyneet äidin 28-vuotispäivien jälkeen, niin on siinä ehditty olla töissä ennen lasten syntymää ja kumpikin ehtii työskennellä vielä vuosikymmeniä, vaikka olisivatkin yhteensä esim. 9 vuotta kotona.

Jos mieheni nyt 27 avioliittovuoden ja minun 21 lähes katkeamattoman kotiäitivuoteni jälkeen päättäisi jättää minut ja 4 vielä kotona asuvaa lastamme, niin menisin töihin, joita on sairaanhoitajalle tarjolla (on itse asiassa kyseltykin, mutta en nyt vielä ehdi). Luonnollisesti myisimme talomme, muuttaisin vuokralle ja koska lapsemme ovat koululaisia, niin hoitoon heitä ei enää otettaisi.

Mieheni maksaisi (hyvätuloisena) melkoiset elatusavut ja huolehtisi lapsista virka-ajan ulkopuolella, jos olisin vuorotyössä, joten mikä ongelma ?

Ajatteletteko te kotäidit, että on hyvä, jos tyttäristännekin tulee aikuisena kotiäitejä, vai toivotteko, että he opiskelisivat ammatin ja kävisivät aikuisena töissä?

Entä ajatteletteko niin, että tytölle 'riittää' olla esim. kokki tai lähihoitaja ikään kuin vakuutukseksi, jos mies kuolee tai tulee avioero, vai toivotteko, että tyttö opiskelisi pitempään?

Nim. tätä aina ihmettelevä

Jos haluaa jäädä kotiin lapsia hoitamaan ja se on mahdollista, niin sehän on hienoa. Jos tuntee että lähihoitajan työ on hänen sydäntään lähellä, niin toivottavasti pääsee opiskelemaan alaa jne.

Pääasia että tyttärestäni tulee onnellinen, sitä samaa toivon myös pojalleni. Ei hänen tarvitse isänsä jalanjälkiä seurata ja ryhtyä yrittäjäksi, jos ei halua, mutta jos haluaa, niin mikäs siinä sitten, itse he valintansa tekevät.

Sen sijaan pojistani toivoisin että heiltä löytyisi rohkeutta heittäytyä koti-isiksi ainakin muutamiksi vuosiksi ;)

Koska te korkeasti koulutetut ymmärrätte, että kaikille se opiskelu ei ole maailman tärkein asia! Ja kun se nyt vaan on niin, että meitä tavallisia duunareitakin tarvitaan, esim lähihoitajia hoitamaan teidän muksuja...

Mun pojasta tulee lentokapteeni ja mun tytöstä taitoluistelija. Tai sitten pojasta tulee rikas formulakuski ja tytöstä maailman kuulu Hollywood-näyttelijä :)



Siis vähintään...

se, että he kaikki saavat elää juuri sellaista elämää, joka heidän mielestään on onnellista!!



Ihan sama minkä ammatin kukin tulee hankkimaan, jos se ammatti on sellainen jossa hän viihtyy...olipa se sitten vaikka kotiäiti, kansanedustaja, professori, linja-autonkuljettaja, lähihoitaja taikka vaikka presidentti!!



Itse arvostan ihmisiä ammatin perusteella vaan ihan muiden ominaisuuksien perusteella! Niinpäs voinkin vallan hyvin arvostaa esim. jotakin lähihoitaajaa paljon enmmän kuin vaikkapa lääkäriä...riippuu siis ihan siitä millainen tuo ihminen muuten on ja millaiset ovat hänen elämänarvonsa, tekonsa toisia ihmisiä kohtaan jne...



t. itse omaan elämäänsä tyytyväinen, onnellinen kotiäiti....jolla on työpaikkakin odottamassa kunhan sinne ehdin;)

Tosin toivon, ettei tyttö hanki yhtä stressaavaa ammattia. En ole kuulkaa nukkunut näin hyvin vuosiin! Miksi en tajunnut jäädä kotiin jo aiemmin. Nyt vasta iltatähden kanssa...